Wille Rydman: Vihapuhetta 2.8.2011
Norjan traagisten tapahtumien jälkeen lukuisat merkittävät vaikuttajat ovat vaatineet puuttumista Suomessa kuulemma vallitsevaan vihan ilmapiiriin sekä sitä lietsovaan vihakirjoitteluun ja vihapuheeseen. Erityisesti syyttävät sormet on osoitettu pahaa ja arvaamatonta internetiä kohtaan. Nimimerkillä kirjoittaminen on haluttu kieltää ja ”vihakirjoitukset” kriminalisoida.
Logiikka näissä syytöksissä kulkee siten, että jos netissä joku kirjoittaa ikävään sävyyn esimerkiksi jostain ihmisryhmästä, luo se vihan ilmapiiriä, joka voi yllyttää hulluja epätoivoisiin tekoihin. Ja ”vihapuheesta” huolestuneet kansalaispiirit vaativat tällöin myös kyseisiä nettikirjoittajia tilille näiden hullujen teoista.
Minusta on ällistyttävää, että laaja joukko poliitikkoja aivan tosissaan hyökkää tällaisin argumentein internetin ja ylipäätään sananvapauden kimppuun. Ensinnäkin ”vihan ilmapiiri” ja ”vihapuhe” ovat käsitteinä niin epämääräisiä, ettei ajattelevan ihmisen luulisi käyttävän niitä yhteiskunnallisten ilmiöiden selittäjinä. Toisekseen luulisi jokaisen ymmärtävän, että hullu saattaa saada kimmokkeen mistä hyvänsä. Uutiset terrori-iskuista saattavat innostaa terroritekoihin, mutta en silti kieltäisi vapaata tiedonvälitystä.
Vaikuttaakin siltä, että puhe vihapuheesta on useimmille kauhistelijoilleen lähinnä veruke, jonka varjolla pyritään sensuroimaan tiettyjä poliittisia näkemyksiä pois verkosta ja yleisestä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Lisäksi kauhistelijoilla ei tunnu olevan juuri käsitystä siitäkään, kuinka internet ylipäätään toimii ja kuinka sen käytön rajoittaminen olisi edes teknisesti mahdollista.
Minustakin maailma on pullollaan kirjoituksia ja puheita, joita henkilökohtaisesti pidän sopimattomina. Esimerkiksi toissakesäinen vapaa-ajattelijoiden ulkomainoskampanja oli minusta sopimaton. Myös monia muslimeja leimaavia nettikirjoituksia olen pitänyt hyvän maun vastaisina. Kuitenkaan se, että pidän henkilökohtaisesti jotakin sopimattomana, ei ole minusta millään muotoa hyväksyttävä peruste sensuurille.
Sananvapauteen tulee kuulua oikeus esittää myös sopimattomia ja epäkorrekteja mielipiteitä. Jos suuri osa ihmisistä jakaa näkemyksen esitettyjen mielipiteiden sopimattomuudesta, on henkilökohtainen häpeä kirjoittajalle sopiva rangaistus, ei suinkaan sensuuri tai sakkotuomio. Ihmisten asia ei ole rangaista toisiaan jumalanpilkasta; eiköhän Jumala itse huolehdi siitä, jos katsoo tarpeelliseksi.
Sananvapaus on ehdoton edellytys rationaaliselle yhteiskuntapolitiikalle. Kaikkien asioiden tulee olla julkisesti kyseenalaistettavissa, ja se edellyttää sananvapautta. Sananvapauden vallitessa mahdollistuu myös esitettyjen väitteiden kriittinen arviointi ja perusteettomien väitteiden kumoaminen. Mikäli sananvapautta lähdetään rajoittamaan joiltain osin, suljetaan tietyt asiat kriittisen tarkastelun ulkopuolelle; siis toisin sanoen järjen ja kritiikin ulottumattomiin. Sellainen on pelottavaa yhteiskunnallista kehitystä.
Kaikkien kysymysten tulee olla järjen valolla valaistavissa ja kyseenalaistettavissa. Mikäli jotain asiaa tarvitsee suojella sananvapaudelta, silloin kyseessä on todennäköisesti sellainen asia, joka ei päivänvaloa kestä. Ja sellaisista asioista aivan erityisesti täytyy voida keskustella kriittisesti ja vapaasti. Kokonaan toinen kysymys on sellaiset tekstit, joissa yllytetään laittomuuksiin, mutta sellaisia onkin jo vaikeampi löytää.
Etenkin vihreiden kannattaisi tarkkaan miettiä omaa asemaansa tässä keskustelussa. Jos Soinin pitää irtisanoutua perussuomalaisten ”vihakirjoituksista”, niin sitten vihreät varmaan irtisanoutuvat ideologinsa Pentti Linkolan vieläkin vihaisemmista lausunnoista? Linkola on luonnehtinut natsismia ”erittäin hienoksi filosofiaksi”, ja muitakin ”vihapuheeksi” tulkittavia lausuntoja on luettavissa vaikkapa wikisitaateista.
Aikookohan vihreät siis johdonmukaisesti vaatia myös Linkolaa tilille ”vihapuheistaan”? Minä ainakin sallisin sananvapauden myös Linkolalle. Ja Halla-aholle ihan yhtä lailla.