Etelä-Suomen Sanomat, pääkirjoitus: Vihaa vastaan on taisteltava 6.8.2011
Viime aikoina vihapuheesta on käyty julkisuudessa laajaa keskustelua. Näkemykset ovat polarisoituneet kahtaalle: pitäisikö sananvapautta rajoittaa niin, että vihapuheiden pääsy julkisuuteen estettäisiin. Tai toisaalta, pitäisikö myös vihan päästä purkautumaan julkisesti.
Tätä ei ole helppo ratkaista. Mutta sen sijaan on hyvin helppoa nähdä, että muukalaisvastaisuudelle on olemassa tietty tilaus. Tämä tilaus on ollut olemassa aina. Syystä tai toisesta ihminen on rakennettu sellaiseksi, että vieras tuntuu pelottavalta ja vastenmieliseltä.
Perussuomalaisten saama vaalimenestys kertoo siitä, että Suomessa on reilut parikymmentä prosenttia ihmisiä, jotka eivät aikaisemmin ole löytäneet tilaisuutta ilmaista omia yhteiskunnallisia näkemyksiään. Nyt perussuomalaiset ovat tarjonneet siihen mahdollisuuden.
Hämmästyttävän monen mielestä unelmien Suomi on tarkoitettu yksinomaan suomalaisille.
Se johtuu siitä, että Suomi on ollut ja on yhä edelleen maantieteellisesti sellaisessa kolkassa, että olemme käytännössä eristyksissä, ikään kuin saaressa. Tällaisissa oloissa erilaisuus pistää aina silmään.
Maahanmuuttajavastaisuus liittyy tähän eristyneisyyteen. Siihen liittyy myös vahva kritiikki Euroopan unionia kohtaan. Vaikka Suomi on aidosti hyötynyt sekä EU:n jäsenyydestä että eurosta, ongelmat ovat kasvaneet poikkeuksellisen suuriksi. On hyvä muistaa, että maailma kytkeytyy nykyisin niin lujasti yhteen, ettei esimerkiksi oma valuutta voisi antaa meille kovinkaan paljon suojaa. Pikemminkin päinvastoin. Pienen valuutan puolustamiseen ei Suomella olisi voimavaroja. Jostakin syytä menneisyyttä aletaan aina haikailla. Huvittavimpia haikailunkohteita on devalvaatio, joka aina on merkinnyt tulonsiirtoa veronmaksajilta suurteollisuudelle. Nyt sitä on alettu pitää jostakin syystä hyvänä asiana.
Sosialidemokraateilla on nyt hyvin kiinnostava asetelma. Kun Norjan joukkosurmaaja otti maalikseen sosialidemokraattisen nuorisoleirin osallistujat, hän samalla tuli ilmaisseeksi, että hänen aatemaailmassaan sosialidemokratia on päävihollinen. Miksi? Siksi, että sosialidemokraattinen liike on vahvasti ajanut solidaarisuutta, tasa-arvoa ja ihmisen lähtökohdista riippumatonta oikeudenmukaisuutta.
Viime eduskuntavaaleissa demareiden taktikot päätyivät lopulta siihen, että puheenjohtaja Jutta Urpilainen toi vaalitenteissä puolueen niin lähelle perussuomalaisia, että ihan hirvitti. Se saattoi tuoda torjuntavoiton.
Hyvinvointivaltion rakentaminen on ollut suuri sosialidemokraattien projekti. Se työ alkaa olla päätöksessään, eikä puolue ole onnistunut löytämään uutta poliittista punaista lankaa. Radikaalista muutospuolueesta on vuosien saatossa tullut konservatiivinen säilyttäjä.
Nyt, traagisten tapahtumien seurauksena, sosialidemokraattiselle liikkeelle on tarjolla mahdollisuus oman linjansa terävöittämiseen. Se voisi omista aatteellisista lähtökohdistaan haastaa perussuomalaisen eristyspolitiikan ja vahvistaa viestiä siitä, että hyvä maailma ja hyvä Suomi toteutuvat, jos uskallamme luottaa avoimuuteen ja solidaarisuuteen.
Eristyspolitiikka pitää uskaltaa haastaa.