Ilta-Sanomat: Ulla Appelsin: Se r-sana 9.1.2010
Pitihän se arvata. Kun Ibrahim Shkupolli oli tappanut viisi ihmistä ja itsensä, r-sana pomppasi heti esiin.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors vetosi voimakkaasti suomalaisiin, ettei tapaus vain lisäisi rasismia.
- Toivoisin, että näkisimme, että tässä on kyseessä mielipuolinen teko, joka ei saa syyllistää kaikkia maahanmuuttajia, Thors sanoi.
Voi hyvää päivää. Tietenkään Sellon tragedia ei ole kaikkien maahanmuuttajien syy. Ei Jokelassa ja Kauhajoellakaan ampujia ollut kuin yksi. Hirmuteosta kantaa vastuun vain sen tekijä. Jokainen fiksu suomalainen ymmärtää sen.
Paitsi että ministerin mielestä ei ymmärrä. Thorsin reaktio paljastaa ikävällä tavalla ministerin oman asenteen: Thors pitää suomalaisia rasisteina. Ei kai hän muuten olisi kiiruhtanut jakamaan ohjeitaan? En muista kenenkään ministerin rynnänneen julkisuuteen Jokelan jälkeen huolehtimaan siitä, että nyt ei saisi syyllistää kaikkia tuusulalaisia nuoria miehiä.
* * *
Sellon tragedia on synnyttänyt asiallista keskustelua rikollistaustaisten maahanmuuttajien oleskeluluvista. Ministerille tiedoksi: ei se ole rasismia, se on rikollisuuden ehkäisyä. Kieltämättä meillä on omiakin roistoja vaikka toisille jakaa. Mutta absurdi ajatus, että suvaitsevaisuuden nimissä pitäisi sallia myös se, että Suomeen tullaan ulkomailtakin tekemään rikoksia.
Rasismista on tullut kätevä sana, jolla on kovin näppärää leimata ihmisiä. Tai vaikka koko kansa. Kuten kävi Sveitsille sen jälkeen kun sveitsiläiset viime vuonna kansanäänestyksessä kielsivät uusien minareettien rakentamisen maahansa.
Monilla Sveitsin arvostelijoilla menivät minareetit ja moskeijat sekaisin: ei minareetti ole välttämätön osa islamilaista rituaalia. Eihän korkea kellotapulikaan ole pakollinen osa kirkkoa. Eivät sveitsiläiset vastustaneet moskeijoita ja islaminuskoisia, vain niitä torneja.
Harva tietää, että Sveitsissä on jo nyt noin 150 moskeijaa ja yli viidesosa Sveitsin asukkaista on ulkomaalaissyntyisiä (viitisen prosenttia muslimeja).
Monelle sveitsiläiselle kysymys ei ollutkaan uskonnollinen vaan esteettinen. Oletteko koskaan matkustaneet Sveitsin halki junalla? Vuorten sylissä lepää lukemattomia somia pikku kyliä, jotka ovat vuosisatoja näyttäneet tismalleen samanlaisilta. Kulttuurimaisema muuttuisi merkittävästi, jos jokaiseen kylään tökättäisiin 30-metrinen minareetti.
Sveitsin kansanäänestyksen jälkeen on Suomeenkin mahtunut vain yksi virallinen mielipide minareeteista: niistä on uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pakko olla kauhean innostunut. Jos ei halua minareetteja suomalaistorille, on dosenteilla selitys valmiina: kyse on islamin pelosta. Helppoa. Kun leimaa vastustamisen pelkäksi peloksi, pääsee koko keskustelusta.
Minareetithan ovat sinänsä hienoja. Joka on käynyt Istanbulissa, tietää, miten mykistävältä näyttää, kun sadat suipot tornit kurkottelevat kohti korkeuksia - siis silloin kun ikivanha arkkitehtuuri sitä tukee. Mutta istuvatko samat tornit aivan toisenlaiseen maisemaan? Saako minareettien yhteydessä puhua myös kaupunkikuvasta vai kiertyykö se aina pelkäksi keskusteluksi rasismista?
* * *
Sinänsä meilläkin on alueita, joita minareetit eivät ainakaan pilaisi. Tosin yhdestä minareetista ei ole vielä Merihaan pelastajaksi.
Kirjoittaja on Ilta-Sanomien toimituspäällikkö