Aamulehti: Vaalikiertue Parkanossa: Vääntöä maahanmuutosta 12.4.2011
Sopuisasti sujuneen Aamulehden vaalikiertueen toiseksi viimeisellä etapilla Parkanossa kaivettiin jo eripuraakin esiin.
Ilmapiiri pysyi silti asiallisena, vaikka väännössä oli odotetusti maahanmuutto.
Keskustelun toisessa laidassa perussuomalaisten Heikki Luoto oli huolissaan suomalaisen kansallisvaltion identiteetin säilymisestä ja väitti hyvien sosiaalietujen tuovan Suomeen ylimääräisiä turvapaikanhakijoita.
Vastakkaisella puolella taasen vasemmistoliiton Anna Kontula herätteli yleisöä huomauttamalla, että hän kyllä lähettäisi itse lapsensa vaikka väärillä papereilla turvaan, jos esimerkiksi heidät pitäisi saada sodan keskeltä pois.
Kontula myös todisteli pätemättömäksi väitteitä siitä, että etuudet houkuttaisivat pakolaiksi pyrkijöitä. Hollantiin esimerkiksi hakeudutaan hänen mukaansa huomattavasti enemmän kuin meille, vaikka siellä sosiaaliturva on Euroopan heikoimmasta päästä.
Kontula ei jäänyt yksin, sillä muista keskustelijoista häntä illan päätteeksi kannattivat maahanmuuttoministeriksi vihreiden Kirsikka Siik ja sdp:n Arto Koivisto. Siik ei hänkään pitänyt Suomea kovin houkuttelevana pakolaisuuskohteena.
Kahden kilpailijansa kannatuksen sai myös kokoomuksen Marja Kallioniemi, jota tukivat maahanmuuttoministeriksi keskustalainen Ari Lamminmäki ja kristillisdemokraatti Tapani Annala, joka Luodon tapaan halusi maahanmuutossakin kunnioittaa suomalaisia ”perinteitä ja arvopohjaa”.
Asiantuntijana ja erotuomarina pöydän päädyssä istunut Tampereen kauppakamarin asiamies Markus Sjölund palkitsi paneelin parhaan argumentoijana vihreiden Siikin.
Hallituspohja piti
Kallioniemi ja Lamminmäki näyttivät mallia siitä, miten istuvan hallituksen pääpuolueet vetävät yhtä köyttä. Kumpikin suhtautui varsin myönteisesti työperäiseen maahanmuuttoon, jota tarvitaan Suomen väestön ikääntyessä ja monien töiden uhatessa jäädä tekemättä.
Samoin kumpikin kantoi huolta siitä, että monet maahanmuuttajat eivät opi kotimaisia kieliä kovin nopeasti, mikä haittaa kotoutumista.
Lamminmäki jopa mietti mahdollisuutta kiristää ehtoja eli vaatia maahanmuuttajilta entistä nopeampaa kielen oppimista. Kalliomäki puolestaan näki ”ongelmia humanitaarisessa” maahanmuutossa, mikä ei selvästikään ollut Kontulan mieleen.
Kontula halusikin mieluummin puhua siitä, toteutuvatko siirtolaisten ihmisoikeudet Suomessa, mihin esimerkiksi Luoto pystyi vastaamaan vain, ettei tiedä. Samoin vasemmistoliiton ehdokas totesi, että kielitaitovaikeuksiin vetoaminen on ”pään pistämistä pensaaseen ja katseen kääntämistä pois omasta rasismista”.
Parkanolainen yleisö kuitenkin näytti olevan eniten samaa mieltä Kallioniemen ja Lamminmäen kanssa. Heistä kaksi kolmasosaa allekirjoitti äänestyksessä väitteen, että suurin maahanmuuttajien työttömyyttä aiheuttava tekijä on ammatti- ja kielitaidon puute.
Pitkistä käsittelyajoista ja hallinnon hitaudesta kantoivat huolta liki kaikki. Demari Koivisto vaati selkeimmin lisää henkilökuntaa turvapaikkahakemuksia käsittelemään ja harmitteli samalla, että hänen tuontiautonsa veropäätöstä on käsitelty jo kahdeksan vuotta.
Apua kolmostiestä
Ennen värikästä, joskin melko sekavaa maahanmuuttokeskustelua puhuttiin Parkanossa myös syrjäseutujen ongelmista. Tässä vaiheessa oli välillä vaikea erottaa, kuka edusti mitäkin puoluetta, sen verran tasamittaisia olivat niin huolenaiheet kuin ratkaisuehdotuksetkin. Kaikki olivat huolissaan esimerkiksi tietoverkkoyhteyksistä.
Kun yleisöltä kysyttiin, riittääkö kasvavan Tampereen imu vetämään myös Parkanoa kasvuun, oli vastaus jokseenkin tyrmäävän kielteinen. Toista mieltä olivat lähinnä Siik ja asiantuntijakommentaattori Sjölund.
Sen verran eroakin löytyi mielipiteisiin, että etenkin Lamminmäen korostaessa kolmostien parantamisen tarvetta halusi Siik mieluummin hillitä liikenteen lisääntymistä, mihin teiden rakentaminen väistämättä johtaisi.
Kallioniemi puolestaan halusi varjella pioneerivarikkoa, ja Koivisto ihmetteli, miksi jopa maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan on oltava Helsingissä.
Markus Sjölundin arviot puheista
Tampereen kauppakamarin asiamiehen Markus Sjölundin mielestä positiivista keskustelussa oli se, että sen taso pysyi hyvänä ja mielipiteiden perustelu oli asiallista. Ennakkoon seikka arvelutti häntä hiukan.
Sjölundin mielestä taso osoitti, että myös maahanmuutosta voi keskustella vaalitilaisuuksissa kiihkottomasti.
Yleisöstä ja panelisteista melko suuri osa oli nyrpeitä maahanmuuttajien heikolle suomen kielen taidolle. Osa innostui kannattamaan jopa pakollista kieliopetusta, mikä oudoksutti Sjölundia:
Jos Suomeen muuttaa työn perässä tehtäviin, joissa ei ole esimerkiksi asiakaspalvelua, ei kotimaisen kielen opintoja voi vaatia pakollisiksi. Etenkään, kun Suomen resurssit eivät ole tähän mennessäkään riittäneet laajaan opetukseen.