Satakunnan Kansa: Nasima Razmyar valittiin vuoden pakolaisnaiseksi 8.3.2010
YLE Uutiset: Vuoden pakolaisnainen haluaa arjen äänitorveksi
Suomen Pakolaisavun hallitus on valinnut Vuoden pakolaisnaiseksi . Kannustuspalkinto myönnettiin tänä vuonna pakolaisnaiselle, joka on ansioitunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Afganistanilaissyntyinen Razmyar on usean vuoden ajan parantanut työllään maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen asemaa.
Kabulissa syntynyt 26-vuotias Nasima Razmyar muutti isänsä diplomaattiviran vuoksi Moskovaan 5-vuotiaana. Afganistanissa puhjenneiden levottomuuksien takia Razymarin perhe ei voinut palata kotimaahansa.
Perheen Kabulin koti tuhottiin ja heidän läheisensä joutuivat hengenvaaraan. Nasima Razmyar aloitti elämänsä alusta Helsingin vastaanottokeskuksessa vuonna 1992. Hän kokee olevansa yhtä lailla suomalainen kuin afgaani, eikä hänen mielestään kumpikaan sulje toista pois. Vuoden pakolaisnainen haluaa vaalia ja tuoda esiin kumpaakin kulttuuriaan, sillä ne ovat tärkeä osa häntä.
____________________________________________________________
YLE Uutiset: Vuoden pakolaisnainen haluaa arjen äänitorveksi
Vuoden pakolaisnaiseksi maanantaina valittu Nasima Razmyar toivoo saavansa maahanmuuttajaperheiden äänen kuuluviin. Afganistanilaissyntyisen naisen mielestä pahoinvointia ei pidä jäädä voivottelemaan, vaan sen syihin on pureuduttava.
Nasima Razmyar, 26, on joutunut puremaan huultaan viime aikoina. Jo kolmen viikon ajan hän tiesi tulevasta nimityksestään Vuoden pakolaisnaiseksi, mutta asiasta ei saanut hiiskua etukäteen.
– Kyllä perheelle oli pakko kertoa, on niin hieno asia, että sain tämän palkinnon niin monien hienojen naisten joukosta. Olen vieläkin lähes sanaton ja erittäin kiitollinen.
Razmyar saapui Suomeen 8-vuotiaana pikkutyttönä 90-luvun alussa Moskovan kautta. Diplomaattiperheen paluun kotimaahan estivät Afganistanin kasvavat levottomuudet, eikä suurta myllerrystään läpikäyvä Neuvostoliitto tuntunut sekään turvalliselta enää.
– Me olimme varmaan ensimmäisiä afgaaniperheitä, joita Suomeen saapui. Diplomaattitaustan takia meitä houkuteltiin moneen eri paikkaan, mutta isä oli käynyt täällä opiskeluaikanaan ja mieltynyt Suomeen ja suomalaisiin ihmisiin. Hän ajatteli, että tämä on rauhallinen ja hyvä maa.
Kokemusta kentältä ja byrokratian viidakosta
Suomen Pakolaisapu perustelee Razmyarin valintaa Vuoden pakolaisnaiseksi naisen erityisillä ansioilla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Razmyar on työskennellyt parin vuoden ajan matalan kynnyksen palveluita maahanmuuttajanaisille tarjoavassa Monika-Naisten liitossa.
Alkuun hän toimi liiton monikulttuurisessa voimavarakeskuksessa auttaen väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia ja -lapsia. Vuoden alusta työtehtäväksi vaihtui projektipäällikkyys kotoutumisapua tarjoavassa Moninaisten talossa.
– Nyt työhöni kuuluu aika paljon toimistohommaa ja muun muassa EU-byrokratiaa, mutta haluan silti osallistua myös naisten kanssa kasvokkain tehtävään työhön. Vedän yhä esimerkiksi afgaaninaisten toimintaryhmiä, enkä hautaudu toimistossa paperiin.
Razmyar toivoo, että ennaltaehkäisevän työn merkitys näkyisi myös rahassa ja resursseissa.
– Meidän työssämme Monika-Naisissa on haasteena se, että tässä yhdistyy kolme ihmisille kovin hankalaa asiaa; maahanmuuttajat, väkivalta ja naiset, eivätkä kaikki tahdo ymmärtää, miksi tarvitaan erityistä työtä. Itse haluaisin nähdä kaikki ihmiset, jotka Suomeen tulevat yhteiskunnan jäseninä mieluummin kuin yhteiskunnan ulkopuolella olevina jäseninä. Ennaltaehkäisevä työ säästää meidät vaikeilta korjaavilta toimilta.
Äitien hyvinvointi on perheiden hyvinvointia
Nasima Razmyar haluaa käyttää alkavan puhenaiseutensa maahanmuuttajaperheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Siinä äidit ovat keskeisessä osassa.
– Jos äiti voi perheessä hyvin, niin koko perhe voi hyvin. Tyttöjen koulutus on yhtä tärkeää kuin poikien. Toivon myös, että perheissä ymmärrettäisiin se, että äitien kotoutuminen ja kouluttaminen ei ole perheen miespuolisilta jäseniltä pois, päinvastoin.
Razmyarin mielestä nykyinen asenneilmapiiri ajaa maahanmuuttajat helposti puolustuskannalle ja heidän kanssaan työskentelevät vääränlaiseen nöyryyteen.
– Pakolaiset ovat oikeasti kokeneet todella kovia asioita ja haluan tuoda esiin sen todellisuuden. Minun ei tarvitse pelätä, joten minun pitää puhua. En usko, että yhtenä ihmisenä voin muuttaa koko yhteiskuntaa, mutta jos voin muuttaa edes yhden ihmisen asenteita, niin sekin on paljon.
Vuoden pakolaisnainen haluaa nostaa näkyviin myös lapsuutensa kotimaan naiset.
– Etenkin Afganistanin maaseudulla on ihmisiä, jotka eivät ole edes koskaan kuulleet tasa-arvosta tai naisten oikeuksista. Tilanne on onneksi murroksessa, koko ajan tulee lisää vahvoja, upeita naisia, jotka muuttavat asioita. Suomessa olisi paljon osaamista ja tietoa, jolla voisimme auttaa heitä työssään.