Aamulehti: Arto Satonen: Perheiden yhdistämistä rajoitettava 6.8.2010
Viimeisen vuoden aikana Suomen ulkomaalaislakia on uudistettu useasti. Hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti Suomen turvapaikkapolitiikan tulee olla linjassa muiden pohjoismaiden kanssa. Turvapaikkapolitiikka ei siis saa houkutella hakeutumaan erityisesti Suomeen.
Lainsäädäntömuutoksilla onkin poistettu vetovoimatekijöitä muun muassa ottamalla käyttöön ikätestit, rajaamalla pois kasvattilasten oikeus omaan perheenyhdistämiseen, alentamalla toimeentulotukea ja ottamalla se pois EU:n sisältä tulevilta turvapaikanhakijoilta.
Näiden toimenpiteiden seurauksena turvapaikanhakijoiden määrä on saatu käännettyä laskuun. Kun turvapaikanhakijoiden määrä triplaantui vuosina 2007-2009 päätyen lähelle kuutta tuhatta hakijaa, tänä vuonna hakijoiden määrä palannee neljän tuhannen tasolle.
Uusi lainsäädäntö on saanut lähes loppumaan EU:n sisältä tulevat turvapaikkahakemukset ja myös alaikäisten turvapaikan hakijoiden määrä on alentunut selvästi. On siis otettu pitkä askel parempaan suuntaan.
Turvapaikkapolitiikan järkevöityminen säästää yhteiskunnan kustannuksia ja takaa aikaisempaa nopeammat käsittelyajat niille turvapaikanhakijoille, joilla on hyväksyttävät perusteet jäädä Suomeen. Lisätyillä resursseilla maahanmuuttovirasto ja poliisi ovat kyenneet erottelemaan aikaisempaa nopeammin ja tehokkaammin oikeasti turvaa tarvitsevat muista hakijoista.
Maahanmuuttopolitiikassa on kuitenkin edelleen muista pohjoismaista opiksi otettavaa. Tanskalaiset ovat ratkaisseet sekä perheenyhdistämispaineet että kerjäläisongelman toimeentulo -ja asumisedellytysvaatimuksella.
Kansainvälisten säännösten mukaan oikeus perheenyhdistämiseen on niin sanotuilla aidoilla pakolaisilla eli kansainvälisen pakolaisstatuksen saaneilla. He ovat kiintiöpakolaisia tai poliittisten, uskonnollisten tai niihin rinnastettavien syiden perusteella henkilökohtaisesti vainottuja.
Näille henkilöille on kansainvälisen suojelun perusteella annettava oikeus perheenyhdistämiseen. Se on myös eettisesti oikein, koska kyse on todella vainon kohteeksi joutuneista ihmisistä.
Käytännössä esimerkiksi poliittisten pakolaisten on kuitenkin vaikeaa yhdistää perhettään, koska siihen eivät suostu heidän kotimaansa viranomaiset.
Suomen maahanmuuttovirastossa on tällä hetkellä vireillä 9 000 perheenyhdistämishakemusta. Valtaosa perheenyhdistämistä hakevista ei ole pakolaisstatuksen omaavia, vaan ovat täällä humanitäärisen suojelun perusteella oleskelevia.
Käytännössä se tarkoittaa, että he tulevat sellaisista maista ja sellaisilta alueilta, johon ei voida henkilöitä palauttaa. Suomella ei kuitenkaan ole kansainvälistä velvoitetta ottaa vastaan heidän sukulaisiaan tai maksaa perheenyhdistämismatkoja.
Suomella on vain velvollisuus tarjota suojaa siihen asti, kunnes olot kotimassa rauhoittuvat ja palaaminen kotiin on mahdollista.
Nykyinen laki antaa perheenyhdistämisoikeuden myös humanitäärisin syin oleskeluluvan saaneille. Tähän tarvitaan pikainen muutos, koska kotouttamisjärjestelmämme ei kestä sitä, että maahan tulee tuhansia huonon koulutaustan omaavia henkilöitä.
Perheenyhdistämisoikeus pitää Tanskan mallin mukaisesti yhdistää yhteiskunnassa pärjäämiseen. Perheenyhdistämisoikeus tulee antaa vain niille, jotka omalla toimeentulollaan voivat elättää täällä perheensä ja joilla on perheelleen asunto järjestettynä.
Näin toimitaan jo nyt työperäisten maahanmuuttajien kohdalla. Heidän perheilleen ovet aukeavat vain, kun tulotaso Suomessa on riittävä.
Tanska poisti kerjäläisongelman vetoamalla samaan toimeentulovaatimukseen. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kansalaisilla on yhteiskunnan takaama viimesijainen toimeentuloturva, itsensä elättämistä kerjäämällä ei pidetä soveliaana.
Tanskan lain mukaan henkilö, jonka toimeentulo perustuu kerjäämiseen, voidaan poistaa maasta välittömästi. Tähän lopputulokseen on meidänkin päästävä.
Bulgarian ja Romanian romanien asiat eivät ratkea kerjäämällä Suomessa, vaan ne on hoidettava romaanien asemaa parantamalla kyseisissä maissa.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)