Husein Muhammed: Eroon maahanmuuttohysteriasta! (osa I) (blogi) 5.4.2011
Maahanmuuttokeskustelu on vellonut kuumana jo useamman vuoden ajan Suomessa. Tästä huolimatta keskustelu on hyvin hajanaista ja osapuolet puhuvat pitkälti toistensa ohi. Tämä kaksiosainen kirjoitus tulee seikkaperäisesti kuvailemaan raadollista maahanmuuttokeskustelua (osassa I) että vastaamaan yleisiin väitteisiin maahanmuuttajista (osassa II).
Ensimmäisessä osassa maahanmuuttokeskustelua läpi Suomen ehkä tunnetuimman ns. maahanmuuttokriitikon, Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon kirjoitusten kautta. Halla-ahon kirjoitukset ovat kannattajilleen lähes pyhiä, ja niiden vähäinenkin kritisointi nostaa myrskyn vesilasissa. Halla-aho on erinomaisen taitava haukkuja, mutta hänellä ei ole mitään realistisia ratkaisuja maahanmuuttokysymyksiin.
Tämä osa kirjoitussarjasta on osin kuvitettu taiteilijamme KK:n erinomaisesti valaisevin pilakuvin sekä muutamin kuvakaappauksin maahanmuuttokriitikoiden sanomisista.
NK. MAAHANMUUTTOKRIITIKOILLA EI OLE RATKAISUJA
Hajanaista haukuntaa
Suomen kuuluisin maahanmuuttovastainen hahmo, helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, kielitieteilijä ja bloggaaja Jussi Halla-aho väittää vain vastustavansa suomalaisille taloudellisesti vahingollista ”humanitaarista maahanmuuttoa”. Tämä Halla-ahon viljelemä termi ei kuitenkaan sisälly pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien maahantuloa, maassaoleskelua ja maastakäännyttämistä koskevaan ulkomaalaislakiin.
Ulkomaalaislain mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa työn, opiskelun tai perhesiteen perusteella, jos hänen toimeentulonsa on turvattu eikä hänen oleteta joutuvan turvautumaan suomalaisen yhteiskunnan tarjoamiin sosiaalitukiin. Henkilölle voidaan kuitenkin myöntää turvapaikka tai muu oleskelulupa, jos hänellä on objektiivisesti perusteltu vaara joutua vainotuksi kotimaassaan tai jos hänen kotimaassaan vallitsee sotatila, vaikka hänen toimeentulonsa ei olisikaan turvattu. Vainolla tarkoitetaan vakavaa vaaraa henkilön hengelle tai terveydelle, eli mikä tahansa kotimaassa koettu syrjintä ei suinkaan oikeuta turvapaikkaan tai oleskelulupaan Suomessa.
Jokainen turvapaikkahakemus tutkitaan yksilöllisesti, ja hakijan kertomusta verrataan erittäin kriittisesti Maahanmuuttoviraston maatietoyksikön sekä muiden maiden vastaavien elinten keräämiin ja jatkuvasti päivittämiin raportteihin lähtömaiden tilanteesta. Turvapaikanhakijalla on velvollisuus osoittaa todennäköiseksi, että häneen kohdistuva uhka on todellinen. Oleskelulupa myönnetään määräajaksi. Jos sinä aikana vaara poistuu tai käy epätodennäköiseksi, lupaa ei uusita.
Halla-aho antaa ymmärtää, että humanitaarisessa maahanmuutossa kyse olisi henkilöistä, jotka Suomi ottaa veronmaksajien elätettäviksi. Kuitenkaan yksikään turvapaikanhakija ei saa jäädä maahan sen perusteella, että hän on köyhä, kouluttamaton, epäpätevä tai sopeutumaton – termejä, joilla Halla-aho ja hänen opetuslapsensa toistuvasti viittaavat pakolaisiin.
Puolustuskannalle joutuessaan tai kritiikkiin vastatessaan Halla-aho keskittyy blogissaan Suomen ”humanitaarisen maahanmuuton” haukkumiseen. Toisaalta hän ei ole koskaan edes pyrkinyt pakolaislainsäädäntömme kokonaisvaltaiseen kritisoimiseen tai tarvittavien muutosehdotusten tekemiseen. Hän kirjoittaa yksittäisiä, irrallisia kolumneja, joissa kommentoidaan monesti asiayhteydestään irrotettuja lauseita ja sanoja. Hän kiinnittää huomionsa yksittäisten ihmisten yleensä mediassa julkaistuihin epätäsmällisiin tai virheellisiin sanomisiin, ei asiaa koskevaan lainsäädäntöön tai viralliseen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan.
Halla-aho on julkaissut blogissaan tähän mennessä noin 300 kirjoitusta, jotka lähes kaikki koskevat maahanmuuttoa. Tästä huolimatta häneltä puuttuu kokonaisnäkemys, ehdotuksia, mitä maahanmuuttopolitiikassamme tulisi muuttaa ja minkä olisi hyvä säilyä.
Hän keskittyy monesti sellaisten ihmisten kritisoimiseen, joilla ei ole mitään virallista asemaa maahanmuuttopolitiikan muovaamisessa. Toisaalta mikään ei estä häntä ottamasta yksittäistä poliitikkoa – maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsia – pilkattavakseen, vaikka maahanmuuttopolitiikkamme ja ulkomaalaislainsäädäntömme on Suomen kansan enemmistön valitseman eduskunnan enemmistön ja sen luottamusta nauttivan koko hallituksen päätettävissä.
Halla-aho ei ole koskaan kertonut, mitä hänen mielestään vaikkapa sotaa paenneille somaleille pitäisi tehdä, jos kerran hänen mielestään heille ei tule myöntää oleskelulupaa. Kritiikin esittäminen mitä tahansa vastaan on tietysti helppoa, jos itse ei esitä mitään ratkaisuehdotusta.
Halla-aho on tosin joskus ehdottanut, niin kuin moni muukin, että pakolaisia pitäisi auttaa lähellä heidän lähtömaitaan. Näin kuitenkin jo on. Esimerkiksi Irakin naapurimaissa Syyriassa ja Jordaniassa asuu arviolta kaksi – kolme miljoonaa irakilaista pakolaista, joiden auttamiseen halla-aholaiset tuskin haluaisivat Suomen valtion osallistuvan. Niin kutsuttujen maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa nimittäin jatkuvasti mollataan Suomen tarjoamaa humanitaarista ja kehitysapu. Sitä ei pelkästään kritisoida sen vuoksi, että sitä ei monesti ole hoidettu kunnolla – tähän esitän itsekin kritiikkiä – vaan kehitysapu halutaan lakkauttaa kokonaan, kuten muun muassa Halla-ahon läheinen aatetoveri, toinen perussuomalainen kaupunginvaltuutettu ja Halla-ahon tavoin Suomen Sisu –järjestön jäsen Teemu Lahtinen on esittänyt. Pakolaisten lähtömaiden naapurimaissa, jotka monesti itsekin kärsivät konflikteista, ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia tarjota apua ainakaan kaikille pakolaisille.
Turvan tarjoamista pakolaisille lähialueilla tuskin halla-aholaisten kiroama ”suvaitsevaistokaan” kovasti vastustaisi. Pakolaisten pakottaminen pysymään kotimaidensa naapurimaissa ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Naapurimaat luovuttavat toisilleen myös todellisia pakolaisia kovaa valuuttaa vastaan. Mitä korkeampi poliittinen tai yhteiskunnallinen profiili pakolaisella, eli mitä todennäköisimmin hän on vaarassa palatessaan kotimaahansa, sitä todennäköisempää on, että hänen kotimaansa hallitus maksaa hänen luovutuksestaan huomattavia summia.
Naapurimaat eivät muutenkaan uskalla tarjota esimerkiksi vainotuille opposition tai vähemmistön edustajille suojelua, sillä tämä voi nopeasti johtaa konfliktiin vastaanotettujen pakolaisten kotimaan hallituksen kanssa. Sen sijaan mikään kaukainen maa ei lähde katkaisemaan diplomaattisia suhteitaan vaikkapa Pohjoismaihin saati ryhtymään sotaan näiden kanssa vain sen vuoksi, että nämä ovat ottaneet vastaan pakolaisia.
Tultuaan juuri maahanmuuttopoliittisten mielipiteidensä vuoksi valituksi suurella äänimäärällä Helsingin kaupunginvaltuustoon 2008 Halla-aho lupasi blogissaan 5.12.2009 käsitellä kolmea kysymystä: 1) Maahanmuuttokeskustelussa viljellyt käsitteet ja niiden sekaannus. 2) Miten maahanmuuttoa pitäisi kontrolloida? 3) Miten tulijat pitäisi integroida? Kahdesta ensimmäisestä hän kirjoitti vajaassa viikossa, mutta viimeistä – mielestäni tärkeintä – kirjoitusta odotetaan edelleen, vaikka Halla-aho on sittemmin lisännyt blogiinsa kymmeniä muita kirjoituksia.
Virtuaalipoliitikko
Jussi Halla-aho on netissä aktiivisten opetuslastensa arvostettu Mestari. Häntä ei kuitenkaan näy siellä, missä hän voisi todella osallistua ja vaikuttaa laajoihin maahanmuuttopolitiikassa tehtäviin päätöksiin. Kun Ajankohtainen kakkonen –ohjelma järjesti vuoden 2009 alussa suuren keskusteluillan maahanmuutosta, läsnä olivat muun muassa maahanmuuttoministeri, maahanmuuttojohtaja, niin maahanmuuton puolesta kuin sitä vastaan olevien eri puolueiden edustajia, käytännön maahanmuuttotyötä tekeviä ammatti-ihmisiä sekä maahanmuuttajia. Halla-aho oli kutsuttujen joukossa, mutta hän ei vaivautunut paikalle, vaikka hänellä olisi ollut oiva tilaisuus esittää kritiikkinsä avoimesti koko kansan kuullen.
Halla-aholla on ollut mahdollisuus vaikuttaa paljon suoremminkin päätöksentekoon maahanmuuttoasioissa, mutta hän ei ole niin tehnyt, vaikka hänet valittiin Helsingissä äänivyöryllä puhumaan nimenomaan nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Hän ei kuitenkaan hakeutunut Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden neuvottelukuntaan, vaikka se on ainut paikka kunnallistason politiikassa, jossa maahanmuuttoasiat ovat jatkuvasti esillä. Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi voinut päästä neuvottelukuntaan, sillä Perussuomalaisilla olisi ollut mahdollisuus vähintään yhteen paikkaan. Mutta ilmeisesti Halla-aho uskoo paremmin voivansa täyttää vaalilupauksensa Korkeasaaren eläintarhan johtokunnassa, jossa hän vaalivoittonsa ansiosta istuu.
Halla-ahon merkittävin saavutus kaupunginvaltuustossa lienee koulussa kerran viikossa tarjottavan kasvisruokavaihtoehdon torppaaminen. Ehkä sitä piti vastustaa siksi, että ”valkoiset heteromiehet” eivät perinteisesti ole kasvissyöjiä eikä näin ollen kukaan muukaan saa olla sellainen.
Toinen Halla-ahon tapa yrittää vaikuttaa Suomen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan oli pyrkimys paeta eurovaaleilla pois maasta, Brysseliin, jossa voi tuskin millään tavalla päättää Suomen pakolaispolitiikasta. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei kuitenkaan huolinut propellipäiksi kutsumiensa maahanmuuttajavastaisten edustajaa, vaan katosi itse herjaamaansa byrokratiaan ajamaan köyhäinasiaa lihavalla palkkapussilla. Halla-ahon kannattajat ahkeroivat tarvittavan kannattajakorttimäärän hankkimisen eteen, jotta Halla-aho voisi päästä eurovaaliehdokkaaksi.
Halla-aho ei kuitenkaan uskaltanut mittauttaa kannatustaan, vaan monen kannattajansa suureksi pettymykseksi vetäytyi vaaleista. Hän saattoi myös taktikoida ja jättäytyä Soinin armon varaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Karrikointia ja tilastoharhoja
Halla-ahon ja kumppanien väitteet perustuvat pitkälti vääristelyihin, yksinkertaistuksiin, yleistyksin tai suoranaisiin valheisiin. Maahanmuuttoviranomaiset, ihmisoikeusjärjestöt ja suvaitsevaiset suomalaiset esitetään kukkahattutäteinä, jotka sokeasti uskovat maahanmuuttajista ainoastaan hyvää. Lisäksi väitetään, ettei virallinen Suomi edellytä maahanmuuttajilta kielen oppimista tai suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjen noudattamista. Yksittäiset kansalaiset saattavat toki joskus väittää, että suomen kieli on tarpeeton joillekin maahanmuuttajille, tai että maahanmuuttajat saavat elää oman kulttuurinsa mukaan. Virallinen maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin aina teoriassa ja käytännössä asettanut ehdoksi, että erityisesti pakolaiset opiskelevat suomea. Eikä kukaan Suomessa asuva saa toimia vastoin Suomen lakia. Rikoksiin syyllistyvä maahanmuuttaja kärsii kaksinkertaisen rangaistuksen suomalaiseen verrattuna: tavanomaisen rangaistuksen lisäksi vakavaan rikokseen syyllistynyt maahanmuuttaja karkotetaan maasta ja hänelle määrätään maahantulokielto.
Toinen Halla-ahon ja seuraajien käyttämä tapa maahanmuuttovastaisen mielialan lietsomiseen on tilastojen väärinkäyttö. Valitsemalla yksittäinen rikosnimike tarpeeksi lyhyellä aikavälillä ja hyvin rajatulla alueella saadaan maahanmuuttajien suhteellinen rikollisuus näyttämään suurelta. Esimerkiksi yhden vuoden aikana saman kunnan alueella tapahtuneet kolme ryöstöä, joista yhden tekijä on maahanmuuttaja, voi osoittaa maahanmuuttajien rikollisuuden olevan 33 % ryöstörikoksissa, vaikka maahanmuuttajien osuus kunnan asukkaista olisi huomattavasti pienempi. Unohdetaan toki kymmenet muut rikoslajit, joiden tekijöistä kukaan ei ole ollut maahanmuuttaja. Samoin unohdetaan vaikkapa edellisen ja seuraavan vuoden ryöstötilastot samalla alueella, jos niissä ei ole ollut maahanmuuttaja ryöstäjänä.
Halla-aho seuraajineen ei koskaan mainitse, että ulkomaalaisten rikostilastoissa Suomessa ovat kärjessä venäläiset, ruotsalaiset ja virolaiset. Tämä käy selkeästi ilmi esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raporteista. Halla-aholaiset ilmeisesti vähättelevät näiden ryhmien rikollisuutta, koska he ovat halla-aholaisten tavoin geneettisesti valkoisia heteromiehiä.
Halla-aho ja kumppanit eivät tyydy pelkästään tällaisiin tilastokikkailuihin, vaan esittävät suoremminkin harhaanjohtavia tilastoja. Vuonna 2008 Suomeen saapui aiempiin vuosiin ja myös vuoteen 2009 verrattuna ennätyksellisen paljon alaikäisiä turvapaikanhakijoita. 700 hakijaa kertoi olevansa alaikäisiä. Poliisi epäili, että heistä 98 hakijaa eivät ehkä todellisuudessa olisi alaikäisiä. Näille tehtiin lääketieteelliset ikätestit, joissa paljastui, että 58:aa hakijaa voitiin pitää täysi-ikäisinä, kun taas testatuista 40 oli alaikäisiä. Kaikista alaikäisistä turvapaikanhakijoista siis 58 osoittautui täysi-ikäisiksi. Ikänsä valehdelleita oli siis kaikista hakijoista noin 8 %. Halla-aho puolestaan tarkoituksellisesti johtaa lukijaansa harhaan väittämällä, että 60 % hakijoista olisi valehdellut ikänsä (Halla-ahon blogi ”Scripta” 14.1.10). Todellisuudessa vajaa 60 % poliisin epäilemistä oli valehdellut ikänsä. Sen sijaan poliisi ei edes epäillyt, että lopuista 600 hakijasta joku olisi voinut olla täysi-ikäinen.
Yksi tapa esittää tilastoja harhaanjohtavasti on halla-aholaisten yleinen tapa verrata vuoden 2008 turvapaikanhakijoiden määrää (4000) edellisen vuoden poikkeuksellisen alhaiseen hakijamäärään (1500) ja väittää määrän melkein kolmenkertaistuneen. Kyseiset vuodet on valittu ovelasti, sillä vuosiin 2004 (3860 hakijaa) tai 2005 (3570 hakijaa) verrattuna vuoden 2008 hakijamäärässä ei olisi merkittävää kasvua. Vuonna 2010 hakijoiden määrä laski taas 6000:sta 4000:een. Tämän vuoden tammi-helmikuun aikana on tullut 470 turvapaikkahakemusta. Jos tahti pysyy samana loppuvuoden, hakijoiden määrä jää alle 3000. (Maahanmuuttoviraston tilastot: http://www.migri.fi/netcomm/content.asp?article=3127)
Lisäksi turvapaikanhakijoista puhutaan ikään kuin he kaikki saisivat jäädä Suomeen. Kuitenkin joka vuosi enemmistö hakijoista on käännytetty pois Suomesta. Esimerkiksi vuonna 2010 Maahanmuuttovirasto teki 5837 turvapaikkapäätöstä, joista ainoastaan 1784 tapauksessa annettiin oleskelulupa, muut saivat käännytyspäätöksen.
Maahanmuuttohysteerikot meluavat niin paljon turvapaikanhakijoista, että tuntuu kuin muita maahanmuuttajia ei tulisi Suomeen. Kun viime vuoden loppuun mennessä annettiin turvapaikanhakijoille 1784 oleskelulupaa, muille maahanmuuttajille – työntekijöille, elinkeinonharjoittelijoille, opiskelijoille ja Suomen kansalaisten perheenjäsenille – myönnettiin saman vuoden syyskuuhun mennessä kymmenkertainen määrä oleskelulupia, kaikkiaan 16322.
Maahanmuuttohysteerikot suhtautuvat vainoharhaisesti etenkin muslimien maahanmuuttoon. Maalataan uhkakuvia jopa muslimien Suomen-valloituksesta tai Suomen islamilaistumisesta. Todellisuudessa esimerkiksi Venäjältä tulee paljon enemmän maahanmuuttajia kuin mistään muslimimaasta. Myös Kiinasta ja Intiasta on paljon tulijoita. Islam ja muslimit esitetään yhtenäisinä, vaikka esimerkiksi somaleilla, kurdeilla ja tsetseeneillä ei ole sen enempää tekemistä keskenään kuin vaikkapa suomalaisilla, nigerialaisilla ja eteläamerikkalaisilla kristityillä.
Islam nähdään poliittisena uhkana, vaikka missään päin Eurooppaa mikään islamilainen puolue ei ole saanut suhteellisesti yhtä paljon muslimien ääniä kuin kristilliset puolueet kristittyjen ääniä. Esimerkiksi niin kutsuttu Suomen islamilainen puolue (SIP) ei ole saanut kerättyä tarvittavia 5000:tta kannattajakorttia voidakseen rekisteröityä puolueeksi, vaikka Suomessa asuu yli 40000 muslimia. Huolimatta siitä, että Helsingissä asuu noin 10000 muslimia, SIP sai vuoden 2008 kuntavaaleissa ainoastaan 160 ääntä – paljon vähemmän kuin yksittäiset muslimiehdokkaat muissa puolueissa. Arviolta ainoastaan 10 – 15 % Suomen muslimeista kuuluu johonkin islamilaiseen yhdyskuntaan, kun taas suomalaisista yli 80 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Rasismin kiistämistä
Halla-aho on käyttänyt paljon energiaa sen väittämiseen, ettei hän ole muukalaisvihamielinen (mm. 31.10.08). Silloin harvoin, kun hän uskaltautuu puhumaan mediassa, hän pyrkii esiintymään maltillisena pragmaatikkona.
Toisaalta tiukasti rasisminsa kiistävä Halla-aho ei kuitenkaan ole pitäytynyt väittämästä blogissaan, että rotujen välillä on älykkyyseroja (15. ja 17.8.04) tai mustien aiheuttavan maailmanlaajuisesti kärsimyksiä valkoisille (8.4.05). Hän on myös puolustanut ihmistenvälistä eriarvoisuutta (13.4.05) ja väittänyt islamin olevan barbaarinen uskonto (12.5.05). Hän on ehtinyt myös väittää somaleita geneettisiltä ominaisuuksiltaan ryöstelijöiksi sekä islamia pedofiiliuskonnoksi (3.6.08). Hänen mielestään esimerkiksi vuokranantajan pitää saada valita vuokralaisensa etnisin perustein (29.2.09).
Halla-aho ei kuitenkaan kirjoita vain maahanmuuttajista. Hänen mielestään naisilla on vaikeuksia ymmärtää loogista ajattelua (30.10.08). Aseidensaantiehtojen kiristämistä tiukasti vastustava (mm. 8.2.2010) ampumaharrastaja tietää, mikä on ainoa oikea tapa saada kunnon kansalaiset suojelemaan itseään: kunnon kansalaisilla pitää olla oikeus kantaa ampuma-asetta mukanaan joka paikassa (2.1.10). Samassa kirjoituksessaan hän tarjoaa asevarustelun tehokkaaksi lääkkeeksi maailmanrauhan turvaamiseen. Halla-aho on myös listannut, keihin hän toivoisi raiskausten kohdistuvan, koska ”heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan” (20.12.06).
Muutama lainaus riittää osoittamaan Halla-ahon todellisen mielipiteen hänen toistuvista päinvastaisista vakuutteluistaan huolimatta: ”Voin siis edelleen äänekkäästi tunnustaa pyrkiväni synnyttämään, ylläpitämään ja lisäämään paitsi maahanmuutto- myös maahanmuuttajavastaisia asenteita” (9.5.2007). "Hitaasti mutta väistämättä ne, joita (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi" (20.4.2005). ”90-luvulla Joensuun skinit pahoinpitelivät ja uhkailivat muutamia ulkomaalaisia, taisivatpa jopa pissata jonkun neekerin bensatankkiin. Joensuusta tuli rasistikaupunki, ja Hesari muiden lehtien mukana totesi kaupungin "menettäneen maineensa" pitkäksi aikaa” (30.9.2005). ”Monikulttuurisuus on väkivaltaista. Mitä monikulttuurisempi yhteiskunta on, sitä väkivaltaisempi se on.”
”Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä” (6.2.2006) ”Ruotsi on epäilemättä Länsi-Euroopan totalitaristisin valtio” (4.3.2006). ”Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin erityisen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti.”
”Kaiken tämän keskellä seuraan häkeltyneenä suvaitsevaista retoriikkaa, jossa minä olen juutalaisia mörköjä kaikkialla näkevä piilonatsi. Jossa minä salaa ja piilossa kannatan väkivaltaa, fasismia ja totalitarismia. Vaikka näin olisikin, ainakin minä teen sitä hienotunteisesti piilossa” (11.8.2006). ”Holokaustin takautuva vastustaminen on tietysti kivempaa ja helpompaa kuin mihinkään käynnissä olevaan puuttuminen. Saksalaisia on kiva syytellä, koska cosi fan tutti. Armenialaiset eivät kiinnosta ketään, koska armenialaiset eivät omista Hollywoodia ja Yhdysvaltain mediaa” (28.1.2004). Tämä on sikälikin erikoista, että armenialaiset ovat itse asiassa moniin muihin etnisiin ryhmiin verrattuna hyvin edustettuina Hollywoodissa.
Halla-aho jatkaa: ”Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta tämä ei ole Euroopan kannalta oleellista. Euroopan kannalta oleellista on, että kaikki terroristit ovat muslimeja.” (21.9.2006) Tilastot eivät ole ihan samaa mieltä Halla-ahon kanssa. Muun muassa EU Terrorism Situation and Trend Report –julkaisussa todeta, että vuonna 2008 tehtiin kaikkiaan 515 terrori-iskua EU-jäsenmaissa. Näistä ainoastaan yksi isku oli islamistiterroristien tekemä: Britannian kansalainen räjäytti pommin ravintolassa Lounais-Englannissa.
Halla-ahon aukottomasta logiikasta voisi lainata loputtomasti ”kiistattomia faktoja” ja herkullisia mielipiteitä. Halla-aho näkee, että suurin kärsijä tällä planeetalla on valkoinen heteromies. Hän on paitsi huolissaan, myös niin ylpeä valkoisesta heteromiehestä, että on avannut nettiputiikin, joka myy VHM-paitoja.
Halla-aho repii pelihousunsa, jos joku tulkitsee hänen monesti monimielisiä sanomisiaan muulla tavalla kuin miten hän itse väittää tarkoittavansa. Mutta hänellä on tapana tulkita toisten sanomisia juuri haluamallaan tavalla. Niin Halla-aho kuin hänen opetuslapsensakin heittäytyvät uhreiksi, jotka toisaalta väittävät edustavansa kansan enemmistön tahtoa ja kansan parasta, mutta toisaalta näkevät vastustajia joka suunnalla. Halla-aholaisilla näyttää olevan muutenkin voimakas taipumus vainoharhaisiin salaliittoteorioihin – tai sitten niillä vain halutaan vakuuttaa tyhmiä.
Halla-aho väittää olevansa suomalaisen median uhri, vaikka media tarjoaa hänen viestinsä leviämiseen enemmän tilaa kuin niiden sisältö ansaitsisi: hänellä ei ole toistaiseksi ollut ainuttakaan uutta ehdotusta maahanmuuttopolitiikkaan, jota ei olisi jo ennen häntä ehdotettu tai jo toteutettu. Silti juuri media saa halla-aholaisten salaliittoteorioissa pääroolin.
Pata kattilaa soimaa
Halla-aholaiset kritisoivat voimakkaasti maahanmuuttajia korkean työttömyysasteen vuoksi. Maahanmuuttajien suhteellisen korkeaan työttömyyteen on lukuisia syitä. Suomeen saapuessaan maahanmuuttaja harvoin hallitsee suomen kielen. Maahanmuuttajan koulutuksellakaan ei ehkä ole käyttöä uudessa kotimaassa. Maahanmuuttaja onnistuu harvoin hyödyntämään uudessa kotimaassaan tarjolla olevia mahdollisuuksia puuttuvan verkoston tai erilaisen työkulttuurin takia. Maahanmuuttajan, erityisesti kielitaidottoman, on vaikeaa selvitä vieraasta byrokratiasta. Myös valtaväestön asenne voi estää maahanmuuttajaa saamasta koulutustaan vastaavaa työtä. Paitsi työnantajan, myös asiakkaiden ja sidosryhmien ennakkoluulot voivat estää palkkaamasta maahanmuuttajia.
Kaikesta huolimatta enemmistö maahanmuuttajista on onnistunut löytämään työpaikan. Toisaalta maahanmuuttajat suostuvat tekemään sellaiset työt, jotka eivät kelpaa suomalaisille, mutta maahanmuuttajat ovat myös erityisen hyvin kunnostautuneet yrittäjinä3, jotka myös työllistävät etnisiä suomalaisia. Maahanmuuttajan mahdollisuudet työllistyä paranevat sitä mukaa, kun Suomessa asuttu aika pitenee.
Maahanmuuttajavastaisten kritiikki maahanmuuttajien joutilaisuutta kohtaan olisi ehkä uskottava, ellei suuri osa maahanmuuttajavastaisista olisi itse lähinnä kokopäiväisiä verkkokeskustelijoita. Samat maahanmuuttokriitikot kirjoittavat valtavan määrän viestejä samana päivänä, mikä osoittaa, etteivät he itse asiassa taida muuta tehdäkään. IP-osoitteiden perusteella on helppo huomata, että nimimerkillä ”rehellinen veronmaksaja” tai muulla vastaavalla nimimerkillä esiintyvillä on vuodesta toiseen mihin tahansa vuorokauden aikaan aikaa kirjoittaa kymmeniä viestejä moneen eri keskustelufoorumiin hiukan nimimerkkiä muunnellen. Maahanmuuttajien toimettomuudesta tympääntyneet ”kunnon kansalaiset” ovat löytäneet itselleen elämäntarkoituksen ja alati mielekästä tekemistä Internetin haukuntafoorumeilla.
Maahanmuuttajavastaiset verkkokeskustelijat ovat myös kovasti huolestuneita maahanmuuttajien kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta oppia suomea – niin kovasti huolestuneita, etteivät kykene hillitsemään ”kirotusvihreitään”, opettelemaan ”yhdys sana sääntöjä”, saati huolehtimaan tekstinsä sujuvuudesta.
Halla-aho jaksaa toistuvasti muistuttaa lukijoitaan maahanmuuttajien – etenkin sotaa tai vainoa paenneiden pakolaisten – hyödyttömyydestä suomalaiselle yhteiskunnalle. Joku voi myös epäillä Halla-ahon oman alan – muinaiskirkkoslaavin tutkimuksen – hyödyllisyyttä suomalaiselle yhteiskunnalle. Toisaalta Halla-aho on itsekin todennut: ”Isyysloma loppui ja palasin tänään töihin. Olen yrittänyt houkutella Hillaa (Jussi Halla-ahon vaimo) etsimään itselleen isopalkkaisen työpaikan, jotta minä voisin jäädä koti-isäksi. Palkkatyö ei sovi minulle. (17.10.2003)”
Sananvapauden marttyyrikö?
Jussi Halla-aho pitää maahanmuuttajavastaista blogia, johon lukijat eivät voi jättää kommentteja. Se ei olekaan ihme, sillä Halla-aho on kriitikoksi aivan liian herkkä itseensä kohdistuvalle kritiikille. Opetuslastensa huumorimiehenä pitämä Halla-aho on myös liian tosikko, kun hänestä tehdään pilaa.
On ironista, että Halla-aho on saamansa 330 euron sakkorangaistuksen vuoksi nykyisin Suomen virallinen puutteellisen sananvapauden uhri. Halla-aholaiset ovat nimittäin osoittautuneet sellaisiksi, joiden on mahdotonta sietää pienintäkään kritiikkiä puolivakavissaan Mestariksi kutsumaansa Halla-ahoa kohtaan. Mihin tahansa Halla-ahoa asiallisestikin kritisoivaan netissä julkaistuun tekstiin tulee hetkessä ilmeisesti ympärivuorokautisesti päivystävältä parinkymmenen hengen iskuryhmältä satoja viestejä. Niissä haukutaan ennen kaikkea asiallisen kritiikin esittänyttä henkilöä. Toisaalta myös pyritään ohjaamaan keskustelua ihan muihin asioihin, viitataan peukaloituihin tilastoihin, keskitytään yleisen tilanteen sijasta yksittäiseen tapaukseen tai toisin päin. Mustien ja muslimimiesten Suomi-neitoihin kohdistamasta uhasta huolestuneet kansakunnan kunnianvartijat ovat erityisen armottomia henkilökohtaisuuksiin menemisessä, jos rasismia vastaan puhuva on suomalainen nainen.
Erehtymätön Mestari
Olisi kohtuutonta pitää kaikkea suomeksi netissä kirjoitettua maahanmuuttajavastaista sontaa Halla-ahon syynä. Toisaalta hän ei ole koskaan puhunut tai kirjoittanut avoimen muukalaisvihamielisiä puheenvuoroja vastaan, joita tulee jatkuvalla syötöllä myös hänen tiiviisti seuraamalleen Hommaforum.org-sivustolle, jolla hän on omalla nimellään Global Administratorina. Päinvastoin, kun Timo Soini ilmaisi eurovaalien alla kesällä 2009 ärtymyksensä näiden viestien kirjoittajiin, Halla-aho kiirehti toteamaan, ettei Soinin parane pottuilla äänestäjille.
Halla-aho on nk. maahanmuuttokriitikoiden parissa viisas ja kaikin puolin täydellinen Mestari, jolla ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Liikkeen sisällä häntä on mahdotonta arvostella, mutta halla-aholaiset ovat erityisen ankaria liikkeen entisiä aktiiveja kohtaan. Tämän todistavat myös keskusteluiden sensurointi ja keskusteluketjujen sulkeminen sananvapauden puolesta liputtavalla Hommaforumilla lähes aina, kun keskusteluun tulee kritiikkiä liikettä tai sen johtohahmoa kohtaan. Toisaalta liikkeen jättäneitä on herjattu, ja ainoastaan nimimerkillä kirjoittaneiden henkilöllisyys on joissakin tapauksissa paljastettu julkisesti.
Dialogia itsensä kanssa
Olen etenkin omaan blogiini tulleiden kommenttien perusteella huomannut mutta myös kuullut useammalta muulta bloginpitäjältä, että maahanmuuttajavastaisten inttäjien parissa erityisen tuttua ilmiötä, jota kutsutaan trollaukseksi. Verkkokeskustelija esittää ikään kuin jonkun maahanmuuttajamyönteisen henkilön mielipiteenä hyvin naiiveja väitteitä, kuten ”kaikenlainen monikulttuurisuus on rikkautta”, ”kaikki rajat auki” tai ”maahanmuuttajarikollisia ei saa karkottaa maasta”. Sitten samasta IP-osoitteesta keskustelija käy muutetulla nimimerkillä kohtalaisin argumentein näitä väitteitä vastaan – ja voilà, maahanmuuttokriitikkohan puhuu järkeviä, kun taas ”suvaitsevaisto” ajaa meidät perikatoon.
Todellisuudessa tuskin kukaan tervejärkinen maahanmuuttajamyönteinenkään vaatii rajojen lakkauttamista tai rikollisten hyysäämistä. Vaikka jokunen hölmö hokeekin ”monikulttuurisuus on rikkaus, monikulttuurisuus on rikkaus”, hän ei suinkaan tarkoittane, että Suomen pitäisi monikulttuurisuuden nimissä luopua tasa-arvosta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tai oikeusvaltioperiaatteestaan. Monikulttuurisuudella sen puolustajat vaativat vain, että erilaiset ihmiset hyväksytään tasavertaisina ihmisinä. Maahanmuuttajat eivät itsekään siedä kulttuurirelativistisia monikulttuurisuuden kannattajia.
Halla-aho ei ole yksin
Suomalaisessa mediassa maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta puhuttaessa keskustelu siirretään väkisinkin lähes aina Halla-ahoon. Hän ei kuitenkaan ole ainoa maahanmuuttohysteerikko. Vaikka suurin osa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa tai maahanmuuttajia haukkuvista piiloutuu netissä nimimerkkien taakse, myös säännöllisesti omalla nimellään kirjoittavia on ainakin toistakymmentä.
Keskustelu on henkilöitynyt liiaksi Halla-ahoon, joka kaikesta edellä mainitusta huolimatta on monia aatetovereitaan asiallisempi. Laskeutumalla maahanmuuttohysteerikkojen joukossa yhtä porrasta alaspäin päädytään helposti Seppo Lehdon ja Mikko Ellilän kaltaisiin, joiden suurimpia tuskia on esimerkiksi valkoisen tytön rakastuminen tummaihoiseen poikaan tuoreessa suomalaisessa Jos rakastat –elokuvassa. Ellilä kirjoittaa Hommaforumilla 12.1.2010: ”Kyseisen elokuvan naispäähenkilö on kaunis nuori hoikka vaaleatukkainen tyttö, jota jokainen heteroseksuaalinen suomalainen mies panisi mielellään. Tällaisen kauniin nuoren naisen menettäminen neekerille vituttaa jokaista valkoista heteroseksuaalista miestä. Yksi valkoinen nainen neekerille on yksi valkoinen nainen vähemmän valkoisille miehille. Normaalia valkoista miestä ei vituta nähdä valkoista naista toisen valkoisen miehen kanssa. Sen sijaan valkoista miestä vituttaa nähdä valkoinen nainen neekerin kanssa. Jos et tajua tätä, olet sokea ja kuuro.”
Lausunto ei ole ainut Ellilältä ”vahingossa” päässyt ylilyönti. Sama herra on kirjoittanut Hommaforumilla 28.10.2009: ” “Tyhmä musta on normaali musta, kun taas sitä tyhmää mustaa hieman älykkäämpi valkoinen on normaalia tyhmempi valkoinen. Rautalankaa: viitosen keskiarvolla peruskoulun suorittanut afro on keskivertoafro, kun taas kuutosen keskiarvolla peruskoulun suorittanut VHM [valkoinen hetero mies] on tyhmempi kuin keskiverto-VHM. Ei ole mikään ihme, että keskivertoafro tienaa saman verran kuin retardi valkoinen.”
Ellilä ei ole kuka tahansa. Hänellä on Halla-ahon julkilausuttu ja liki varaukseton tuki: “Ellilän ongelma (tai tietoinen valinta) on täydellinen epädiplomaattisuus ja lukijan huomioimattomuus, mutta jos näistä piirteistä ei suostu provosoitumaan, tekstistä (kuten Ellilän teksteistä yleensäkään) on vaikea löytää väitteitä, joista voisi perustellusti olla eri mieltä.” (7.5.07) Tuki on edelleen (5.4.2011) luettavissa Scriptassa, vaikka lukuisia Ellilän blogeja ylläpitäjät ovat joutuneet poistamaan niiden rasistisuuden vuoksi.
Halla-aholaiset valittavat, että maahanmuuton ongelmista puhuvia hyssytellään. Niin on ehkä jonkin verran ollutkin. Mutta todellisuudessa vielä enemmän yritetään puhdistaa nk. maahanmuuttokritiikin sisältöä. Maahanmuuttokriitikoiden jatkuvien ylilyöntien karsiminen valtamediassa ja valvotuissa blogeissa antaa keskustelusta paljon fiksumman kuvan kuin se onkaan. Aina välillä kallistun sille kannalle, että kansan annettaisiin nähdä nk. maahanmuuttokeskustelu koko raadollisuudessaan – luotan vahvasti siihen, että kansan valtaenemmistö irtisanoutuu moisesta rasismista välittömästi.
Lopuksi
Maahanmuuttokeskustelu junnaa paikallaan. Maahanmuuton puolustajat ja vastustajat ovat kaivautuneet asemiinsa, eikä toisen osapuolen kuulemista pidetä tarpeellisena. Meillä on juututtu siihen, että osa pitää monikulttuurisuutta rikkautena, toiset vitsauksena. Puolin ja toisin heitetään karkeita yleistyksiä maahanmuuton ongelmista tai hyödyistä. Kilvassa vain ääripäitä edustavat heitot saavat tarpeeksi huomiota.
Muilla aloilla kuin maahanmuuttotutkimuksessa akateemisesti ansioituneet tohtori Jussi Halla-aho ja professori Timo Vihavainen ennustavat länsimaiden tuhoa maahanmuuton, etenkin muslimien maahanmuuton seurauksena. Maahanmuuttotutkijat puolestaan paheksuvat heidän liioittelujaan. Maahanmuutosta keskustellaan ikään kuin ainoat vaihtoehdot olisivat joko sulkea rajat jokaiselta tulijalta tai raahata koko Afrikka suomalaisten elätettäväksi.
Lähes jokaiseen maahanmuuttajia koskevaan nettiuutiseen tulee satoja kommentteja maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivilta. He loistavat kuitenkin poissaolollaan, kun maahanmuutosta järjestetään seminaareja. Harva myöskään kirjoittaa omalla nimellään lehtiin. Toisaalta viime aikoina yhä harvempi on myöskään uskaltanut puhua julkisuudessa myönteisesti maahanmuutosta. Moni pelkää saavansa uhkauksia.
Muualla on jo ajat sitten siirrytty keskustelemaan maahanmuuton sijaan integraatiosta. Maahanmuuttokriittisillä kannanotoilla menestynee tulevissa eduskuntavaaleissa, mutta maahanmuutto Suomeen ei lopu, vaikka kuinka sitä vastustettaisiin: Vaikka turvapaikkapolitiikkaa kiristetään, maahanmuuttajia tulee Suomeen Suomen kansalaisten puolisoina, työntekijöinä tai elinkeinonharjoittajina.
Suomessa ei voida onnistua maahanmuuttajien kotouttamisessa, elleivät maahanmuuton puolustajat ja vastustajat suostu keskustelemaan keskenään ilman puskasta ampumista. Maahanmuuton vastustajat on otettava mukaan keskusteluun, vaikka heidän liioittelujaan ei hyväksyttäisikään.
Tarvitaan syvällistä keskustelua maahanmuuton sijasta monikulttuurisuudesta, niin sen hyvistä kuin huonoistakin puolista. Haluammeko sellaista monikulttuurisuutta, jossa kuka voidaan hyväksyä yhdenvertaiseksi suomalaiseksi etnisestä taustastaan riippumatta? Vai haluammeko, että eri kulttuureista tulevat saavat omaan kulttuuriinsa vedoten vaatia itselleen erivapauksia?
Suomessakin asenteissa on paljon parantamisen varaa, jotta esimerkiksi suomalaista hakijaa pätevämpi ulkomaalainen valittaisiin aina töihin. Myös ns. suvaitsevaiset aliarvioivat maahanmuuttajia, jos he suhtautuvat maahanmuuttajiin vain saamattomina avuntarvitsijoina. Mutta myös maahanmuuttajista johtuvista ongelmista pitää puhua.
Joidenkin maahanmuuttajaryhmien äänekäs vähemmistö vaatii itselleen erioikeuksia vetoamalla omaan kulttuuriin tai uskonnonvapauteen. Erivapauksia myöntämällä ei kuitenkaan saada näitä ihmisiä kotoutumaan paremmin, vaan erivapaudet lisäävät maahanmuuttajien huonompaa sopeutumista yhteiskuntaan. Samalla erivapaudet koventavat kantaväestön asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Myös sellaisia kohtaan, jotka tekevät kaikkensa sopeutuakseen uuteen kotimaahansa.
Suomalaisten on totuttava erinäköisiin ihmisiin. Mutta Suomen ei pidä luopua tasa-arvosta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja oikeusvaltioperiaatteesta. Nämä arvot kuuluvat myös tänne asettuville maahanmuuttajille, mutta heidät on myös opetettava kunnioittamaan niitä. Monikulttuurisuuden on tarkoitettava, että erilaisia ihmisiä hyväksytään, ei sitä, että sen varjolla sivuutetaan Suomen lakia tai ihmisoikeuksia.
Maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelu on pitkään henkilöitynyt Jussi Halla-ahoon, varsinkin siksi, että moni muu itseään maahanmuuttokriitikoksi kutsuva kirjoittelee netissä nimimerkillä. Halla-ahon kirjoitukset eivät sisällä mitään systematiikkaa, vaan ne keskittyvät poimimaan ja haukkumaan milloin kenenkin maahanmuuttoon tai maahanmuuttajiin liittyviä myönteisiä lausuntoja – etenkin silloin kun lausunto on jotenkin epärealistinen tai epäonnistunut. Kärjistyksistään huolimatta Halla-aholla on tiettyjä ansioita sen suhteen, että hän paljastaa lausuntojen sisältämiä naiiveja väitteitä.
Toisaalta Halla-aho ei ole sadoista kirjoituksistaan huolimatta kyennyt osoittamaan, että hänellä olisi mitään realistisia ratkaisuja soimaamiinsa epäkohtiin. Ainoa asia, jota hän ajaa, on maahanmuuton – viime vappuna Kotkassa pitämänsä puheen perusteella ei ainoastaan pakolaisten määrän – rajoittaminen. Nykymaailmassa niin maahanmuutto Suomeen kuin maastamuutto Suomesta lisääntyy kuitenkin entisestään, eikä maahanmuuton vähentäminen ole realistista. Maahanmuutto ja yhteiskunnan monimuotoistuminen tuovat mukaan monien myönteisten asioiden lisäksi myös haasteita, joihin ratkaisemiseksi Halla-aholla ei näytä olevan mitään ehdotuksia.