Etelä-Saimaa, kolumni: Tervetuloa, kiitollinen maahanmuuttaja 4.1.2013
Iltalehti: Ulkomailta adoptoidut eivät aina kohtaa rasismia
Etelä-Saimaa: Rasismi pullahtelee sieltä täältä esiin
Rasismin vuoksi Suomesta Hollantiin muuttaneen Umayya Abu-Hannan tarina viikonlopun Helsingin Sanomissa sai aikaan Suomen mittakaavassa valtavan keskustelun.
Abu-Hanna kertoi kuinka hänen oli lähdettävä Suomesta kaksi vuotta sitten nyt 5-vuotiaan mustan adoptiotyttärensä vuoksi.
Pieni tyttö joutui ihonvärinsä vuoksi kuuntelemaan saatanan neekeri -nimittelyä jopa vanhalta mummolta, ihmiseltä jonka ajattelisi olevan niitä kilteimpiä ja herttaisimpia suomalaisia.
Totta kai palestiinalainen Abu-Hanna itsekin oli kuullut 30 Suomen-vuotensa aikana kaikkea mahdollista nimittelyä rättipäästä terroristiin, vaikka hän samaan aikaan oli monella mittapuulla menestynyt maahanmuuttaja.
Keskustelu kiihtyi, kun Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti alkukantaista kiukkua pursuavan vastakirjoituksen otsikolla Prinsessa ja herne. Appelsin viittasi prinsessalla Abu-Hannaan, vaikka olisi yhtä lailla voinut viitata itseensä.
Appelsinin mielestä Abu-Hanna unohti mainita kaiken sen hyvän, mitä tämä Suomessa asuessaan oli saanut osakseen. Abu-Hanna unohti maahanmuuttajan tärkeimmän ominaisuuden: kiitollisuuden.
Suomalainen ehkä ajattelee, että kun täällä kuitenkin moni asia on niin hirveän hyvin, niin etenkään maahanmuuttajien ei pidä takertua lillukanvarsiongelmiin. Vaikka mummo haukkuu värivammaiseksi, voi olla tyytyväinen vaikka siitä, että on kuitenkin katto pään päällä.
Vaalea ja sinisilmäinen kantasuomalainen voi hyvin elää koko elämänsä hoksaamatta, että ihan vieressä kanssakansalainen luonnehtii pientä tyttöä saatanan neekeriksi tai venäjänkielistä naapuriaan ryssäksi.
Mutta sinisilmäisimmänkään ei tarvitse monta minuuttia lukea Hommaforumia ymmärtääkseen, että tässä maassa on todellista vihaa ja pohjatonta halveksuntaa esimerkiksi afrikkalaisia pakolaisia kohtaan.
Rasismisyytöksiin voi aina vastata, että suurin osa suomalaisista on kuitenkin suvaitsevaisia. Suurenkin enemmistön suvaitsevaisuudella tuntuu kuitenkin olevan rajat: maahanmuuttajan pitää aina muistaa luetella Suomen hyvät puolet ja mielellään todeta, että ei ikinä ole kohdannut rasismia.
Jos rasistimummo onkin olemassa, hänet pitää nopeasti mitätöidä harvinaiseksi poikkeukseksi muuten niin suvaitsevaisten suomalaisten joukossa.
Maahanmuuttaja on ikuisesti maahanmuuttaja. Näin on, vaikka olisit syntynyt Suomessa ja asunut täällä koko ikäsi, jos vain geeniperimäsi jostakin muualta peräisin.
Vuosikymmentenkään Suomessa asumisen jälkeen et ole ”meitä”, vaan ”niitä”. Ja ”niiden” joukossa pysyt etenkin, jos unohdat sen kaikkein tärkeimmän: loputtoman kiitollisuuden.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan uutistoimittaja.
Outi Salovaara
______________________________________
Iltalehti: Ulkomailta adoptoidut eivät aina kohtaa rasismia
Adoptioperheiden etujärjestön mukaan kokemukset rasismista ovat yksilöllisiä.
Suomalaisten rasistinen käytös jopa ulkomailta adoptoituja tai maahanmuuttajien lapsia kohtaan on kuohuttanut viime päivinä suuresti. Kohu nousi, kun toimittaja-kirjailija Umayya Abu-Hanna nosti asian esiin viime sunnuntain Helsingin Sanomissa.
Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtajan Anu Uhtion mielestä aihe on vakava, eikä mihinkään vähättelyyn ole missään määrin aihetta.
– Mutta meidän mielestämme ei voi sanoa sillä tavalla, että Suomi on rasistinen maa tai rasistisempi kuin joku toinen maa, koska ihmisten kokemukset ovat yksilöllisiä.
Uhtion mukaan kokemukset ovat perhe- ja yksilökohtaisia, eikä myöskään sillä, mistä lapsi on adoptoitu, tunnu olevan merkitystä.
– Afrikasta adoptoiminen ei ole mikään erityinen riskitekijä meidän kokemuksemme mukaan. Rasismia voi esiintyä myös Venäjältä tai Virosta adoptoituja kohtaan.
Uhtion mukaan pienillä paikkakunnilla lapsi saatetaan ottaa yhteisöön välittömästi mukaan, mutta hyvin päinvastaisiakin kokemuksia voi olla. Uhtio ei näe Suomea minään erityistapauksena, sillä kaikissa maissa esiintyy rasismia.
Hän ei kuitenkaan missään tapauksessa halua vähätellä Abu-Hannan tai kenenkään muunkaan kokemuksia.
– Ei minulla ole mitään syytä epäillä, ettei näin ole, mutta se ei edusta mitenkään laajasti perheiden kokemusta.
”Suomi on hyvä maa”
Uhtio korostaa, että Suomi on todella hyvä maa vastaanottamaan ulkomaalaisia adoptiolapsia. Perheet ovat motivoituneita, valmennettuja ja koulutettuja ja saavat useimmiten tarvittavan tuen. Terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä toimivat loistavasti.
– Rasistisista kokemuksista huolimatta ei voida ajatella, ettei lapsia voitaisi adoptoida Suomeen, koska he ovat perheen tarpeessa omassa maassaan.
Uhtio toivoisi kuitenkin, että aikuiset ihmiset puolustaisivat voimakkaammin myös muita kuin omia lapsiaan, jos lapsi joutuu julkisella paikalla rasismin kohteeksi. Suomea on helpompi väittää rasistiseksi maaksi, jos valtava ”hyvien ihmisten” enemmistö pitää liian vähän ääntä omasta kannastaan.
Huutelija jää tuntemattomaksi
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet’n mukaan niin sanottu arjen rasismi tulee vain harvoin viranomaisten tietoon, koska ihmiset kantelevat sellaisesta erittäin harvoin. Syynä on se, että rasistisiin huuteluihin syyllistyjä on yleensä tuntematon.
Biaudet’n mukaan Suomessa kohdistuu rasismia erityisesti somalitaustaisiin henkilöihin.
– Missään muualla ei kerrota yhtä paljon tämmöisistä kokemuksista tai tapauksista. Tanska on toinen huippu.
Suomelle ominaista on myös, ettei nimittely ja solvaaminen liity poliittiseen aktivismiin, vaan sitä kohdataan arjen tilanteissa.
– On varmasti niin, että näihin tilanteisiin ei aina pysty puuttumaan, vaikka olisi hyvä jos pystyisi.
Biaudet’n mielestä samalla olisi tärkeää, että ihmiset joihin rasistinen käytös kohdistuu, kokisivat ettei sellainen ole yhteiskunnassa hyväksyttävää eikä oikeutettua. Hänestä viime eduskuntavaaleissa yritettiin vaikenemalla tehdä rasistiset puheet tyhjiksi, mikä oli väärä arvio. Presidentinvaaleissa keskusteltiin aiheesta enemmän, ja ehdokkaat ottivat vahvasti kantaa moniarvoisuuden puolesta.
– Minun mielestäni se oli hirveän tärkeää, entinen presidenttiehdokas kokee.
________________________________________
Etelä-Saimaa: Rasismi pullahtelee sieltä täältä esiin
Ulkomaalaisiin suhtautumisesta on viime päivät käyty vilkkaasti vääntöä Suomen mediassa ja verkkokeskusteluissa.
Rasismi pilkistää Lappeenrannassakin.
Saksalaista ”Hannaa” luullaan venäläiseksi, koska hänen suomen kielessään on vierasperäinen korostus. Hän on joutunut kohtaamaan asiattomia kommentteja ja loukkaavaa käytöstä.
Yliopistossa saa olla vaikka mistä kotoisin. Keniasta tullut Leah Riungu-Kalliosaari ja venäläinen Ivan Martinov kertovat, että yliopistossa ei esiinny rasismia. Martinovin mukaan venäläisiin suhtaudutaan joskus kriittisemmin kuin suomalaisiin.
Irakilaissyntyinen Ahmed Hamad joutui rasismin takia vaihtamaan koulunsa Imatralta Lappeenrantaan. Hän sai kuulla loukkaavia kommentteja itsestään ja ihonväristään.
— En voi sanoa, että suomalaiset ovat rasisteja, mutta voin sanoa, että Suomessa on aika paljon rasisteja.