perjantai 2. lokakuuta 2009
Ylioppilaslehti: Vaaran maisema
Tero Vaara tekee työkseen kansaan uppoavaa rakkauspoppia.
Vapaa-ajallaan hän kritisoi maahanmuuttoa, vastustaa aselakien tiukennuksia ja inhoaa homojen hyysäämistä mediassa.
“Tämähän on ihan hirveä imagollinen itsemurha.”
Tero Vaara katsoo ulos seinän kokoisesta ikkunasta. Toista tuntia aiemmin Mamban juhlavuodesta alkanut keskustelu on lakipisteessään. Se on päätynyt Vaaraa tätä nykyä kuohuttavaan aiheeseen, Suomen maahanmuuttopolitiikkaan.
[...]
Olohuoneen pöydällä lojuu kannettava tietokone. National Rifle Association -tarralla varustetun läppärin välityksellä kaukana asutuksesta asuva mies tarkkailee maailman menoa.
[...]
Vaaran nettisivut hämmentävät, otsikoi taannoin Porissa ilmestyvä Satakunnan Kansakin.
Sivut eivät ole mitkään tyypilliset viihdetähden kotisivut. Samoilla sivuilla esitellään yorkshirenterrieri Nöpö ja tarjotaan mahdollisuutta ostaa Vaaran oman firman valmistamia pinssejä, joissa lukee Just say no to Islamisation ja Commies aren’t cool.
[...]
Yksi linkeistä on Jussi Halla-ahon Scriptaan. Miehet eivät tunne toisiaan. Vaaran mielestä Halla-ahon saama sakkotuomio oli naurettava.
”Siihen liittyen en ymmärrä kirjailija Jarkko Tontin kaksinaamaisuutta. Tontti edustaa Suomen Peniä ja on sananvapaustaistelija, mutta nyt hän oli sitä mieltä, että Halla-aholle piti tulla tuomio.”
[...]
Mamban keulakuva on hankalan miehen maineessa, mutta vaikuttaa kohteliaalta ja mukavalta, aika hauskaltakin. Hän osaa pudotella timosoinimaisia populistisia heittoja.
Ei ihme, että monet eri puolueet ovat pyytäneet Vaaraa ehdokkaaksi. Mies ei ole suostunut.
[...]
Kolme vuotta sitten julkaistussa kirjassa ei viitata Suomen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa Vaaran mielipiteet noudattavat tyypillistä hommafoorumilaisten retoriikkaa.
”Ei minulla ole mitään absoluuttista näyttöä siitä, ettemme tulisi toimeen ilman monikulttuurisuutta”, Vaara kiteyttää ajattelunsa.
Hän ottaa keksin pöydältä ja katsoo kaukaisuuteen.
”Nyt aletaan olla niin spesifillä alueella, että täytyy olla varovainen, etten kompastu”, hän toppuuttelee.
Rentoon kotiasuun, farkkuihin ja yksiväriseen t-paitaan pukeutuneen Vaaran jalka vispaa hermostuneesti pöydän alla.
Tero Vaara on oikeistolainen konservatiivi, Suomessa harvinainen punaniskataiteilija. Miksei lauluntekijä tee yhteiskunnallista musiikkia?
”En mä ole siitä niin kiinnostunut kuin rakkauslauluista.”
[...]
Taas päädytään siihen, mihin Vaaran kanssa keskustellessa tunnutaan aina päätyvän: tiedotusvälineisiin ja niiden tapaan toimia. Hänen mukaansa ei saa kritisoida, mitä Yleisradio ja Helsingin Sanomat meille tarjoavat totuutena.
Ampumaurheilua harrastava Vaara ottaa esimerkiksi aseet. Hän syyttää median asennetta aseita kohtaan pelottelevaksi ja syyllistäväksi.
”Nyt puhutaan, että kaikki aseiden harrastajat ovat asehulluja, natseja ja muita. Minusta kun on kiva ampua kaikella, mistä lähtee kuti. Pitäisikö olla hiljaa ja hävetä?”
Erityisen närkästynyt Vaara on Helsingin Sanomille. Ei siksi, että Vaaraa olisi lehdessä kohdeltu kaltoin, vaan siksi, että lehdellä on kuulemma agenda, mitä se ei myöskään peittele.
”Pidän Helsingin Sanomia ideologisena roskalehtenä. Mitkään negatiiviset hallitsemattomaan maahanmuuttoon liittyvät uutiset eivät ylitä uutiskynnystä toisin kuin esimerkiksi Aamulehdessä.”
[...]
Vaara tunnustautuu nettiriippuvaiseksi. Netistä hän seuraa uutisia ja lukee mielenkiintoisia sivustoja, erityisesti blogeja. Netin kautta Vaara myös tarkastelee mediakuvaansa, ”että mitä hyvää tänään”.
Haku ei tuota Vaarasta kovinkaan positiivista kuvaa, mutta pahempaakin julkisuuden henkilö on kokenut.
”Kerran eräässä keskusteluketjussa kaveri ilmoitti olevansa valmis lahtaamaan minut. Otin yhteyttä poliisiin. Siitä tehtiin syyte, mutta syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen, koska kyllä julkkiksen täytyy kestää. Mun mielestä kaikkea voi kestää, mutta ei mielestäni ole okei uhata lahtaamisella.”
[...]
Matti Markkola