YLE Uutiset: Kunniaan liittyvää väkivaltaa kokenut vaikenee liian usein 2.7.2011
Jopa tuhannet maahanmuuttajanaiset kärsivät kunniaan liittyvästä väkivallasta. Suomessa ongelmasta on keskusteltu viime vuosina, mutta viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö ontuu yhä.
- Isäni rajoittaa elämääni ja päättää asioistani. Seurustelu on yksi niistä asioista, mitä hän ei voi edes sietää. Myös kavereiden kanssa ajanvietto on "ei". Ja jos olemme seurassa, jossa on miehiä, en saa puhua heille. Sellaisia sairaita asioita. Se tappaa minua sisältä. Niin kuin eläisin väärää elämää.
Tämä nuoren naisen tarina on ahdistava, mutta tavallinen kunniaan liittyvää väkivaltaa kohtaavien naisten keskuudessa. Henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja tiukkaa kontrollointia perhepiirissä ei selitä uskonto, vaan kulttuuri. Kaikki perustuu siveyteen ja kunniaan: koko perheen kunnia on mennyttä, jos nainen ei ole siveä.
- Meidän yhteiskunnassamme naiset ovat yksi sellainen asia, mihin ihmiset kiinnittävät huomiota. Ihmiset havainnoivat, miten perheiden naiset käyttäytyvät. Koko perheen arvostus määräytyy sen mukaan, nuori nainen selventää.
Kahden kulttuurin välissä
Yhteentörmäyksiä maahanmuuttajaperheissä voi syntyä, kun nuoret elävät kahden erilaisen kulttuurin välissä. Kotona vanhempien kanssa saatetaan noudattaa hyvin tarkasti vanhoja perinteitä, kun taas koulussa ja kavereiden kesken eletään uuden kotimaan kulttuurin ja tapojen mukaan.
Lapset ja nuoret kotiutuvat uuteen kotimaahansa yleensä nopeammin kuin vanhempansa. Vanhemmat saattavat aluksi pelätä, että uuden maan erilainen kulttuuri turmelee nuoren, varsinkin nuoren naisen. Perheissä kunniaväkivalta on kuitenkin aina vain äärimmäinen keino kontrolloida.
- Isä ei koskaan selitä, minkä takia hän tekee niin kuin tekee. Mutta mielestäni hän pelkää yhteiskuntaa ja sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hänellä on auktoriteettia, jota hän ei halua menettää. Hän haluaa, että ihmiset kunnioittavat häntä, nuori nainen sanoo.
Uhrien määrää on vaikea arvioida
Arvioiden mukaan Suomessa on noin 18 000 väkivaltaa kokenutta maahanmuuttajataustaista naista. Heistä jopa tuhannet ovat nimenomaan kunniaväkivallan uhreja. Tarkempia arvioita on vaikea saada, sillä Suomessa tapausten tilastointi on retuperällä. Lisäksi viranomaiset erottavat kunniaväkivaltatapauksia vain vaivoin.
Maahanmuuttajien tukijärjestöt peräävätkin lisää tiedotusta, koulutusta ja yhteistyötä. Järjestöjen mukaan oppia pitäisi ottaa etenkin muista Pohjoismaista, joissa kunniaväkivallan torjuminen on aloitettu jo 1980-luvulla.
- Tärkeintä olisi maahanmuuttajaperheiden kokonaisvaltainen tukeminen kotouttamisvaiheessa, sanoo Natalie Gerbert, Voimavarakeskuksen johtaja Monika-Naiset liitosta.
Monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestöön, Monika-Naiset liittoon, tulee kunniaväkivaltaan liittyen yhteydenottoja tasaisin väliajoin, arviolta noin 50 vuodessa.
- Näissä tapauksissa nuoret ottavat itse yhteyttä, tai sitten koulut. Esimerkiksi koulukuraattorit saattavat soittaa ja pyytää apua havaittuaan, että nuori nainen alkaa yhtäkkiä voida huonommin tai passivoitua, Gerbert sanoo.
Maahanmuuttajanaisten tukijärjestöjen mukaan yhteydenottojen määrä kertoo kuitenkin aina vain nuppineulan pään verran totuudesta. Moni ahdingossa elävä maahanmuuttajanainen ei usein edes tiedä, mistä saada apua, kun kielitaito ja laintuntemus ovat heikkoja. Myös pelko vaientaa tehokkaasti.
- Kaikissa rikostilastoissa ja väkivaltatilastoissa esiin tuleva, on aina vain jäävuoren huippu. Suurin osa naisista jää neljän seinän sisään, Gerbert huomauttaa.
Irti pelosta
On poikkeuksellista, että fyysistäkin väkivaltaa kokenut nainen uskaltaa puhua. Ennen hän pelkäsi kuolemaa.
- Nyt en pelkää enää yhtään. Tuntuu niin kuin olisin vahvistunut, koska nyt en enää tarvitse isääni. Käyn nyt koulussa ja töissä. Haluan opiskella vielä lisää ja päästä irti vanhemmistani.
Tulevaisuudessa nuori nainen haluaa vaikuttaa naisten asemaan ja omaan elämäänsä. Muutto pois kotoa on mielessä, mutta hän tietää jo valmiiksi, mitä isä siitä ajattelee.
- Kyllä hän on monesti sanonut, että "jos lähdet, niin tapan sinut" tai sitten että "teen niin, että kukaan sukulaisista ei pidä yhteyttä sinuun" ja "jos lähdet, olet kuollut meille".
Nuoren naisen nimeä ja taustaa ei paljasteta turvallisuussyistä.