Yle: Erityisluokan uupuneet työntekijät: Ei maahanmuuttajia samoihin kouluihin 2.12.2015
Pääkaupunkiseudulla työskentelevä erityisluokanopettaja ja kouluavustaja purkautuvat haastattelussa siitä, millaiselta maahanmuuttajalasten integroituminen heistä näyttää. Heidän karut kokemuksensa perustuvat erityisluokille siirrettyihin oppilaisiin, jotka eivät pärjää koulun yleisopetuksessa.
– Erityisluokista on tulossa maahanmuuttajaoppilaiden säilytyspaikkoja, puuskahtaa toistakymmentä vuotta erityisluokanopettajana työskennellyt Katri.
Hän ei halua esiintyä oikealla nimellään, koska aihepiiri on arka. Hän pitää opettamista melko mahdottomana, jos samassa pienryhmässä on erityistukea tarvitsevia kantasuomalaisia oppilaita ja toisaalta lukutaidottomia tai suomea heikosti osaavia maahanmuuttajia.
Ongelmiin puuttuminen on kouluavustajana työskentelevän Hannan (nimi muutettu) mukaan kuitenkin vaikeaa, ilman että heti leimautuu rasistiksi.
Heidän kouluunsa vieraskielisiä oppilaita on kerääntynyt paljon. Taakka on heidän mielestään yhdelle koululle liian suuri. Heistä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ei pitäisi antaa keskittyä samoille alueille ja samoihin kouluihin, koska se haittaa lasten kotoutumista.
Keskustelun avaaminen asiasta olisi heistä tärkeää nyt, kun kouluihin tulee entistä enemmän vieraskielisiä lapsia turvapaikanhakijoina.
Ymmärtävätkö kaikki suomalaista koulua?
Ongelmat lähtevät opettaja Katrin mukaan liikkeelle usein siitä, etteivät kaikki maahanmuuttajat ymmärrä koulun vahvaa asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Suomi on hyvin koulukeskeinen yhteiskunta, ja koulu on lähtökohta hyvään elämään. Voi olla, että maahanmuuttajat eivät ole edes omassa maassaan käyneet koulua ja silloin alkaa tulla yhteentörmäyksiä, Katri sanoo.
Hanna korostaa, että vanhempien pitää ottaa vastuuta lapsensa pärjäämisestä.
– Vanhemman täytyy motivoida lasta, oli sitten suomalainen, irakilainen, mikä tahansa.
Maahanmuuttajalapsi on yleensä vuoden ajan valmistavassa opetuksessa. Jos huomataan, ettei hän sen jälkeen pärjää yleisopetuksessa, hänelle järjestetään erityisopetusta.
Katrin opetettavana erityisluokassa on kymmenen oppilasta, maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia. He ovat myös eri luokkatasoilta.
– Aika ei riitä opettamiseen, kun siellä on yksi opettaja ja yksi avustaja. Eikä myöskään siihen, että ymmärrettäisiin kunkin lapsen ongelma. Monien on hyvin vaikea ottaa vastaan käskyjä, miten pitäisi käyttäytyä. Ei totella, nauretaan päin naamaa, Katri sanoo.
Kouluavustaja Hanna on nähnyt, miten moninaisia vaikeuksia erityisluokalle tulleella maahanmuuttajataustaisella lapsella saattaa olla: heikommat tiedot ja kielitaito, oppimisvaikeuksia ja henkisiä ongelmia. Hannan mielestä erityisluokka ei pysty auttamaan kaikissa ongelmissa.
– Ei heitä voi vaan lykätä erityisluokanopettajalle, että tässä on sulle nämä, yritä pärjätä!
Sujuuko yhteistyö vanhempien kanssa?
Koulun yhteydenpito vanhempiin kärsii Hannan mukaan siitä, jos maahanmuuttajalasten vanhemmat eivät ole opetelleet suomen kieltä.
– On vanhempia, jotka ovat olleet Suomessa kymmenenkin vuotta ja tarvitsevat edelleen tulkkia vanhempainillassa. Täytyisi vanhempien omaa motivaatiota nostaa opettelemaan kieli, Hanna vaatii.
– Jos joutuu puhelimella soittamaan oppilaan kotiin eivätkä vanhemmat osaa kieltä. Vanhemmat pitäisi saada kouluun palaveriin, se on äärettömän vaikeata. Ongelmat on jokapäiväisiä, Katri säestää.
Koulun ja kodin väliseen yhteydenpitoon tarkoitettu Wilma-järjestelmäkin edellyttäisi vanhemmilta suomen taitoa. Hanna ihmettelee, kuinka pitkälle koulun pitää asiassa joustaa.
– Tarvittaisiin kääntäjä, joka istuisi koko päivän koulussa ja kääntäisi arabiaksi, turkiksi, thai-kielelle, somalin kielelle. Ainut vaihtoehto on, että vanhemmat opettelevat suomen kielen.
Tuleeko koulussa uskontoon liittyviä törmäyksiä?
Opettajien on vaikea tietää, mitkä asiat oikeasti kuuluvat maahanmuuttajataustaisten oppilaiden uskontoon ja kulttuuriin. Siksi he Katrin mukaan varovat tekemisiään. Herkästi opettajaa kutsutaan rasistiksi.
– Kyllä uskonnolla vedätetään ja se on hirveän helppoa, Katri sanoo.
Hannan mukaan häntäkin on haukuttu rasistiksi, kun hän on vaatinut vain samaa kuin muiltakin oppilailta. Katri kertoo, että rasistiksi sanotaan helposti, jos laittaa oppilaan ulos huonon käytöksen takia. Katria ihmetyttää, että opettajat saattavat kuitata asian vain: "älä nyt tuolla lailla sano".
– Kyllä se aika väljää on ja hyvin hempeätä. Jotenkin tuntuu, ettei uskalleta puuttua. Itse olen uhannut tehdä rasistiksi haukkumisesta rikosilmoituksen, ellei oppilas pyydä julkisesti anteeksi.
Tarvitaanko oppilaille tasotestejä?
Opettaja Katri ehdottaa, että oppilaille järjestettäisiin tasotestit ennen siirtymistä erityisopetukseen. Sen jälkeen oppilaita jaettaisiin ryhmiin oman tasonsa mukaisesti, ja esimerkiksi lukutaidottomia opetettaisiin yhdessä.
– Nyt on täysin mahdotonta, kun joku ei osaa lukea, joku osaa vähän, joku osaa kirjoittaa, joku taas ymmärtää, mutta ei osaa kirjoittaa. Ei sitä voi enää kutsua opettamiseksi, Katri kuvaa.
Pätevistä S2-opettajista (S2= suomi toisena kielenä) on pulaa. Katri uskoo, että heidän avullaan tilanne paranisi huomattavasti.
– 8-10-vuotiaat oppivat kyllä aika kivasti suomen kieltä, jos heille sitä kunnolla opetetaan. He saavat koulukuviosta kiinni ja alkavat saada arvosanoja. Mutta jos sitä alkutyötä ei tehdä, en oikein keksi, miten siinä pystyisi myöhemmin auttamaan.
Erityisluokan oppilaalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämissuunnitelma hojks. Katrin mukaan erityisluokan oppilas voi päästä läpi ala-asteelta, vaikka ei osaisi kirjoittaa ja lukea kovinkaan hyvin.
Onnistuuko kotoutuminen maahanmuuttajalähiöissä?
Pääkaupunkiseudulla on useita asuinalueita, joissa lähikoulut täyttyvät eri kulttuureista. Kouluavustaja Hannan mukaan vieraskielisten keskittyminen samoille alueille on kaikkien kannalta epäoikeudenmukaista, eikä se edistä maahanmuuttajien integroitumista.
– Päättäjien pitäisi ymmärtää, että tämä ei saisi kaatua yhden alueen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilökunnalle. Näillä alueilla ympäristö ei vapaa-ajallakaan motivoi integroitumiseen ja kielen oppimiseen.
Hanna ei ihmettele, että kantasuomalaisia muuttaa alueilta pois. Hän uskoo, että heidän lastensa opetus koulussa kärsii.
– Tässä tullaan siihen, että haluaako jokin Lauttasaari, jossa ei ole paljon maahanmuuttajia, ottaa heitä vastaan. Onhan tälläkin hetkellä maahanmuuttajia, jotka ovat lukion käyneet ja hyvin integroituneet, mutta kyllä suurin osa on jäämässä jotenkin jalkoihin, Katri väittää.
– Olisi kaikkien lasten etu, että tehtäisiin enemmän sekaryhmiä, eikä keskitettäisi samoihin kouluihin. Koska siinä me eriytetään juuri maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset, Hanna sanoo.