HBL, pääkirjoitus: Finland bär inget tungt ansvar 10.8.2010
(käännös)
Michael Kosk: Suomi ei kanna mitään raskasta vastuuta
Turvapaikanhakijoiden kustannusten ei pitäisi synnyttää poliittista kuohuntaa. Sen sijaan käsittelyaikoja pitäisi lyhentää.
Juuri perussuomalaiset tulevat määrittämään turvapaikanhakijoiden vastaanotosta käytävän keskustelun. Kun puolue STT:n kyselyssä katsoo, että vastaanottokeskuksissa asuvien turvapaikanhakijoiden ei pitäisi saada lainkaan rahallista tukea, ja että yksinään asuvien tulisi saada korkeintaan puolet tavallisesta toimeentulotuesta, luo se ongelmanmäärittelymallin, johon muut puolueet reagoivat. Itse lähtökohta, kuinka kysymys asetetaan ja vastaukset annetaan, antaa ymmärtää, että turvapaikanhakijoiden saama käteinen olisi ongelma, vaikka määrää on jo tänä vuonna leikattu. Kun katsotaan, etteivät turvaa hakevat ihmiset olisi oikeutettuja rahaan liikkumista varten, niin se tarkoittaa, että heidät nähdään jonkinlaisina ali-ihmisinä. Heillä ei ole henkilökohtaista vapautta ja omanarvontuntoa. He ovat täysin alisteisia järjestelmän asettamille ehdoille ja heidän pitäisi mieluiten kadota niin nopeasti kuin mahdollista.
Tällaisessa näkökulmassa on sisäänrakennettu "me" ja "he" -asetelma, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Muukalaisvihamielisyys on erityisen petollista, kun se verhoutuu taloudellisiin termeihin, kuten että turvapaikanhakijoiden vastaanotto olisi suuri menoerä tai avustusten runsaus houkuttelisi turvapaikkaturismiin.
Suomen turvapaikanhakutilastojen ei pitäisi antaa syytä poliittisiin ylilyönteihin. Viime vuonna kertyi hädin tuskin 6 000 hakemusta. 116 henkilölle myönnettiin turvapaikka pakolaisstatuksella. Huomattavasti tavallisempaa on, että myönnetään oleskelulupa toissijaisista tai humanitaarisista syistä, joka tarkoittaa hakijaa uhattavan kotimaassaan epäinhimillisellä kohtelulla tai ettei toistaiseksi voi palata huonon turvallisuustilanteen vuoksi.
Hakemusten määrää tuskin voi pitää Suomelle raskaana, etenkin kun siihen sisältyy kaikki perusteettomat hakemukset, muun muassa Bulgarian romanit. Suomi kantaa suuremman osan vastuustaan ottamalla vastaan kiintiöpakolaisia, joiden määrä pysyi suhteellisen vaatimattomassa 750:ssa per vuosi suurimman osan 2000-lukua.
Turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat ovat todellinen ongelma. Se oli tämän vuoden alussa keskimäärin 321 päivää ja se pitäisi lyhentää kuuteen kuukauteen.
Vaikeutena käsittelyn huomattavassa nopeuttamisessa on se, se vaatii suurta tarkkuutta ja paljon tutkimustyötä; systeemin uskottavuuden vuoksi ei ole varaa virheellisiin päätöksiin suuntaan eikä toiseen.
Yksi tulossa olevan EU:n turvapaikkajärjestelmän kohdista on se, että turvapaikanhakija voisi aloittaa työnteon kuuden kuukauden jälkeen, jos päätöstä ei ole tehty. On parasta kaikille osapuolille, että hakijat voivat ottaa enemmän vastuuta itsestään ja tarjota jotain yhteiskunnalle, mutta näyttää siltä, että EU:n yhteisten turvapaikkasääntöjen käsittely tulee venymään.
Joka tapauksessa Suomi tekee viisaasti alkaessaan sopeuttaa turvapaikkakäytäntönsä tulevaan EU-säätelyyn. EU:n turvapaikkajärjestelmän edistämisessä on vain myönteisiä puolia.
Kun budjettineuvottelut jatkuvat tällä viikolla, tulevat pakolaisten vastaanoton määrärahat ja kuntien turvapaikanhakijat olemaan esillä. Sisäministeriö haluaa enemmän rahaa kuin valtiovarainministeriö esittää. Kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, kuinka tärkeää kotouttaminen on, mutta kun mennään rahoitukseen, niin neuvotteluista tulee tiukat.
Suomen tai ruotsin kielen opetus ja työelämään kotoutuminen ovat avainasioita maahanmuuttajille. Maahanjäämispäätöstä odottavia hakijoita tulee kohdella säädyllisesti. Valtion tulee kattaa tästä aiheutuvat kulut kunnille.
_________________________________________
Kostnaderna för asylsökande borde ge inte ge upphov till några politiska övervarv. Det är behandlingstiden som bör förkortas.
Mikael Kosk
Det är Sannfinländarna som kommer åt att sätta agendan för debatten om mottagandet av asylsökande. När partiet i FNB:s enkät anser att asylsökande som bor i flyktingförläggningar inte ska få något penningstöd alls och att de som bor ensamma ska få högst hälften av ett vanligt utkomststöd, får det ett problemformuleringsföreträde som andra partier reagerar på. Själva utgångspunkten för hur frågan ställs och svaren ges bestäms utgående från att den mängd pengar asylsökande får skulle vara ett problem, trots att summan redan beskurits i år.
När det anses att människor som söker skydd inte ska vara berättigade till pengar att röra sig med betyder det att man ser dem som ett slags undermänniskor. De har inte sin personliga frihet och integritet. De ska vara helt underställda de villkor systemet ställer och underförstått ska de helst försvinna så fort som möjligt.
I detta synsätt finns ett inbyggt motsatsförhållande mellan ”vi” och ”de” trots att det inte sägs rent ut. Främlingsfientligheten är särskilt förrädisk när den iklär sig ekonomiska termer, som att mottagandet av asylsökande skulle vara en stor utgiftspost eller att bidragens rundlighet skulle locka till asylturism.
Statistiken kring asylansökningarna i Finland borde inte ge upphov till några politiska övervarv. Förra året inflöt knappt 6 000 ansökningar. 116 personer beviljades asyl med flyktingstatus. Betydligt vanligare är det att bevilja uppehållstillstånd utifrån sekundära eller humanitära skäl, det vill säga om den sökande hotas av omänsklig behandling i sitt hemland eller för tillfället inte kan återvända på grund av en dålig säkerhetssituation.
Antalet ansökningar kan knappast uppfattas som betungande för Finland, i synnerhet inte som det inbegriper alla uppenbart ogrundade ansökningar, bland annat av bulgariska romer. Finland tar en större del av sitt ansvar genom att ta emot kvotflyktingar, vilkas antal hållit sig vid relativt blygsamma 750 per år under så gott som hela 2000-talet.
Den långa behandlingstiden av asylansökningar är ett verkligt problem. Den var i början av året i genomsnitt 321 dagar och borde kortas till ett halvår.
Svårigheten med att göra behandlingen avsevärt mycket snabbare är att den kräver stor precision och undersökande arbete; för systemets trovärdighets skull finns det inte rum för felaktiga beslut i den ena riktningen eller den andra.
En av punkterna i det asylprogram EU är på väg att göra upp är att asylsökande ska kunna börja jobba efter sex månader om ansökan inte är färdigbehandlad. Det är det bästa för alla parter om de sökande kan ta mer ansvar för sig själva och bidra med någonting till samhället, men så som det nu ser ut kommer behandlingen av EU:s enhetliga asylregler att dra ut på tiden.
I varje fall gör Finland klokt i att börja anpassa asylpolitiken till att det kommer att finnas ett EU-regelverk för den. Det är all orsak att driva på ett asylsystem i EU.
När budgetförhandlingarna fortsätter i veckan är momentet för mottagning av flyktingar och asylsökande i kommunerna på tapeten. Inrikesministeriet vill ha mera pengar än vad Finansministeriet föreslår. Alla partier är rörande ense om hur viktig integrationen är men när det kommer an på att ge anslag för den blir manglingen hård.
Undervisningen i finska eller svenska och integrationen i arbetslivet är centrala komponenter för inflyttare. Sökande som väntar på besked om de får stanna måste bemötas anständigt. Staten bör täcka kommunernas utgifter för det.