Pauli Vahtera: Työvoimapulavalhe ei taaskaan toteudu 7.3.2011
Kenen intressissä on ollut valehdella suuresta työvoimapulasta, jonka piti olla karjuvana oven takana. Vaikka nyt ollaan entistä kauempana työvoimapulasta, jotkut jaksavat vielä luvata, että kyllä se joskus tulee. Näin päättäjien ei tarvitse pyytää anteeksi valehteluaan. Valhe on tullut kalliiksi. Työvoimapulan nimissä on tehty Euroopan leväperäisimmät maahanmuuttolait, jonka takia Suomeen on voinut tulla kymmeniä tuhansia sosiaaliturvan varassa ikuisesti eläviä maahanmuuttajia. Eikä riitä sosiaaliturva, vaan maahanmuuttaneet vaativat yhä kasvavan joukon suomalaisia erilaisten kotouttamistoimenpiteiden tekijöiksi. Kun yhä suurempi osa suomalaisia saadaan palvelemaan maahanmuuttajia, ehkä työvoimapula joskus toteutuu. Kansantalouden kannalta moisessa ei tietenkään ole vähäisintäkään mieltä.
Työvoimapulaa luvattiin jo 1970-luvulla. Ei tullut, tuli työttömyys. 1980-luvun lopussa luvattiin taas työvoimapulaa. Sen takia päätettiin tyhjentää Inkerinmaa inkeriläisistä Suomeen. Ei tullut taaskaan työvoimapulaa, vaan tuli suurtyöttömyys. Suomalaiset onnistuivat kuitenkin siinä, mihin Stalin sortokoneistoineen ei pystynyt, eli tuhoamaan inkeriläiskulttuurin. Uusi työvoimapulasta kohkaaminen alkoi 2000-luvun alussa. Onneksi hallitus ei ehtinyt perustamaan työvoiman värväystoimistoja mm. Egyptiin, mitä vielä muutama vuosi suunniteltiin. Tai onhan sellainen Addis-Ababassa, jossa 9000 maahanmuuttajaa odottaa suomalaisten maksamaa lentokonetta tuomaan tänne uutta työvoimaa täällä jo olevien työssä käyvien perheenjäsenten avuksi.
Mitä kiihkeämmin puhutaan työvoimapulasta, sitä suurempi kansantulon romahdus puheita on seurannut. Pitäisikö eduskuntaan palkata tarot-korteista lukija ennustamaan tulevaa. Tuskin hän yhtä surkeasti epäonnistuu kuin nykyiset lakien taustatöiden tekijät.
Työvoimapulan perustelut
Työvoimapulaa on luvattu, koska suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Työelämään tulevat ikäluokat ovat tilastojen mukaan niin pienet, että ajaudumme muka työvoimapulaan. Toisaalta uskotaan, että suuret ikäluokat tarvitsevat niin paljon hoivaa, että tarvitaan ulkomailta suuria joukkoja maahanmuuttajia eläkeläistemme pyllyjen pyyhkimiseen.
Olisikohan Elon laskuoppi tärkeämpi luettava kansanedustajille kuin Suomen laki. Vuonna 2010 oli tilastokeskuksen työikäisiä 15-64 vuotiaita suomalaisia 3.547.475. Väestöennusteen mukaan heitä on vuonna 2020 vain 139.000 vähemmän. Seuraavan 10 vuoden aikana työikäisten määrä vähenee lisää 26.000, minkä jälkeen työikäisten määrä alkaa kasvamaan. Kun työllisyysaste parhaimmillaan on 70 %, työvoima vähenee kymmenessä vuodessa vain satatuhatta, mikä on neljäsosa työttömien ja työllisyystoimenpiteiden kohteena olevien määrästä. 60-64 vuotiaista oli 2009 eläkkeellä jo 66 % eli 262.000, joten tosiasiassa työvoima lisääntyy nykyisestä seuraavan vuosikymmenen aikana. Suurten ikäluokkien vielä eläkkeelle siirtymättömien 135.000 kansalaisen tilalle tulevien 15-19 vuotiatten määrä on miltei kolminkertainen 335.000. Osa toki siirtyy opiskelemaan, mutta vastaavasti opiskelunsa päättävät tulevat työvoimaan.
Koska työvoimapulaa ei voi faktoilla osoittaa tulevaksi, on arvuuteltava päättäjien valehtelun tavoitteita. Halutaanko suomalaisista työtä tekemätöntä herrakansaa, jota maahanmuuttajat palvelevat. Vai halutaanko tänne ne ministeri Kataisen laskemat 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa, joiden palvelemiseksi tarvittaisiin yli miljoona suomalaista. Onhan Ruotsissa joku laskenut, että yksi maahanmuuttaja sitoo yhden työntekijän. Vai onko kyse siitä, ettei kukaan ole edes katsonut saatikka ymmärtänyt väestötilastojen sisältöä.
Työvoimareservi miljoona työikäistä
Vuoteen 2020 mennessä Suomessa on miljoonan työikäisen työvoimareservi. Se tulee riittämään liiankin hyvin silloin 5,6 miljoonaiselle kansalle.
Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna työttömiä oli keskimäärin 224.000. Presidentti Kekkonen runnoi Suomeen 1970-luvulla hätätilahallituksen kun työttömiä oli kolmannes nykyisestä. Missään ei siis voi olla naulattuna seinään, että Suomi tarvitsee satoja tuhansia työttömiä. Työnvälitystilaston seurannan perusteella arvioitiin, että lomautusten piirissä joulukuun lopussa oli noin 34.000 henkilöä. Alle 25-vuotiaita nuorisotyöttömiä on 30.000.
Erilaisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena on 65.000 Suomessa asuvaa.
Osa-aikatyöntekijöitä oli vuonna 2009 kaikkiaan 343.000, joiden täysipäiväiseksi siirtyminen voisi vastata noin 60.000:en ihmisen työpanosta.
Opiskelijoiden opiskeluajat ovat pidentyneet parantuneen sosiaaliturvan takia. Jos opintorahasta luovuttaisiin, opiskeluajat lyhenisivät. Yhden vuoden nopeuttaminen vapauttaisi työvoimaan 50.000 henkilöä. Aloittamalla peruskoulu vuotta aikaisemmin, tehostamalla koulunkäyntiä mm. verkko-opetuksella ja laajentamalla oppisopimusjärjestelmää voitaisiin saada jo satoja tuhansia nuoria lisää työelämään.
Suomessa on 26.000 ulkomaista opiskelijaa. Opiskelun maksulliseksi tekeminen vähentäisi oppilaita, vapauttaisi suomalaisia opettajia ja säästäisi muutoinkin rahaa.
Hallitus on halunnut voimakkaasti nostaa eläkeikää. Sen tarpeellisuus suurtyöttömyyden aikana tuntuu turhalta, etenkin kun nuorisotyöttömien määrä on suuri. Jos eläkeikää nostetaan vuodella, siitä saadaan työvoimaan lisää henkilöitä 50.000. Eläkeiän nosto parantaisi merkittävästi huoltosuhdetta, koska se samanaikaisesti lisää työssäoloa ja vähentää eläkeläisten määrää. Nostamalla todellista eläkeikää kolme vuotta, saataisiin 150.000 potentiaalista työntekijää. Eläkkeelle jäädään nyt keskimäärin 60,4 vuotiaana. Suomessa 55-64 vuotiaista 44 % on jo eläkkeellä. Eikä lopuista 56 %:sta suinkaan kaikki ole työelämässä.
Eläkeiän nostamisessa tulee ihmiselon kierto vastaan. Ei 68-vuotias jaksa enää tehdä töitä samaa tahtia kuin viisikymppinen. Työelämän kehittämisellä voidaan tehdä jotain. Paljon enemmän saataisiin aikaan, jos vanhempien ihmisten työtehon lasku huomioitaisiin pienemmällä palkalla ja kevyemmillä töillä. Emme tarvitse yli 60-vuotiaita johtajia pörssiyhtiöihin, kuntiin emmekä tärkeisiin valtion virkoihin. Mutta heitä ei pidä päästää suurelle eläkkeelle nuorena, vaan heidän pitää pienemmällä palkalla tehdä vaikka kamreerin töitä. Kaikki työ on arvokasta.
Työttömyyseläkkeellä oli vuonna 2009 60.400 työkykyistä suomalaista. Uusia ikäluokkia työttömyyseläkeläisiksi ei enää oteta, jolloin tämäkin määrä on rikkana rokassa työvoimapulan poistajana.
Osa-aikaeläkkeelle siirrytään jo 58-vuotiaana. Näitä eläkeläisiä on lähemmäs 80.000. Osa-aikaeläke on yksi tapa lintsata työnteosta. On paljon työtehtäviä, joissa osa-aikaeläkkeestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Eläkeläisen tilalle on kuitenkin palkattava työvoimaa ajaksi, jolloin henkilö on eläkkeellä. Osa-aikatyöntekijä käyttää suhteettoman paljon aikaa työhön perehtymiseen katkojen jälkeen ja töiden järjestelyyn katkolle lähtiessään. Jos siitä jotain hyvää sanoisi, se on keino siirtää tietoa uudelle työntekijälle.
Lokakuussa 2009 kunta-alalla työskenteli 433.000 palkansaajaa. Seuraavien 10 vuoden aikana eläkkeelle jää 160.000 kuntatyöntekijää. Kunnat ovat ylivelkaantuneita ja niiden eläkevelasta on rahastoitu vain viidennes. Kunnat joutuvat maksamaan samasta virasta sekä eläkettä että uuden työntekijän palkan. Kuntien palveluksessa olevilla on ylenmääräiset lomat, joiden takia työvoimassa on ylimääräinen kymmenien tuhansien työntekijän panos lomalla, kun lomia verrataan yksityiseen sektoriin . On selvää, ettei kuntien talous kestä näin suurta eläke- ja lomarasitetta, minkä vuoksi on pakko vähentää virkoja. Osa vapautuvasta työvoimasta voidaan käyttää kasvavan vanhuusväestön hoitoon. Ennusteiden mukaan lisähenkilökunnan tarve olisi vain 20.000, mutta sitä tarvitaan vasta kun suurten ikäluokkien kunto heikkenee merkittävästi. Siihen menee 10 vuotta.
Suomessa on paljon henkilöitä, jotka eivät pysty kilpailemaan markkinatalouden ehdoin työpaikoista. Myös heille tulee antaa mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Julkisen talouden, kuntien, valtion ja kolmannen sektorin työnantajien tulee palkata vammaisia, mielenterveysongelmista kärsiviä ja muulla tavalla täyteen työpanokseen pystymättömiä. Palkataan vaikka kaksi henkilöä yhteen virkaan. Erilaisia työpajoja on kyllä tehty, mutta liian usein niissä riistetään työntekijöitä. Suomessa satsataan hirmuisia summia maahanmuuttajien työllistämiseen. Kaikenlaisia turhia kulttuurityötehtäviä ja maahanmuuttohankkeita perustetaan, vaikka rahat liian usein menevät kankkulan kaivoon. Omista kansalaisista ei samassa määrin välitetä.
Kun työvoimapulaa ennustetaan kahdenkymmenen vuoden päähän, on huomioitava myös työn tehostuminen. Vuosina 1990-2005 Suomen teollisuustuotanto noin kaksinkertaistui, vaikka työvoiman määrä teollisuudessa samaan aikaan laski 556.000:sta 470.000:een. Pankkiautomaation kehittyminen vähensi pankkitoimihenkilöitä 1990-luvulla yli 10.000. Vuoteen 2030 mennessä voidaan arvioida työvoiman tarpeen laskevan automaation seurauksena 200.000 henkeä. Osa työpaikoista siirtyy edelleen ulkomaille, eikä uutta nokiaa kannata haikailla.
Turhia töitä Suomi on tulvillaan. Jos kaikenlainen turha paperien pyörittely lopetettaisiin, vapautuisi kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Asian tunnustaminen on mahdotonta, koska kukapa sanoisi tekevänsä turhaa työtä. Otan esimerkin omasta elämästäni. Kun lopetin kauppaopiston, ei tietokoneita käytetty koulussa lainkaan. Koulussamme oli 300 oppilasta ja yksi henkilö hoiti kaiken hallinnon: puhelinvälityksen, opetusaineiston puhtaaksikirjoittamisen ja monistamisen, käteisellä maksetut lukukausimaksut, todistukset, opettajien palkan maksun, kirjanpidon jne. Ilman tietokonetta. Kun kävin koulussa tällä vuosituhannella, oli oppilaita edelleen 300, mutta hallinnossa 27 ihmistä. Kaikilla tietokoneet, opettajilla tietokoneet, oppilailla tietokoneet. Oli älypuhelimia, internettiä ja kaikkea kivaa. Ovatko siis nykyajan koulusta valmistuneet 27 kertaa tehokkaampia kuin oman sukupolveni nuoret. Epäilen vahvasti.
Suomalaista työvoimaa siirtyy ulkomaille. Vastaavasti tänne tulee työperäistä maahanmuuttoa. Maastamuutto saattaa aiheuttaa työvoimavaikeuksia joillekin toimialoille. Onhan esimerkiksi sairaanhoitajia siirtynyt paljon ulkomaille.
Työvoiman kohtaantuminen
Työvoimapulaa perustellaan sillä, etteivät työntekijät ja työpaikat kohtaa. Kohtaantumiseen vaikuttavat vapaiden asuntojen määrä, asuntojen ja asumisen hinta sekä koulutus. Suomalaisen pienipalkkaisen on käytännössä mahdotonta muuttaa pääkaupunkiseudulle, koska elinkustannukset ovat palkkaan nähden liian suuret. Vapautuvat kunnalliset asunnot annetaan työttömille maahanmuuttajille. Kohtaantumista aiheuttaa myös liian korkea ammattisuoja.
On väärin kuvitella, että ulkomailta tulisi Suomeen vain täsmäkoulutettua henkilöstöä, joka palkallaan pystyisi maksamaan itse omat ja perheensä elinkustannukset. Ulkomaisen työvoiman kouluttaminen suomalaiseen työvoimaan on paljon suurempi työ ja kustannus kuin suomalaisten työllistäminen. Usein joudutaan aloittamaan aivan alkeista: luku- ja kirjoitustaidosta ja suomen kielestä. Siitä on hirmuisen pitkä matka oikeaan työhön.
Osa suomalaisesta työvoimasta on menetetty hyvän sosiaaliturvan takia. Monet ovat oppineet elämään pienellä sosiaaliturvalla ja pienimuotoisilla ansioilla. Björn Wahlroosin ajatus siitä, ettei alle 25 vuotiaille nuorille pitäisi maksaa lainkaan sosiaaliturvaa ansaitsisi edes hetken harkinnan.
Miten maahanmuuttajat vaikuttavat kuviteltuun työvoimapulaan
Humanitäärinen maahanmuutto vähentää työvoiman määrää lyhyellä tähtäimellä, koska se sitoo tuhansia virkamiehiä ja verovaroista palkan saavia suomalaisia. Pitkällä tähtäimellä maahanmuuttajat työllistävät toinen toisiaan päiväkodeissa, kouluissa, terveydenhoidossa, oikeuslaitoksessa, tulkkauksessa jne. Silti maahanmuuttajien työttömyys on ja tulee olemaan suurta. Paljon puhutaan maahanmuuttajalääkäreistä, mutta samalla halutaan unohtaa se, että maahanmuuttajat sitovat suomalaisia lääkäreitä monin verroin enemmän kuin tänne on tullut lääkäreitä töihin. Luku- ja kirjoitustaidoton maahanmuuttaja ei käytännössä koskaan tule työllistymään markkinatalouden ehtoisissa työpaikoissa. Suuri osa muslimikulttuurista tulleista naisista ei tule työvoimaan lainkaan. Maahanmuuttajatkin ikääntyvät, ja tulevat vaatimaan lisää hoitopalveluja.
Työperäinen maahanmuuttokaan ei ole ongelmatonta. Sanotaan, että pääkaupunkiseudun bussit eivät kulkisi ilman maahanmuuttajia. Mutta kulkivathan ne vielä 1990-luvulla. Sen jälkeen on asuminen pääkaupunkiseudulla tullut niin kalliiksi, ettei täällä pienellä palkalla pysty elämään. Kun sosiaaliturvasta maksetaan elantomenot, voi pienelläkin palkalla elää. Tässä monilapsiset maahanmuuttajaperheet ovat selvästi etulyöntiasemassa. Kun bussilinjat on kilpailutettu, voidaan ulkomaisen työvoiman avulla maksaa entistä pienempiä palkkoja.
Rakennusalalla on paljon virolaisia työntekijöitä ja samaan aikaan suomalaisia rakennustyöntekijöitä on työttömänä. Tällainen tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi ja rapauttaa myös yhteiskuntamoraalia. Virolaiset tyytyvät pienempään palkkaan, vaatimattomaan asumiseen ja joustavat ylityökorvauksista ja työmaan loppumisen aiheuttamasta työn menettämisestä palaamalla kotiinsa.
Työperäinen maahanmuutto siirtää Suomessa aiemmin pyörinyttä rahaa enenevässä määrin ulkomaille. Vain osa tuloista käytetään Suomessa. Tämä kaikki heikentää hyvinvointivaltion mahdollisuuksia hyvinvoinnin jatkamiseen nykytasolla.
Suomalainen työelämä on pysyvästi vaurioitettu maahanmuutolla. Kaikki hokevat työperäisen maahanmuuton tärkeydestä, eikä sitä tulekaan estää. Onhan suomalaisillakin oikeus mennä töihin ulkomaille. Jos suomalaista ja ulkomaista työvoimaa kohdellaan tasa-arvoisesti ja reilusti, voidaan suomalaisia työttömiä työllistää nykyistä enemmän.
Työttömyyttä ja toimettomuutta vaan ei työvoimapulaa
Jos Suomessa hoidettaisiin hyvin työmarkkinoita, voitaisiin kotimaisin voimin vastata noin miljoonan ihmisen työvoimapulaan. Työvoimapulaa ei kuitenkaan koskaan tule, joten niin suurta tehokkuutta emme tarvitse.
Se työvoimapula, jota olemme joillain aloilla kokeneet, on hyvinvointivaltion elintasosairautta. Ilmainen koulutus pidentää opiskeluaikoja ja saa nuoret hakeutumaan helppoihin sisätöihin. Eläkelait antavat mahdollisuuden liian aikaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva saa kaiken ikäiset välttelemään pienipalkkaisia ja raskaita aloja.
Maahanmuuttajien työpanoksesta unelmoimisen sijasta meidän on hylättävä ajatus, että elämä voisi olla vuosikymmeniä kestävää toimettomuutta. Jos kansalainen on lapsi ja opiskelija 27 vuotiaaksi, jää eläkkeelle 57 vuotiaana, ja elää ennusteiden mukaan 90 vuotiaaksi, hänen pitäisi 30 vuoden työrupeaman aikana elättää 30 vuoden työelämän lisäksi 60 vuoden aika poissa työelämästä. Kun töissä käy vain kaksi kolmasosaa työikäisistä, pitäisi 30 vuodessa ansaita elanto 120 vuodeksi.
On lopetettava ylikouluttautuminen ohi todellisen työvoiman tarpeen, ja tehtävä nopeita toimenpiteitä olemassa olevien työpaikkojen täyttämiseksi niin kannustamalla kuin tarvittaessa pakottamalla. Kaikkien ikäluokkien on tingittävä saavutetuista eduistaan, sillä ne ovat yksinkertaisesti kestämättömät. Emme voi elää jatkuvasti yli varojemme ja laittaa tulevat sukupolvet maksamaan liian hyvän elintasomme.
Vaihtoehtona ovat kansallinen konkurssi tai kansan korvautuminen vähitellen maahanmuuttajilla. Olemmekin jäämässä vähemmistöön omassa maassamme vielä tämän vuosisadan aikana. Hyvinvointivaltio on muutaman viime vuosikymmenen kulutusjuhlassa tuhonnut julkisen taloutemme. On otettu ruhtinaallinen julkinen velka ja samalla myyty valtion omaisuus kansallisen ja maahanmuuttajien toimettomuuden maksamiseksi.
—
Työvoimapula keskustelu on viimeisen vuoden aikana väljähtynyt. Olisikohan syynä marraskuussa 2009 yhdessä EU-MEP-varamiehen Sampo Terhon kanssa kirjoittamamme juttu, jonka Aamulehti julkaisi. Kirjoituksessa osoitettiin, kuinka virheellisin perustein työvoimapulaa perusteltiin. Mutta eikö tällaisten selvitysten tekeminen kuulu virkamiehille kaikenlaisten Työvoima 2025 projektien sijasta?
Vai olisiko tämä vain tyyntä myrskyn edellä. Kun politiikot tietävät, että kansan enemmistö ei halua nykyisen maahanmuuton jatkuvan, ollaan ennen vaaleja hiljaa. Kun vaalit ovat ohi, aloitetaan kohkaaminen työvoimapulasta uudestaan yhä suuremman maahanmuuttajamäärän Suomeen tulon perustelemiseksi.