Aamulehti, pääkirjoitus: Huutelua syvistä poteroista 6.9.2010
Maahanmuuttokeskustelu horjuu niin Saksassa kuin muuallakin Euroopassa yleisen mielipiteen ja poliittisen korrektiuden välillä
Suomi ei ole ainoa Euroopan maa, jossa maahanmuutto kuumentaa niin poliitikkojen kuin kansalaisten tunteita.
Kaavakin on pitkälle samansuuntainen eri maissa. Vastakkain ovat usein maahanmuuttajiin epäluuloisesti suhtautuva yleinen mielipide ja poliittinen korrektius. Jotkut kysyvät, onko totuudenpuhujilla tilaa majatalossa. Toiset esittävät vastakysymyksen, mikä se totuus muka on.
Harva kiistää, etteikö maahanmuuton hyvistä ja huonoista puolista saisi tai pitäisi keskustella. Demokratiassa mikään puheenaihe ei voi olla kokonaan kielletty.
Paljon niukempi yksimielisyys vallitsee siitä, millä tavalla maahanmuutosta pitäisi puhua. Viimeksi se on nähty Saksassa, jossa maan keskuspankin johtokunnan jäsen Thilo Sarrazin on herättänyt suurta kohua näkemyksillään maahanmuuttajien roolista.
Sarrazin on entinen sosiaalidemokraattinen talouspoliitikko, joka ei säästele sanojaan arvioidessaan tuoreessa kirjassaan ja eri haastatteluissa varsinkin muslimimaista kotoisin olevien maahanmuuttajien vaikutuksia Saksan yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Sarrazinin mielestä muslimien suuri maahanmuutto tekee hallaa saksalaiselle identiteetille ja uhkaa jopa laskea kansakunnan sivistystasoa.
Valtaenemmistö kansalaisista on mielipidekyselyjen mukaan yhtä mieltä Sarrazinin kanssa, mutta poliittinen ja taloudellinen eliitti on hänen puheistaan kauhuissaan.
Sarrazinin näkemysten pelätään herättävän ulkomailla ikäviä muistoja historiasta, varsinkin natsi-Saksan rotuopeista, jotka korostivat saksalaisen rodun puhtauden ensisijaisuutta.
Sarrazin ei ole mikään natsi, mutta poliittisen korrektiuden rajat hän on maan johdon mielestä ylittänyt. Se näkyy siinä, että hänelle puuhataan potkuja keskuspankin johtokunnasta, jotta hän ei pilaisi sen eikä koko maan mainetta puheillaan.
Vähäisin ei ole se näkökohta, että Sarrazinin aiheuttama kohu saattaa mutkistaa Saksan keskuspankin pääjohtajan Axel Weberin tietä kohti Euroopan keskuspankin EKP:n pääjohtajan paikkaa. Jos hän ei saa alaistaan tämän paremmin kuriin, niin miten hän pystyy johtamaan koko Euroopan keskuspankkia ja varjelemaan sen itsenäisyyttä?
Mahdolliset potkut eivät Sarrazinin suuta tuki, mutta yksityishenkilön puheina niillä ei ole yhtä suurta painoarvoa. Niin tai näin, se ainakin on varmaa, ettei maahanmuuttokeskustelu lopu Saksastakaan millään eliitin mahtikäskyllä.
Sarrazin ei ole viimeinen eurooppalainen poliitikko, joka tarttuu tähän asiaan. Sivistynyt keskustelu edellyttää kuitenkin sitä, että kaikki osapuolet saavat äänensä kuuluviin ja että keskustelijat suostuvat rukkaamaan omia näkemyksiään, jos niitä vastaan esitetään painavia perusteita.
Ihannekuva on maahanmuuttokeskustelussa kaukana. Useimmiten näyttää siltä, että kukin osapuoli linnoittautuu mahdollisimman syvälle omaan poteroonsa ja huutelee sieltä kuuntelematta lainkaan vastapuolta.