Vihreä Lanka: Protestivaalit 1.4.2011
Suomen puoluekenttä on mullistunut yhtä paljon vain kerran aikaisemmin. Tuolloin takana oli suursota. Nyt ei ole sotaa, vain valtava protestintarve.
Huhtikuun vaaleista tulee ainutlaatuiset, Suomen historian suurimmat protestivaalit. Kaikki kolme suurta puoluetta menettävät kannatusta yhtä aikaa, mikä on hyvin poikkeuksellista. Samaan aikaan lähes kaikki oppositiopuolueet menettävät kannatustaan. Yhdistelmä on tavaton.
Ja tietenkin yksi puolue noussee pienpuolueesta yhdeksi suurista. Voisi luulla, että on tapahtunut suuri yhteiskunnan murros, joka on rikkonut jäykästi ja hitaasti liikkuvan suomalaisen poliittisen koneiston.
[...]
Samaan puolueeseen mahtuvat sosiaalisesta epätasa-arvosta huolestuneet, entistä kovempaa yhteiskuntaa ja tiukempaa kuria kannattavat menestyjät ja maahanmuuttoon suorastaan pakkomielteisesti suhtautuvat. Ressukkapuolueena pidetyn perussuomalaisten tyypillinen kannattaja onkin Suomen Kuvalehden selvityksen mukaan kovapalkkainen keski-ikäinen duunari.
Persujen nousu alkoi vuoden 2006 presidentinvaaleissa, joissa Timo Soini menestyi odotettua paremmin. Sen jälkeen Soini veti puolueen hiljalleen kiihtyneeseen kiitoon.
1970-luvun lopulta saakka politiikassa melko vähäisellä menestyksellä pyörineen Soinin pelastaja oli Tony Halme. Ilman Halmetta tuskin olisi nykypersujakaan. Jos ex-vapaapainija ei olisi nostanut puoluetta puheenaiheeksi eduskuntavaaleissa 2003 ja tuonut esiin lähiöiden protestia, Soini olisi saanut paimennella pientä ja hiljalleen kuihtuvaa ryhmää. Halme toi vuoden 2003 vaaleissa kolmanneksen perussuomalaisten äänistä ja sai viidenneksi eniten ääniä koko maassa.
Halmeelle kävi sitten kuten kävi. Tapauksen selvittelyssä Soini sai kuitenkin äänensä ja naamansa esiin aivan eri tavalla kuin olisi saanut ilman Halmetta.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Soini lensi jo omin siivin. Samaan aikaan verkossa alkoi kuhista.
Maahanmuuttokriittisyys on selkein perussuomalaisia yhdistävä tekijä. On silti vaikea sanoa, kuinka keskeinen kysymys se on puolueen kannattajille. Perussuomalaiset on joka tapauksessa tarjonnut samanhenkistä seuraa ja julkisuutta maahanmuuttopolitiikkaan muutosta haluaville.
Perussuomalaisten nousukiitoa on vauhdittanut puolueen leveiden seinien sisältä sijan löytänyt Jussi Halla-aho ja tämän maahanmuuttokriittinen seuraajajoukko. Perussuomalaisten kärkikiehdokkaisiin kuuluva Halla-aho on hankkinut kannattajia kriittisillä ja provosoivilla blogikirjoituksillaan, ja kannattajat puolestaan ovat perustaneet nettiin oman keskustelupalstansa, Hommaforumin. Sen käyttäjistä on muodostunut perussuomalaisten niin sanottu hommalaisten siipi.
Kun lukee esimerkiksi Helsingin Sanomien – tai miksei vaikka Vihreän Langan – nettisivujen kommentteja, saa suomalaisista helposti kuvan konservatiivisena, kovia arvoja suosivana ja muukalaiskammoisena kansana.
Sosiaalipsykologiassa kehitettiin jo 1970-luvulla teoria, jonka mukaan pieni äänekäs vähemmistö voi saada selvästi enemmän valtaa kuin sen koko edellyttäisi. Netin luonne lisää tätä vaikutusta, puhutaan yksilöllistyvästä kollektiivisesta toiminnasta. Sen voi kääntää vaikka niin, että onpa mitä mieltä vain, netistä kyllä löytyy samanmielinen, jonka kanssa pääsee helposti yhteyteen.
Massa kertyy sopivissa olosuhteissa nopeasti. Ja kun tuo massa alkaa kommentoida tiettyä uutista, vastakkaisille mielipiteille ei jää tilaa. Eikä toisiaan tukevien viestien väliin mielellään menekään, sen takaa netin toinen ominaispiirre. Anonyymi keskustelu repeää helposti ja nopeasti varsin ikäväksi.
Ohjaileeko joku näitä palstojen susilaumoja? Varmaa vastausta ei ole. Edes netissä aktiivisesti kommentoivien määrästä ei ole julkista tilastotietoa, saati siitä, kuinka itsenäisesti nämä päättävät kommenteistaan. Esimerkiksi Hommaforumilla on tehokkaasti päivittyvä uutishuone, jossa linkataan maahanmuuttoaiheisiin uutisiin. Sitä kautta Homman kommandot löytävät tarvittaessa helposti kohteensa.
Kommentti- ja keskustelupalstoilla on oikeasti vaikutusta. Vaikka sosiaalinen media ottaakin vielä suuren osan keskustelunaiheistaan perinteisestä mediasta, kytky toimii myös toisin päin. Perinteiset tiedotusvälineet haluavat nykyään pysyä perillä ”puheenaiheista”. Aiheita löytyy nettikeskusteluista, ja niistä tehdyt uutiset taas antavat vettä keskustelulle.
Kun tarpeeksi kauan toistaa, joku alkaa uskoa. Ja kun tarpeeksi kauan toistaa, että tämä on enemmistön mielipide, siitä saattaa sellainen tullakin. Hommalaiset ja Halla-ahon maahanmuuttokriittinen persusiipi ovat varmasti vaikuttaneet yleisen maahanmuuttovastaisen ilmapiirin lietsomisessa, vaikka se olisi ehkä muutenkin noussut pintaan.
Halla-ahon siiven todellinen suosio selviää pian, kuten myös se, miten suureksi perussuomalaiset lopulta kasvaa. Poliittiseen kenttään tulee joka tapauksessa uusi voimatekijä. Tuskin edes puolueen johto osaa arvioida, millainen joukko eduskuntaan tulee, miten se äänestää ja miten yhtenäisesti toimii.
Kiinnostavaa on myös nähdä, pysyykö Halla-aho kannattajineen puolueessa, joka ei välttämättä radikaalisiiven mielestä ole riittävän ärhäkkä maahanmuuttoasioissa.
Aiemmin suuruuteen ponnahtaneista skdl pysyi suurena puolueena 25 vuotta vaalivoittonsa jälkeen. Smp taas romahti vuoden 1975 vaaleissa pikkupuolueeksi, nousi uudestaan hieman myöhemmin ja osallistui kahteen hallitukseen.
Netin kommenttihaukat odottavat, että vaalien jälkeen maa astuu täysin uuteen aikaan. Kärkkäimmät saanevat pettyä hitaasti kääntyvään ja konsensukseen pyrkivään suomalaiseen systeemiin.
Jutun aineistona on käytetty EVAn kansallista arvo- ja asennetutkimusta sekä Tilastokeskuksen eduskuntavaalisivuja. Juttua varten on haastateltu valtio-opin professori Heikki Paloheimoa ja politiikan tutkija Jarmo Rinnettä Tampereen yliopistosta sekä yliopistonlehtori Janne Matikaista Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta.