Verkkouutiset, pääkirjoitus: Jo pelkkä uhkailu on tuomittavaa 1.3.2010
Viime viikolla verkkoyhteisö Facebookiin ilmestyi ryhmä nimeltään "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!". Näyttää siltä, ettei tapaus ole jäänyt ainoaksi, sillä verkossa on myös sivusto, joka lietsoo likvidoimaan koko ylimmän valtiollisen johdon Suomen maahanmuuttopolitiikan vuoksi.
Mistään kansanryntäyksestä ei ole kyse. Facebook-ryhmään oli maanantaina liittynyt alle 200 jäsentä. Myös ulkomaalaisvastaisen sivuston ylläpitäjä mitä ilmeisimmin on yksi ihminen. Se osoittaa, että kyse on marginaaliryhmien toiminnasta.
Poliitikot joutuvat asemansa ja tekemiensä päätösten vuoksi sietämään ja kestämään tavallista kansalaista rankempaa arvostelua. Se on ammatin mukanaan tuoma "etu".
Yksikin tappouhkaus on silti liikaa. Järjestäytyneessä ja demokraattisessa yhteiskunnassa ongelmia ei ratkota väkivalloin. Siksi on täysin oikein ja ymmärrettävää, että maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r.) teki tapauksesta rikosilmoituksen.
Thors on myös enemmän kuin oikeassa siinä, ettei kirjoittelua voi perustella sananvapaudella. Henkeen kohdistuvan julkisen uhkauksen ei pidä kuulua sananvapauden piiriin, olipa sitten kyse ministeristä tai tavallisesta kansalaisesta.
Uhkailua ja uhkailijoita ei pidä hyväksyä. Ymmärtää heidän motiivejaan silti voi, tiettyyn määrään saakka.
Suomesta turvapaikkaa tai oleskelulupaa hakevien joukossa on vilpillisin motiivein maahamme saapuvia: muun muassa turvapaikkashoppailijoita, sosiaaliturvalla keinottelijoita sekä peräti rikollisia. Nämä ryhmät viranomaisten pitää kyetä erottamaan siitä joukosta, joka aidosti hakee Suomesta työtä, turvaa tai vaikkapa opiskelupaikkaa.
Taloudellisen taantuman vuoksi moni suomalainen on tiukoilla: työpaikan menettäminen ja joutuminen sosiaaliturvan varaan on kenelle tahansa tukala paikka. Jos sitten paljastuu, että sosiaaliturvaa haetaan väärin perustein ja sitä myös käytetään väärin, asenteet maahanmuuttoa kohtaan saattavat ymmärrettävästi kiristyä.
Huijareiden vuoksi kokonaisia kansanryhmiä ei pidä syyllistää. Maahan saapuville taas on syytä korostaa, että jo vilpin yritys aiheuttaa epäilevää, jopa vihamielistä suhtautumista sekä sellaisia ongelmia, jotka eivät helpota asettumista normaaliin elämään Suomessa.
Tietämättömyys ruokkii epäluuloja ja epäluulo ruokkii pelkoja. Aggressiot taas kumpuavat peloista. Suomessa korostetaan – ihan oikein – maahanmuuttajien kotouttamisen merkitystä, tulijoiden tutustuttamista ja sopeuttamista suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että oppimista olisi myös kantaväestöllä.
Vieraiden kulttuurien ja tapojen ymmärtäminen ja tunteminen, niiden tuominen molemminpuoliseen arkitietoisuuteen saattaisi lieventää turhia pelkoja. Sen, joka kätkeytyy hunnun taakse, saattaa olla vaikea ymmärtää sitä, joka kätkeytyy puhumattomuuden taakse – ja päinvastoin – ellei ihmisten välille synny minkäänlaista kontaktia.