Iisalmen Sanomat: Veera Tegelberg: Kun Pohatta Mustaa Pekkaa kyyditti 4.3.2011
Menneellä viikolla suomalainenkin lehdistö nosti esille uuden brittitutkimuksen, joka vertaili noin kolmenkymmenen valtion onnistumista maahanmuuttajien kotouttamisessa. Ruotsissa asiat on hoidettu kuin Strömsössä konsanaan, Suomen sijoittuessa kivasti kärkinelikkoon.
Tutkimus tuli ulos oikeaan aikaan. Lähi-idän kansannousut ovat saaneet valtavan pakolaishyökyaallon liikkeelle Pohjois-Afrikasta. Italian lisäksi ihmisvyöryn alla on pahiten helissyt Malta.
Täällä kotimaassa maahanmuutosta keskustellaan eduskuntavaalien lähestyessä. Esimerkiksi perussuomalaisten viikko sitten julkaisemassa vaaliohjelmassa oli päätetty kertaheitolla ratkaista aluepoliittiset ongelmat ja maahanmuuttajien kotouttaminen.
Perussuomalaisten tiiviiseen muotoon ängetyssä selonteossa esitetään muun muassa työttömien maahanmuuttajien siirtämistä alueille, joilla vuokrat ovat kaikkein halvimmat.
Kyllä huomaa, ettei Brysselissä olla laiskoteltu. Soinin vaihtoehtoinen kotoutuspolitiikka muistuttaa epäilyttävästi Belgian naapurimaan Ranskan käytäntöjä.
2000-luvun alusta saakka olemme voineet mielenkiinnolla seurata, kuinka hyvässä sopusoinnussa ranskalainen kantaväestö ja turhautuneet etniset vähemmistöt ovat toimineet vuorovaikutuksessa.
Ranskalaiset ovat sulkeneet maahanmuuttajia slummimaisiin lähiöihin: maahanmuuttajat ovat piipittäneet kaupungin laitamilla vastaan. Ranskalaiset ovat heittäytyneet hankaliksi oleskelulupien kanssa: maahanmuuttajat ovat kyhäilleet Citroëneistä juhannuskokkoja.
Toimettomien maahanmuuttajien sijoittaminen piilon viereen Kainuun korpiin on vapaaehtoista ongelmien kasaamista. Mikäli valtio ei edes yritä kotouttaa turvattomia oloja paenneita suomalaiseen yhteiskuntaan, tuloksena on vain kiihtyvään tahtiin tikittävä aikapommi.
Keskieurooppalaisia tuntuu yhä vaivaavan kolonialismin ajoilta peräisin oleva ylimielisyys muita kulttuureja kohtaan. Valitettavasti sama mielenvikaisuus on tarttunut näköjään meihin suomalaisiinkin.
Maahanmuuttajia pidetään homogeenisenä ryhmänä neekereitä ja muslimeja, jotka tulevat tänne vain elelemään hyvinvointivaltion tuilla samalla kun tuovat rikollisuutta mukanaan. Tällaiset ennakkoluulomme ja rajoittunut ajattelutapamme tuskin luovat vuorovaikutukselle hedelmällistä ilmapiiriä.
Kotouttamisessa keskeisintä on yhteinen kieli. Ihmiset on luotu juttelemaan keskenään, ilmaisemaan itseään, kertomaan omista tunteistaan ja kuulumisistaan.
Kielellisten vähemmistöjen sulkeminen omiin oloihinsa ei kannusta heitä opettelemaan suomen kieltä.
Tämä johtaa vain molemminpuoliseen kyräilyyn eri taustaisten ryhmien välillä.
Maahanmuuttajat turvautuvat yhä enemmän omaan kulttuuriinsa, omiin piireihinsä ja kieleensä. Tuloksena on useita sukupolvia kestävä kierre.
Jos olemme valmiita rahtaamaan kaikki työttömät maahanmuuttajat valtion säästöjen nimissä sinne, missä vuokra on halvin, miksemme menettele samoin kantaväestön työttömien kohdalla?
Arbeit macht frei, kuului suosittu saksalainen sananlasku toisen maailmansodan aikaan. Kannattaisi kenties kerätä kaikki työttömät kasaan ja lähettää vaikka Murmanskiin ydinsukellusveneitä purkamaan.
Länsimainen ajattelu saattoi aikoinaan olla ihmislähtöistä. Nykyään päätöksenteko huojuu dollaripinojen varassa.
Jää nähtäväksi, millaista yhteiskuntaa meillä seuraavalla hallituskaudella rakennellaan.
Siihen Suomeen tuskin ovat maahanmuuttajat enää kovin tervetulleita.