Helsingin Sanomat, Vieraskynä: Percy Mashaire: Vanhat asenteet purettava maahanmuuttopolitiikassa 10.10.2009
Maahanmuutto on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta. Ihmiset ovat kautta aikojen vaeltaneet maan päällä etsimässä parempia elinoloja. Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolellakin köyhät ja sorretut eurooppalaiset muuttivat muun muassa Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan.
Siirtolaisia kohdeltiin usein huonosti, mutta ajan myötä uudet tulokkaat hyväksyttiin ja integroitiin yhteiskuntaan.
Toisen maailmansodan jälkeen maahanmuuton luonne muuttui, kun eurooppalaisten siirtomaiden kansalaisia muutti emämaihin paikkaamaan työvoimapulaa. Pohjois-Afrikasta muutettiin Ranskaan ja muualta Afrikasta, Länsi-Intiasta ja Intiasta Britanniaan.
Eurooppaan muutti myös runsaasti vierastyöläisiä, kuten turkkilaisia. Sodat, taloudelliset vaikeudet ja halu opiskella ajoivat lisää kehitysmaiden asukkaita Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Nykyisin Euroopassa asuu arviolta 20–30 miljoonaa maahanmuuttajaa, jotka kärsivät muun muassa suuresta työttömyydestä, rasismista ja ennakkoluuloista.
Aivan kuten eurooppalaiset maahanmuuttajat Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa yli sata vuotta sitten, suurin osa kehitysmaista tulevista ihmisistä haluaa parantaa omaa taloudellista asemaansa työnteolla.
Työnsaanti onkin erittäin tärkeää maahanmuuttajien hyvinvoinnille ja integroitumiselle. Työssä uudet tulijat tapaavat valtaväestön edustajia sekä parantavat kielitaitoaan ja uuden kulttuurin tuntemustaan. Omasta työpanoksesta saatu palkka parantaa maahanmuuttajien itsetuntoa ja merkitystä uudessa kotimaassa.
Työttömyys on kuitenkin Euroopassa asuvien maahanmuuttajien vitsaus. Maahanmuuttajien työttömyysaste on keskimäärin kaksin- tai kolminkertainen valtaväestöön verrattuna.
Suomessa maahanmuuttajien työttömyysaste on noin 20 prosenttia – yli kaksi kertaa niin suuri kuin valtaväestön. Tuoreen tilastotiedon mukaan irakilaisten ja afganistanilaisten maahanmuuttajien työttömyysaste on jopa yli 66 prosenttia. Somalialaisilla luku on 58, iranilaisilla 54 ja marokkolaisilla 47.
Kielitaidon tai kulttuurin tuntemuksen puuttuminen ei selitä maahanmuuttajien suurta työttömyyttä, sillä monet ovat maassa jo toista tai kolmatta sukupolvea eikä heillä ole merkittäviä yhteyksiä vanhempiensa tai isovanhempiensa entisiin kotimaihin. Käytännössä he ovat eurooppalaisia.
Suuren työttömyyden taustalla ovat yksinkertaisesti ennakkoluulot. Jos työhakemuksessa lukee Mohammed, työpaikkaa ei heru.
Integraation epäonnistumisen tulokset voi nähdä niin Malmössä kuin Marseillessakin. Epätoivoiset, katkerat ja syrjäytyneet maahanmuuttajataustaiset nuoret mellakoivat rapistuneissa lähiössään. Poliisit pamputtavat ja kiroilevat. Vihaa kylvetään molemmin puolin.
Valtaväestön ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan kasvatetaan ja vahvistetaan. Työttömyys ja syrjäytyminen kasvavat – syntyy noidankehä.
Maahanmuuttovastaisten äärioikeistolaisten puolueiden menestys kesäkuun eurovaaleissa on konkreettinen merkki siitä, että maahanmuuttajien integraatio on epäonnistunut. Selitys integraation epäonnistumiselle on historiallinen, ja se on tunnettava, jotta ongelma voidaan ratkaista.
Suurin osa Euroopan maahanmuuttajataustaisista ihmisistä on peräisin maista, jotka olivat ennen eurooppalaisen maan alaisuudessa. Siirtomaaisännät halveksivat alkuasukkaiden kulttuureita ja yleensä kohtelivat heitä huonosti.
Nekin Euroopan maat, joilla ei ollut siirtomaita, omaksuivat siirtomaaisäntien ylemmyydentuntoiset asenteet. Näin kävi myös Suomessa. Ilmiöstä todistavat suomalaiset 1950-luvun oppikirjat.
Toisen maailmansodan jälkeen maahanmuuttajia houkuteltiin Eurooppaan tekemään raskaita, ala-arvoisia ja pienipalkkaisia töitä. Harva pääsi arvostettuun ammattiin: lääkäriksi, insinööriksi, juristiksi tai opettajaksi.
Ehkä eurooppalaisten alitajuntaan on jäänyt ajatus, että väheksytyt ja pienipalkkaiset työt kuuluvat maahanmuuttajille ja heidän jälkeläisilleen.
Myös maahanmuuttajat toivat – ja tuovat edelleen – siirtomaa-aikana tai sen jälkeen kokemansa vääryydet Eurooppaan. Siten huonoja kokemuksia uudessa kotimaassa korostetaan. Työttömyydestä, ennakkoluuloista ja rasismista valitetaan uusille tulokkaille. Seurauksena on turhautumista ja katkeruutta.
Maahanmuuttajat saattavat myös suhtautua uuteen kotimaahansa ja sen asukkaisiin negatiivisesti. Moni ei ole kovin halukas – jos lainkaan – integroitumaan. Turvaa haetaan omasta ryhmästä, ja maahanmuuttaja eristäytyy ja syrjäytyy yhteiskunnasta.
Eurooppa tarvitsee maahanmuuttajien työvoimaa, kun väestö vanhenee. Tämän ovat havainneet asiantuntijatkin.
Toisaalta siirtolaisten lähettämä raha on vielä kotimaassa oleville sukulaisille tärkeä tulonlähde, jolla maksetaan muun muassa koulunkäynti ja terveyspalvelut. Joka vuosi siirtolaiset lähettävät kehitysmaihin arviolta 300 miljardia dollaria. Summa on monissa maissa kehitysavusta ja ulkomaiden investoinneista saatavaa suurempi.
Eurooppalaiset ja maahanmuuttajat tarvitsevat toisiaan. Onnistuakseen maahanmuuttopolitiikka vaatii kuitenkin vanhojen, historiallisten asenteiden purkamista.
Percy Mashaire
Kirjoittaja on opettaja ja toimittaja.