Iisalmen Sanomat, pääkirjoitus: Tympeää rasismia on kuuluvilla jo riittämiin 3.5.2011
Kaleva, pääkirjoitus: Neekeriukko ja finne 4.5.2011
Keskustelu perussuomalaisten kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen tympeistä ulkomaalaiskommenteista jatkui vielä vappunakin. Kun viitasaarelainen Hakkarainen pahoitteli lausuntojaan maalaisuuteensa vedoten, keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen sai vappupuheeseensa aiheesta oivan lisän.
Laanisen mukaan pahempaa loukkausta maalaisille ja maalla syntyneille on vaikea keksiä. Laaninen on oikeassa, sillä ennakkoluuloisuuden yhdistämistä maalaisuuteen ei todellakaan tarvita. Ennakkoluuloja tuntuu olevan ilmassa tasapuolisesti asuinpaikkaan katsomatta.
On selvää, että Hakkaraisen "neekeriukko"-kommentit ovat juuri sitä sävyä, mitä eduskuntaan asti ei pitäisi kiiriä. Sitä on jo riittämiin esimerkiksi verkkokeskusteluissa. Jokainen voi nopeasti nettimölinää vilkaistessaan havaita, kuinka älykkäästi Hakkarais-tilannettakin nyt käsitellään.
Suhtautuminen perussuomalaisen suureen vaalivoittoon on ollut täynnä hämmennystä kaikissa leireissä.
Perussuomalaiset luonnollisesti hakevat paikkaansa, mutta muissa piireissä pelonsekainen naureskelu puolueelle on saanut rinnalleen myös toisenlaista pohdintaa. On jo yritetty katsoa peiliin eli miettiä sitä, edustaako kansan syvien rivien arjesta vieraantunut eliitti sittenkin vain omansorttistaan epäluuloista yksisilmäisyyttä.
Viitasaarella ja vaikkapa täällä Ylä-Savossa voi olla vaikeaa nähdä maahanmuuton nykyistä todellisuutta. Tuntuu kuitenkin erityisen vaikealta ymmärtää, millä tavoin maahanmuutto olisi yhteiskuntamme kärkipään ongelmia.
Emmeköhän me suomalaiset aiheuta vakavimmat ongelmamme ihan itse, oman kulttuurimme pohjalta. Me tartumme aseisiin läheisiämme vastaan, juomme itsemme hengiltä ja jätämme lapsemme yksin. Syrjäytyminen ja eri yhteiskuntaluokkien välisen kuilun kasvaminen ovat aivan omia kipukohtiamme.
__________________________________________
Aamulehti: Puheenaihe: Älkää elämöikö neekereillä
Kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen käyttämä termi herättää kysymyksiä myös toimittajan asemasta rikoslain edessä. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen puolustaa toimittajan oikeutta siteerata haastateltavaa.
Tuore kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) puhui viikko sitten Helsingin Sanomien nettivideolla 40 sekuntia ”maahanmuuttohommasta”. Hänen mukaansa se piti saada kuriin ”ettei täällä ruveta rosvoja hillumaan”. Hakkarainen käytti sanaa ”neekeriukko” ja päivitteli, että ”kaiken maailman muslimit täällä hilluu ja kykkii tuolla ja huutaa”. Hän sanoi myös, että ”minareetti on kohta tuossa” ja yritti imitoida islamilaista rukousta.
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet (r) pyysi perjantaina valtakunnansyyttäjää arvioimaan, onko Hakkarainen haastattelussaan syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai muuhun rikokseen. Me kysyimme asiasta mediaetiikan ykköspäättäjältä.
Onko ”neekeriukko” solvaava sana, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen?
– Olen vähän niin kuin Hakkarainen, että olen kasvanut oululaisena nuorena miehenä siihen, että sana ”neekeri” ei ole arvolatauksinen. Olen sitten opetuksen kautta oppinut sen, että se on arvolatauksinen.
– Minulla henkinen minä vähän sitä kysyy, että näinkö se on, mutta hyväksyn tämän, koska kielihän perustuu sosiaalisiin sopimuksiin. Jos sosiaalinen sopimus on tehty, että sanaa ”neekeri” ei saa käyttää ja jotkut reagoivat siihen voimakkaasti, niin eihän sitä ole pakko käyttää.
Onko Julkisen sanan neuvostoon tullut kanteluita sanan ”neekeri” käyttämisestä jutuissa, JSN:n valmisteleva sihteeri Ilkka Vänttinen?
– Meillä on Radio Suomipoppia koskeva langettava päätös 3619/PR/06, jossa radion juontajapari luki vanhan runon Heikki ja neekeri levyjen välissä. Kantelu tästä perustui aika pitkälti siihen, että siinä mainittiin tämä ”neekeri”, mutta se kokonaisuus siinä sitten ratkaisi päätöksen – juontajien kommentointi, äänensävyt ja muut. Ne olivat irvailevia ja JSN katsoi tämän halventavaksi.
Kun rikoslain 11. luvun 8. pykälää (katso fakta) lukee, sen voisi olettaa koskevan paitsi Hakkaraista myös jutun tehnyttä toimittajaa ja sen julkaissutta Helsingin Sanomien Hs.fi-nettilehteä. Onko tämän pykälän kanssa edes mahdollista tehdä sanatarkkaa juttua Hakkaraisen puheista, Risto Uimonen?
– Minun mielestäni se on mahdollista ja sen pitää olla mahdollista, koska demokraattisessa yhteiskunnassa sananvapaus on kuitenkin vallitseva periaate. Sananvapauteen kuuluu kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
– On tärkeätä ihan sanatarkasti kertoa, mitä Hakkarainen on sanonut.
– Mutta jos sillä aletaan sitten niin sanotusti elämöimään, revittelemään ja tarkoituksellisesti niitä sanamuotoja toistelemaan, niin silloin voidaan kysyä, syyllistyykö toimittaja samaan menettelyyn, mistä Hakkaraista nyt epäillään.
– Olennaista journalismissa on se, missä asiayhteydessä ja millä sävyllä näitä asioita käsitellään.
Hakkarainen puhui videohaastattelussa, joka levisi netissä räjähdysmäisesti. Eikö rikoslain kahdeksannen pykälän mukainen näyttäisi täyttyvän, ainakin teknisesti, jos ei hengeltään?
– Eduskuntahan hyväksyi äskettäin uuden lain, jossa kiristetään rasistisia rikoksia koskevia rangaistussäännöksiä. Sen mukaan jos ylläpitäjä sallii lainvastaisen aineiston pitämisen sivuillaan, vaikka ylläpitäjälle on huomiota asiaan kiinnitetty ja hänellä on ollut mahdollisuus se poistaa sivustoltaan, niin silloin voidaan ajatella, että rikoksen tunnusmerkistöt täyttyvät.
– Mutta tässä tapauksessa ensin pitäisi todeta, että Hakkarainen on syyllistynyt rikokseen. Biaudet on vasta pyytänyt valtakunnansyyttäjää selvittämään Hakkaraisen puheita.
Aamulehti ei tavoittanut maanantaina vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetia kommentoimaan Hakkaraisen puheita.
_____________________________________
Kaleva, pääkirjoitus: Neekeriukko ja finne
Poliittiseen sanastoon iskostui kertaheitolla neekeriukko, josta tuli myös vedenjakaja sen suhteen, mikä on poliittisesti korrektia ja mikä ei.
Viitasaarelainen sahuri sai huomata laakista, mitä möläyttely saa aikaan: sananvapauteen kuuluu myös vastuu. Asenteesta ja huonosta mausta ei voi syyttää maalaisuutta. Virheistä on luvattu oppia, mutta viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu.
Joskus on paikallaan sanoa asia niin kuin se on. Joskus on viisaampaa käyttää harkintaa, kuin suoltaa tajunnanvirtaa. Outoa joka tapauksessa on, että korrektia puhetta pitää mennä opettelemaan eduskuntaan asti.
Neekeriukko voi olla yhtä harmiton tai yhtä loukkaava kuin finnejävel ja vit neger (suomipaskiainen ja valkoinen neekeri), joihin suomalaiset ovat saaneet tottua Ruotsissa. Finnejäveliä huudettiin perään lapsena ja nuorena akateemisena opiskelijana kesätyönantaja opetti mitä vit neger merkitsee. Toisaalta luokan ainoa suomalaistyttö sai opettajilta huomiota ja huolenpitoa, jollaista ei myöhemmin ole kohdannut.
Kiusaaja-Börje puolestaan joutui oppimaan, yksityiskohtiin menemättä, että suomalaistytöille ei kannata ryttyillä.
Asiat eivät ole yksiselitteisen mustavalkoisia. Sieluun ei jäänyt vammoja, toivottavasti ei Börjellekään.
Maahanmuuttokeskustelussa kannattaakin katsoa lähinaapuriin, ottaa opiksi ja elää ihmisiksi.
Maahanmuuttajakokemukset, kielitaidottomuus, syrjäytyminen ja lasten koulunkäynti vieraassa ympäristössä ovat tuttuja asioita. Ainakin niiden pitäisi olla, sillä todennäköisesti jokaisella pohjoissuomalaisella on sukulaisia tai tuttavia Ruotsissa.
Kun kylmät tilat eivät elättäneet, lähdettiin perhekunnittain leveämmän leivän perään Ruotsiin. Kotikylillä kurjuudessa ei haluttu pyöriä lapsilaumojen kanssa. Mökin portailta ei siintänyt kuin näköalaton tulevaisuus. Suomalaiset eivät jättäneet kotimaataan poliittisen vainon takia, vaan siksi, että halusivat työtä ja parempaa elämää. Joukkoon mahtui vipeltäjiä ja ruotsalaisen sosiaaliturvan kerman kuorijoita. Ahkerat tulokkaat toivat myös ongelmia tullessaan.
Samaa haetaan nyt myös Suomesta -- parempaa elämää. Silti näitä tulijoita sanotaan elintasopakolaisiksi ja sosiaalieläteiksi.
Poliittista laiskuutta ja älyllistä tietämättömyyttä on ollut, että maahanmuuttopolitiikassa on annettu pakolaispolitiikan ja työperäisen maahanmuuton sekoittua vapaasti samaan soppaan.
Suomella on kansainväliset velvoitteensa. Kun pakolaisia ja turvapaikanhakijoita otetaan vastaan, on syytä ymmärtää, että useimmat heistä jäävät maahan. Paluuta ei ole. Parasta integraatiopolitiikkaa on tehokas kotouttaminen ja pääsy työmarkkinoille. Tehokas koulujärjestelmä pitää muusta sopeutuksesta pitkälti huolen.
Kestävyysvajeen yhteydessä on puhuttu työperäisen maahanmuuton tarpeesta. Erillistä politiikkaa sen suhteen ei ole lukuunottamatta sitä, että EU:n alueella on vapaa työvoiman liikkuvuus. Toistaiseksi Suomi on ollut houkuttava lähinnä virolaistyöntekijöiden keskuudessa.
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiseen on tulossa tiukennuksia.
Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) on sanonut haluavansa kiinnittää huomiota enemmän tulijoiden laatuun kuin määrään. Pakolaisten perheenjäsenten joukossa voi olla kirjoitus- ja lukutaidottomia ja silloin työpaikan saanti on mahdotonta.
Silti myös koulutettujen ulkomaalaisten on vaikea saada hyväksyntää ja töitä Suomesta. Halla-ahon ja muiden hommalaisten poliittinen velvollisuus onkin nyt tasoittaa asenneilmastoa Suomeen töihin tulevia kohtaan.
Nokia Siemens Networkin intialaisjohtaja Rajeev Suri arvioi äskettäin Kauppalehdessä, että vain Singapore on yhtä hyvä maa kuin Suomi, "kunhan ulkomaalaisin suhtauduttaisiin hieman avoimemmin". Avoimet yhteiskunnat ja taloudet menestyvät paremmin kuin sulkeutuneet.