Kansan Uutiset: En ole rasisti, mutta... 2.11.2009
Svenska YLE: Pamflett risar invandringsdebatten 29.10.2009
Pamfletti jatkaa maahanmuuttokeskustelua analysoimalla sen sisältöä ja seurauksia.
Vastapainon ja Nuorisotutkimusverkoston julkaisema teos En ole rasisti, mutta... osallistuu viime talvena alkaneeseen vilkkaaseen maahanmuuttokeskusteluun.
Yksi kirjan toimittajista, tutkija Anna Rastas tyrmää kuitenkin silkaksi pupuksi käsityksen, jonka mukaan vasta maahanmuuttokriitikot ovat halunneet tai uskaltaneet keskustella maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.
– Jo vuosien ajan tutkijat, viranomaiset ja järjestöjen edustajat ovat tuoneet julkiseen keskusteluun muuttoliikkeen, maahanmuuton ja monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmia.
– Ellei puhu länsimaiden tuhosta, ei saa ääntään kuuluviin, kommentoi Husein Muhammed.
Muun muassa Pakolaisneuvonta ry:n lakimiehenä toiminut Muhammed kirjoittaa omassa artikkelissaan alaikäisistä turvapaikanhakijoista.
– Turvapaikanhakijoista esitetään julkisesti monenlaisia väitteitä, mutta heitä itseään kuullaan harvoin, hän sanoo.
”Sä olet okei, mutta sun äitis on huora”
Tutkijoiden ohella maahanmuuttokeskustelua ja suomalaista monikulttuurisuutta analysoivat kirjassa vuosia pakolais- ja maahanmuuttotyön kentällä toimineet eri alojen ammattilaiset.
Myös sellaiset, joita kutsutaan, tai luullaan, maahanmuuttajiksi. Yksi heistä on näyttelijä Kaisla Löyttyjärvi.
Hän on joutunut, väsymykseen saakka, osallistumaan omasta mielestään lapselliseen ja haparoivaan monikulttuurisuuskeskusteluun. Syy ”pakko-osallistumiseen” juontaa 37 vuoden taakse:
”Olen syntynyt 1972 Suomessa, Helsingin Naistenklinikalla, jossa minut saattoi maailmaan suomalainen valkoihoinen (kaukasoidi) äitini, joka oli ollut sukupuoliyhteydessä kamerunilaiseen mustaihoiseen (negridi) isääni.”
Tämän vuoksi eräskin tuntematon henkilö katsoi oikeudekseen sanoa Löyttyjärvelle: ”Sä olet okei, mutta sun äitis on huora.”
Rasismista puhutaan, kun se halutaan kiistää
Etnisten suhteiden neuvottelukunta ETNOn puheenjohtaja Ritva Viljanen totesi julkaisutilaisuudessa pamfletin olevan puheenvuoro rasismia vastaan.
Neuvottelukunta pitää hyödyllisenä, että maahanmuutosta käydään aktiivista keskustelua, mutta korostaa maahanmuuttopolitiikan kritisoinnin ja rasismin välisen eron tunnistamista.
Viljanen mukaan aihe on tärkeä, sillä EU:n perusturvaviraston tutkimuksen mukaan esimerkiksi afrikkalaiset kohtaavat eniten rasismia Italiassa, Maltalla ja Suomessa.
– Rasismi hyökkää yhteiskunnan perusarvoja vastaan kuten yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja suvaitsevaisuus.
– Vilkkaaksi äitynyt maahanmuuttokeskustelu ei kuitenkaan ole keskittynyt huoleen vähemmistöjen kohtaamasta rasismista tai siihen millä keinoin rasismia voitaisiin vastustaa. Julkinen keskustelu rasismista näyttää olevan ennemminkin keskustelua siitä, mikä kaikki ei ole rasismia, sanoo Anna Rastas.
– Rasismista puhutaan, kun halutaan kiistää omien tai kavereiden puheiden tai tekojen yhteys rasismiin.
Lisää aiheesta 6.11 ilmestyvässä Viikkolehdessä.
_______________________________________________________
Pamflett risar invandringsdebatten
Diskussionen om invandring är både ensidig och polariserande - det hävdar skribenterna i pamfletten "En ole rasisti, mutta..." (Jag är inte rasist, men...).
Den politiska diskussionen om invandring har förändrats och invandringskritiska men också direkt invandrarfientliga ståndpunkter har dykt upp på agendan.
Ofta kopplas det samman med Sannfinländarnas valframgånger men det är inte hela sanningen, säger forskaren Salla Tuori vid Åbo Akademi som är en av pamflettens redaktörer.
- Det finns en tendens att utlokalisera rasismen till Sannfinländarna i stället för att titta på vad som sker i samhället som helhet, säger Tuori.
Somalierna ser diskussionen som ensidig
En av artikelförfattarna är Somalierförbundets ordförande Said Aden. Invandringsdiskussionen har hela tiden tett sig stapplande och ensidig för somalierna, säger han.
De somaliska flyktingarna började komma till Finland i början av 1990-talet, samtidigt som den ekonomiska depressionen ledde till massarbetslöshet. Massmedierna spred negativa uppfattningar om somalierna men invandringen var politiskt känslig och beslutsfattarna hade inget att säga, sammanfattar Aden.
Först kring mitten av 1990-talet, då ekonomin långsamt repade sig började politikerna försiktigt gå in för ökad tolerans. För somalierna i Finland blev livet lättare mot slutet av 1990-talet och början av 2000-talet. Sysselsättningsläget förbättrades, många studerade och började känna sig mera integrerade.
Den nya recessionen vred klockan bakåt
I och med den nya ekonomiska krisen verkar klockan åter ha vridits tillbaka. Dagens invandringsdiskussion har på många sätt liknande drag som i början av 1990-talet.
- Men då politikerna på den tiden var förtegna, är ett nytt drag däremot att vissa politiker och partier har funnit invandrarfientligheten och rasism som slagträ, säger Aden.
Problemet är att skymfande och sårande generaliseringar om etniska eller andra grupper nu utnyttjas för politiska ändamål. Oberoende av om man är kritisk till invandring eller ej, borde diskussionen vara öppen, ärlig och respekterande - då får extremismen inte fotfäste, säger Aden.