Kaleva, pääkirjoitus: Rasismi kitketään tyvestä 5.8.2011
"Hienoa, että koulutussakin aatepoliisit päivystävät ja ja rankaisevat toisinajattelijoita", kommentoi Pettynyt opettajiin -nimimerkki vihapuheuutisointia Kalevan nettisivuilla.
Voimassa olevassa opetusohjelmassa puolestaan todetaan, että "perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen."
Ristiriita kommenttien välissä on suuri, mutta ymmärrettävä. Koulu käsitetään neutraalina paikkana, jossa arvoja ei siirretä yhteiskunnalta oppilaisiin. Sellainen se ei kuitenkaan ole, eikä sen pidäkään olla.
Koulut heijastelevat yhteiskunnan arvoja, koska ne kasvattavat nuorisosta yhteiskuntakelpoisia aikuisia. Suomea ja monia läntisiä yhteiskuntia määrittävät vahvasti demokratia, tasa-arvo ja monikulttuurisuus.
Yhteiskunnan kannalta on vain järkevää kasvattaa nuorisosta toimiva osa yhteiskuntaa. Se tarkoittaa sitä, että yksilöt omaksuvat yhteiset arvot.
Samalla koulut kannustavat nuoria kriittiseen ajatteluun. Kasvatuksessa onkin kyse tasapainoilusta menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.
Kaleva uutisoi keskiviikkona, että ala- ja yläkoululaisten äidinkielen aineissa esiintyy vihapuhetta. Opettajien mukaan oppilailla on ennakkoluuloja ennen kaikkea ruotsin kielestä ja maahanmuutosta.
Vihapuhe-termi on kuin seinään naulattu vanukas. Se valuu joka puolelta, eikä siitä saa otetta. Euroopan neuvoston virallinen määritelmä termille kuitenkin puhuu vanhasta ilmiöstä - rasismista.
Rasismiin tulee puuttua heti arjen tasolla. Sen kitkeminen on jokaisen vastuulla ja erityinen vastuu lankeaa kouluissa opettajille. Opetusohjelmankin mukaan oppilaista tulee kasvattaa demokratiaa ja monikulttuurisuutta kannattavia kansalaisia.
Liian usein arjessa rasistiset puheet ohitetaan olankohautuksella, vaikka ne pitää kyseenalaistaa alkuunsa. Perusteluiden vaatiminen väitteille osoittaa, kuinka hataralle pohjalle rasistiset kommentit nojautuvat.
Kommenttien kyseenalaistamisen lisäksi arvoja on perusteltava järkisyillä.
Opettajien on samalla keskusteltava siitä, mitä rasismi on. Kasvatuksen tulos ei saa olla se, että maahanmuuton ongelmista ja ruotsin kielen asemasta puhuminen demonisoidaan täysin.
Asioista voidaan käydä järkevää keskustelua. Esimerkiksi siirtolaisten keskittymisestä tietyille asuinalueille ja sopeutumisesta yhteiskuntaan pitää puhua ilman tunteenpurkauksia. Samanlaista pohdintaa voidaan harjoittaa ruotsin asemasta yhteiskunnassa.
Kouluista ei saa tehdä samanlaista umpiota kuin monet keskustelupalstat ovat. Palstoille mahtuu yleensä vain yhdenlaisia mielipiteitä, joita kanssakeskustelijat ruokkivat omilla perusteluillaan.
Nuoret eivät vaihda mielipiteitä opettajan kehotuksesta. Sen sijaan keskustelulla saadaan parempaa jälkeä aikaiseksi sekä yhteiskunnassa että kouluissa.