Vähemmistövaltuutettu: Etniset vähemmistöt ja hallitusohjelma

Vähemmistövaltuutettu: Etniset vähemmistöt ja hallitusohjelma - Kohti todellista yhdenvertaisuutta etnisesti hyvinvoivassa Suomessa

Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus syvenee. Maahanmuutto lisääntyy ja perinteiset vähemmistömme elävät elämäänsä yhteiskunnassamme.

Etnisesti monimuotoistuvassa Suomessa oikeudenmukaisuus ja hyvinvointi perustuvat aitoon yhdenvertaisuuteen ja ihmisten väliseen kunnioitukseen. Yhdenvertaisuus tuo yhteiskuntaamme elinvoimaa ja vaurautta. Se on myös hyvien etnisten suhteiden perusta.

Vähemmistövaltuutetun asiakastyö vahvistaa kuitenkin yhä uudelleen ne tutkimustiedot, joiden mukaan valtaosa etniseen vähemmistöön kuuluvista kokee jatkuvasti syrjintää esimerkiksi työelämässä tai palveluissa. Myös yhteiskuntamme perusteita nakertava rasismi tuhoaa monen ihmisen arkipäivää. Oheiset tavoitteet eivät edellytä merkittäviä uusia taloudellisia panostuksia, vaan pikemmin olemassa olevien keinojen parempaa hyödyntämistä. Ja tärkein resurssi on lopulta tahto.


Syrjintään työelämässä ei ole varaa

Merkittävä osa etnisten vähemmistöjen syrjintäkokemuksista liittyy työhönotossa väitettyyn syrjintään. Ennakkoluulot ja osaamattomuus ovat tuhlausta.

Työnantajilla tulisi olla tasa-arvolain kaltainen velvollisuus ansiovertailun tekemiseen, jotta valvontaviranomaisella olisi mahdollisuus arvioida mahdollista syrjintää. Työsuojeluviranomaisia tulisi velvoittaa tehokkaammin valvomaan syrjinnän kiellon toteutumista rekrytoinnissa ja muualla työelämässä.

Maahanmuutto politiikkaohjelmaksi

Työmarkkinoiden ja yritystoiminnan kansainvälistyessä ja maahanmuuton lisääntyessä maahanmuuttopolitiikka on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti yhä merkityksellisempää politiikkaa.

Halutun maahanmuuton tavoite ei ole kuitenkaan realistinen, jos täällä asuvat maahanmuuttajat viestittävät tulleensa Suomessa syrjityiksi ja kokeneensa lupajärjestelmän byrokraattiseksi ja kankeaksi. Nykyisellään lupajärjestelmä ei mahdollista työperäisen maahanmuuton merkittävää lisäämistä. Monet Suomessa asuvat maahanmuuttajat muuttavat myös pois.

Valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen 19.10.2006 maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. Sen keskeisiä tavoitteita ovat työperusteisen maahanmuuton lisääminen sekä monikulttuurisuuden ja syrjimättömyyden edistäminen. Ohjelma on tarkoitus toteuttaa konkreettisemmalla toimenpideohjelmalla. Maahanmuuttopoliittinen ohjelma on kokonaisvaltaisuudessaan myös merkittävä hyvien etnisten suhteiden ja yhdenvertaisuuden edistämisen asiakirja.

Tehokas toimeenpano edellyttää hallinnon eri alojen uskottavaa yhteistyötä sekä ohjelmahankkeelle suunnattua erillisrahoitusta. Toteuttaminen tulisi ottaa yhdeksi uuden hallituksen politiikkaohjelmaksi ja toteuttaa ohjelmajohtamisen kehittämishankkeen suosituksia noudattaen.

Politiikkaohjelmassa olisi mahdollista arvioida myös tarpeet vahvempaan maahanmuuton poliittiseen ohjaukseen ja toimeenpanoon. Tähän liittyy myös kysymys eri ministeriöiden työnjaosta tai muista viranomaistoiminnan muutoksista.

Romanien ja saamelaisten perusoikeudet on vihdoin turvattava

Romanien asema on eri elämänalueilla edelleenkin erittäin huono. Tämä tulee toistuvasti esiin yhtenä vakavimmista ihmisoikeusongelmistamme sekä omissa havainnoissamme että kansainvälisissä raporteissa. Romaniväestössä huono-osaisuus periytyy. Laajamittainen syrjäytymisvaara on todellinen.

Tietoa on, mutta toimet ovat olleet riittämättömiä ja toisiinsa koordinoimattomia. Kaikki soveltuvat hallinnonalat tulisi velvoittaa yhteistyössä romaniväestön edustajien kanssa kohentamaan romanien asemaa tuntuvasti ja todellisesti. Ministeriöiltä tulisi edellyttää toimintaohjelma, jossa asetettaisiin konkreettiset tavoitteet romanien syrjäytymiseen ehkäisemiseksi muun muassa työelämässä, koulutuksessa ja asumisessa. Ohjelman toteutumista tulisi arvioida hallituskauden puolivälissä.

Saamelaisten vaikeimmat ongelmat liittyvät maankäyttöön saamelaisalueella sekä tosiasiallisiin mahdollisuuksiin ylläpitää valtakunnassa saamen kieltä ja kulttuuria. Saamelaisten kielelliset oikeudet eivät toteudu saamen kielilain edellyttämällä tavalla.

Maanomistuskysymyksen ratkaisemiseksi esiteltiin hallitukselle viime syksynä uskottava malli. Tämän pohjalta tulisi nyt työtä jatkaa.

Rasistista häirintää ei tarvitse sietää

Merkittävä osa syrjinnästä ja rasistisesta häirinnästä tapahtuu yksityisten ihmisten välillä. Siihen ei useinkaan pystytä nykyisin säännöksin puuttumaan.

Etnisiä vähemmistöjä tulee suojata nykyistä paremmin vahvistamalla lainsäädännön keinoja puuttua yksittäisten ihmisten väliseen rasistiseen häirintään ja syrjintään.

Nettirasismiin puututtava tehokkaammin

Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia.

Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian levittämiseen puuttumisesta.

Rikoslainsäädäntöä tulee täsmentää niin, että sekä etnisiin yhteisöihin että yksilöihin kohdistuvaan kunnianloukkaukseen voidaan puuttua yhtäläisesti.

Tieto ja neuvot ehkäisevät vaurioita

Rasismi ja syrjintä ovat ihmisarvoa syvästi loukkaavia kokemuksia. Ihminen jää vielä liian usein yksin kokemuksensa kanssa. Tietoa näistä tapahtumista ei myöskään ole koottu.

Kuntiin tulisi luoda tätä varten tuki-, neuvonta- ja raportointijärjestelmä esimerkiksi yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Kehittämisessä tulisi varmistaa alueellisuus.

Yhdenvertaisuudesta vahvempi politiikka

Yhdenvertaisuus ja rasismin vastainen politiikka ovat tulossa eurooppalaisittain ja kansainvälisesti yhä näkyvämmäksi. Euroopan unionin toimenpiteet ovat yhä tuntuvampia ja kohdennetumpia.

Suomalainen yhteiskunta on perusluonteeltaan yhdenvertainen. Tämä sinänsä aiheellinen ylpeys ei yksistään riitä vanhojen ongelmien ja uusien haasteiden ratkaisemiseksi. Tarvitaan myös edistyksellistä politiikkaa.

Yhdenvertaisuuden edistäminen on ministeriöhallinnossa hajallaan ja saa vähän huomiota. Sille tulisi antaa suurempi poliittinen näkyvyys ja eri toimien yhteensovittamista tulisi vahvistaa. Tavoitteellisen ja suunnitelmallisen yhdenvertaisuustyön velvoitetta tulisi julkisessa hallinnossa ylipäätään jämäköittää.