UTUonline: Maahanmuuttajanaisten kokema väkivalta jää helposti huomiotta 4.4.2012
Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvä tärkein yhteiskunnallinen kysymys on, millaiset edellytykset julkisella vallalla on puuttua siihen, sanoo dosentti Suvi Keskinen.
Turun yliopiston sosiologian oppiaineessa työskentelevä dosentti Suvi Keskinen on tutkinut maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa väkivaltaa muun muassa haastattelemalla väkivallan uhreja ja väkivallan kanssa työskenteleviä viranomaisia.
– Suurin osa maahanmuuttajanaisten kokemasta väkivallasta on parisuhdeväkivaltaa. Tekijä voi olla maahanmuuttajataustainen tai valtaväestön edustaja.
Viranomaisten mukaan Suomessa esiintyy lisääntyvässä määrin myös kunniaan liittyvää väkivaltaa. Tyypittely ei kuitenkaan tavoita koko totuutta.
– On olennaista muistaa, että valtaväestön piirissä esiintyvässä perheväkivallassa ja maahanmuuttajaperheiden väkivallassa on keskenään sekä samanlaisia että erilaisia piirteitä. Lisäksi jokainen yksittäinen tapaus on omanlaisensa.
Väkivallan eri muotojen tunteminen on viranomaisen työn kannalta kuitenkin tarkoituksenmukaista. Väkivalta on ymmärrettävä asiayhteydessään, jotta se voidaan tunnistaa ja siihen voidaan puuttua.
– Jos kyseessä on kunniaan liittyvä väkivalta, uhka voi esimerkiksi tulla usean henkilön taholta.
Muihin maihin verrattuna Suomessa keskustellaan kunniaan liittyvistä konflikteista ja maahanmuuttajanaisiin kohdistuvasta väkivallasta vähän. Syy on ensi kuulemalta yllättävä.
– Suomessa julkinen valta ei ylipäätään ole panostanut riittävästi perheissä esiintyvän väkivallan ehkäisyyn.
Keskinen viittaa muun muassa siihen, että tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa on ainoastaan kaksi ihmistä palkattuna perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön.
– Siksi kunniaväkivallan tapaisiin erityistapauksiin ei riitä resursseja, vaikka tarvittaisiin uusia keinoja puuttua asiaan.
Maahanmuuttopuheenvuorojen sudenkuopat haitaksi keskustelulle
Keskinen on todennut, että maahanmuuttoa vastustavissa argumenteissa viitataan usein maahanmuuttajanaisten heikoksi oletettuun asemaan ja kunniaväkivaltaan.
– Saattaa olla, että maahanmuuttoon neutraalisti tai myönteisesti suhtautuvat pitävät tällaisista asioista pienempää meteliä, koska eivät halua antaa oikeistopopulisteille aseita käteen. Ongelma on kuitenkin olemassa, eikä se häviä sivuuttamalla.
Keskinen on havainnut, että puhuttaessa maahanmuuttajien kokemasta väkivallasta kysymys liitetään helposti laajempiin kysymyksiin maahanmuutosta.
– Väkivaltaa ja siihen vastaavia toimenpiteitä on kuitenkin parempi miettiä omassa asiayhteydessään, osana Suomessa esiintyvää väkivaltaa.
Sitä on Keskisen mukaan monenlaista, myös valtaväestön kokemana ja tekemänä.
– Parisuhde- ja perheväkivalta sekä esimerkiksi epätasa-arvo koskevat koko yhteiskuntaa, niin maahanmuuttajia kuin valtaväestöäkin. Täällä ollaan saman lainsäädännön ja saman viranomaisvalvonnan piirissä.
Keskinen on käyttänyt julkaisuissaan termiä rodullistaminen.
– Kun esimerkiksi ajatellaan, että pohjoismaiset tavat ovat tasa-arvoisia ja maahanmuuttajilla on patriarkaalinen kulttuuri, rodullistava käytäntö sivuuttaa suomalaisen epätasa-arvon ja olettaa yhteneviä ominaisuuksia heterogeeniselle muuttajien ryhmälle.
Monikulttuurisuus ei Keskisen mukaan voi olla pelkkää onnea ja autuutta, mutta yksittäisiin seikkoihin voi oppia suhtautumaan ilman moraalista paniikkia.
Esimerkiksi lestadiolaisten käsitykset naisten asemasta ja hyvästä elämästä asettuvat joiltain osin valtavirtaa vastaan. Silti on löydetty tapoja elää yhdessä samassa yhteiskunnassa.
– Mahdollisia väkivaltaa oikeuttavia käsityksiä tulee tietysti haastaa, mutta niihin voi yrittää vaikuttaa muutenkin kuin asettamalla kokonaisen ihmisryhmän olemassaolon oikeutusta kyseenalaiseksi. Yhteiskunta ja käsitykset esimerkiksi sukupuolesta ovat liikkeessä koko ajan myös täysin maahanmuutosta riippumatta.
Yhdenmukaiset toimenpiteet johtavat epäyhdenvertaisuuteen?
Keskinen on toimittanut juuri ilmestyneen kirjan Monikulttuurisuuden sukupuoli. Kansalaisuus ja erot hyvinvointiyhteiskunnassa yhdessä Jaana Vuoren ja Anu Hirsiahon kanssa.
Omassa artikkelissaan Keskinen käsittelee niin sanottua universaalin kohtelun paradoksia.
– Viranomaisilla on käytäntönä, että kaikkia kohdellaan taustasta riippumatta samalla tavalla. Universaali kohtelu välttää rodullistavaa puhetta ja hierarkioiden rakentamista.
Paradoksi piilee kuitenkin siinä, että jos ei huomioida erilaisia lähtökohtia, viranomaisten toimenpiteet eivät ole samanarvoisia. Lisäksi universaali kohtelu lakiin kirjattuna vaatimuksena sulkee pois kriittisen keskustelun mahdollisesta rasismista.
– Eritaustaisten ihmisten palveluntarpeet eroavat toisistaan, mikä kuitenkin helposti sivuutetaan, jos lähtökohtana on "samat palvelut kaikille". Käsitys hyvästä palvelusta on pitkälti rakentunut maassa syntyneiden ja kieltä osaavien lähtökohdille, joten palveluja pitää muokata huomioimaan myös erilaisia tarpeita, Suvi Keskinen sanoo.