sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Susanna Huovinen: Miksi lietsoa vihaa?

Keskisuomalainen, kolumni: Susanna Huovinen: Miksi lietsoa vihaa? 4.9.2011

Tätä kirjoitusta varten etsin internetistä erästä aiemmin lukemaani lehtijuttua. Eteeni lävähti ruudun täydeltä suvaitsemattomuuden, vihan ja katkeruuden leimaamia uutisia, kirjoituksia ja keskusteluja.

Uutisjuttujen otsikot kertovat paljon: Opettajat: Vihapuhe näkyy äidinkielen kirjoitustehtävissä, Maahanmuuttaja käännytettiin pääsykokeesta, Rasistiset huudot aiheuttavat tuntuvat sanktiot jalkapalloseuralle, Lempäälässä pahoinpidelty ulkomaalaistaustainen perheenäiti iäksi merkattu, Koirankakkaa lastenvaunuissa". Lopetin selailun löytämättä hakemaani juttua. En vain halunnut lukea enempää näitä tositarinoita. En halunnut tunnistaa tätä Suomea.

Wikipedia lainaa vihapuheen määritelmää Euroopan neuvostolta. Sen mukaan vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuviha, muukalaisviha, antisemitismi tai muunlainen viha, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Kyllä tällä määritelmällä moni ymmärtää, mitä vihapuheella tarkoitetaan. Kaikki valitettavasti eivät.

NE, jotka kritisoivat koko vihapuhemääritelmää, vetoavat usein sananvapauteen. On kysyttävä, mitä tekemistä sananvapaudella on sen kanssa, että tuomitaan toisia ihmisiä halveeraava puhe? Minusta sananvapauden ja herjaamisen välille ei nyt eikä tulevaisuudessa pidä vetää yhtäläisyysmerkkejä. Ainakin minulle sananvapaus merkitsee aivan muuta: mahdollisuutta vaikuttaa tärkeiksi kokemiini asioihin ja mahdollisuutta kritisoida yhteiskunnan epäkohtia.

Esimerkiksi maahanmuuton ongelmista saa keskustella. Harmi vaan, että monissa yhteyksissä ei pysytä aiheessa.

Sen sijaan luisutaan kuin huomaamatta yleistämään maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Tästä esimerkin tarjosi Keskisuomalaisen ja Yle radio Keski-Suomen suuri vaalikeskustelu huhtikuussa. Tilaisuuden toimittaja oli lukenut erään paikalla olleen ehdokkaan blogia, jossa tämä väitti maahanmuuttajien saavan suurempia avustuksia kuin suomalaisten köyhien. Kun toimittaja kysyi, mihin näkemys perustuu, ehdokas vastasi, että hän on nähnyt, kuinka maahanmuuttajalapsilla on hienommat pyörät kuin suomalaislapsilla.

VÄÄRIEN tietojen antaminen ja niiden edelleen levittely onkin yksi vihapuheen lisääntymisen syy. Monet ennakkoluulot olisivat oikaistavissa oikealla tiedolla. Tätä tietoa on vain tavattoman vaikea saada näkyviin, koska ennakkoluulot istuvat syvällä ja niitä jatkuvasti vahvistetaan vihapuheella. Noidankehä on valmis.

Jos erehtyy kyselemään enemmän esimerkiksi maahanmuutossa koettujen ongelmien perusteluja, saa nopeasti eteensä - ei suinkaan asiallisia argumentteja - vaan törkeää haukkumista, halveeraamista ja huorittelua. Keskustele siinä sitten asiallisesti.

MEILLÄ on ja saa olla erilaisia näkemyksiä asioista. Ilman demokraattista ja avointa keskustelua yhteiskunnan kehitys jämähtää paikoilleen. Mutta toisen ihmisen ihmisarvon kunnioittamisen pitää olla tämän keskustelun lähtökohta. Liian moni maahanmuuttaja tai muutoin erilainen ihminen joutuu pelkäämään Suomessa. Jopa lapsia nimitellään, uhkaillaan ja tönitään keskellä päivää julkisilla paikoilla. Mitä tämä tämmöinen on? En halua tällaista Suomea.

Vihapuhe synnyttää lisää vihapuhetta. Toisen haukkuminen, solvaaminen ja herjaaminen arkipäiväistyy, ja puhetapa leviää pian myös muihin kuin maahanmuuttajiin. Siksi aihe ei koske vain vähemmistöjä, vaan meitä kaikkia.

Haluammeko, että toista ihmistä loukkaava sanasto yleistyy? Liian monet siirtyvät jo puheista tekoihin. Puhetapa, joka saa adrenaliinin kuohahtamaan niin puhujalla kuin kuulijalla, ei ole historiankaan esimerkkien valossa järkevää. Miksemme voisi puhua asioista ja ongelmista leimaamatta kokonaisia ihmisryhmiä uskonnon, kielen tai ihonvärin perusteella?

Kirjoittaja on sosiaalidemokraattien kansanedustaja Keski-Suomesta.