Salon Seudun Sanomat, kolumni: Juha Ruusuvuori: Olemme siirtolaisia 8.5.2011
Tarina helsinkiläisestä raitiovaunusta viime talvelta: Kaksi ruotsinkielistä pikkutyttöä juttelee keskenään omalla äidinkielellään. Vanhempi setä kuuntelee aikansa, tiuskaisee sitten pikkutytöille: ”Se on tytöt niin, että Suomessa puhutaan suomea!”
Tällainen juttu on kierrellyt pääkaupungissa viime talven. En tiedä onko se totta. Ikävin juttu on siinä, että se aivan hyvin saattaa olla totta, Suomessa vuonna 2011.
Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen aloin yhä enemmän ihmetellä, mihin tämä valtio on menossa. Ulkomaalaisvihamielisiä puheita pidetään nykyisin normaaleina, tiedotusvälineet kuittailevat niitä huumorilla. Mitä hauskaa on siinä, että kanssaihmisiä halvennetaan heidän ihonvärinsä, kielensä tai uskontonsa takia? Mikä nykysuomalaiset oikeuttaa tällaiseen? Miksi tämä Euroopan vähiten kansainvälinen kansa saa vaahdota rasisminsa julki?
Jotakin ajassa on muuttunut. Olen niin vanha, että muistan 1960-luvun. Suomalaiset olivat suhteellisen kohteliaita vieraita kohtaan, maalla sanottiin päivää tuntemattomillekin, vieraita kohdeltiin maalaismaisella ja ystävällisellä uteliaisuudella. Tällaisia käytöstapoja ei enää tunnu Suomesta löytyvän. Tarvitaan iso kampanja, että ihmiset oppisivat sanomaan hei edes pääkaupunkiseudun bussinkuljettajille.
Perussuomalaisten ja vasemmistonkin politiikan juonteena tuntuu olevan maahanmuuton rajoittaminen ja ”Suomen työttömien työllistäminen”. Olemme tilanteessa, jossa tekemätöntä työtä alkaa olla hirveästi, mutta monet suomalaiset eivät sitä syystä X halua tehdä. Muualla maailmassa asia on hoidettu ottamalla maahan siirtolaisia tekemään sellaista työtä.
Me suomalaiset olemme olleet muukalaisia monessa maassa. Sadat tuhannet meistä ovat muuttaneet nimenomaan raskaisiin töihin USA:han, Kanadaan, Australiaan ja Ruotsiin. Siellä meidät otettiin hyvin vastaan, lapsemme koulutettiin ja ansaitsimme ahkeralla työllä omaisuutemme.
Tätä ei nyt uusi uljas Suomi halua suoda muille. Ennakkoluulojen takia ollaan valmiita riskeeraamaan tuleva talouskehitys. Kun katsoo historiaa, niin huomaa helposti, että valtioita ovat aina olleet rakentamassa muutkin kuin paljasjalkaiset peruskansalaiset.
Suomeen tuli tuhannen vuoden ajan saksalaisia, ruotsalaisia, baltteja ja venäläisiä, jotka jäivät tänne. Tuli tataareja ja juutalaisia kauppamiehiä. Kaikki rakensivat sittemmin Suomea ja taistelivat sen sodissa, mikä yleensä unohdetaan kansalliskiihkoisessa propagandassa.
Ennen vanhaan Suomen maataloissa annettiin ruokaa vähäosaisille ja kiertäville kerjäläisille. Nyt sitten ei haluta osoittaa inhimillistä myötätuntoa pakolaisia kohtaan, vaikka valtio on rikkaampi kuin koskaan.
Tulevaisuuden pähkinä onkin kova purtava ”maahanmuuttokriittisille” ulkomaalaisten vihaajille. Miten yhtä aikaa kääntää selkä Euroopalle ja maailmalle maahanmuuttoa rajoittamalla – ja hankkia työvoimaa hoitamaan ikääntyvää väestöä.
Mistä saamme hoitajat? Vaikeassa tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kouluttaa koiria vaihtamaan vaipat ihmisille. Canis lupus familiaris -laji tuntuu nimittäin tällä hetkellä ihmistä huomattavasti fiksummalta.
Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.
Juha Ruusuvuori