Promo-lehti: Anna Rastas: Rasismia ei pidä ohittaa

 Promo-lehti 2/2007: Anna Rastas: Rasismia ei pidä ohittaa (pdf)

– Rasismi on laaja ja moniulotteinen ilmiö. Rasismi on aina ilmiö, joka on eri tavoin totta eri ihmisille. Siksi se, mitä itse kukin tietää rasismista esimerkiksi Suomessa, riippuu pitkälti siitä, mikä on oma asemamme rasismin värittämässä todellisuudessa, sanoo rasismin tutkija Anna Rastas.

Meidän on luovuttava ajatuksesta, että vain meidän ”valkoisten suomalaisten” näkemyksemme joidenkin sanojen loukkaavuudesta tai yleensä siitä mikä on rasismia, painaa keskustelussa.

– Ihmisten siirtyminen paikoista uusiin paikkoihin, maasta toiseen, joko omasta halusta tai erilaisten pakkojen edessä, mainitaan aina yhdeksi globalisaatioon kuuluvaksi ilmiöksi. Suomestakin lähdetään ja Suomeen tullaan, ja nämä siirtymiset ja rajojen ylitykset koskettavat aina monin tavoin paitsi noita paikasta toiseen siirtyviä ihmisiä, myös niitä paikkoja joista lähdetään ja paikkoja joihin tullaan, toteaa tutkija Anna Rastas globalisoituneesta maailmasta ja monikulttuuristuvasta yhteiskunnasta.

– Meidän kaikkien elämää siis koskettaa se, että tänne tulee ihmisiä muista maista. Meidänkin pitää sopeutua maahanmuuton mukanaan tuomiin muutoksin ja ehkä itsekin muuttua.

– Jotkut sanovat, että maahanmuuttajat ja yhteiskunnan monikulttuuristuminen ovat tuoneet rasismin Suomeen. Jotkut väittävät jopa, että meillä ei olisi rasismia jos meillä ei olisi maahanmuuttajia. Se ei pidä paikkansa. Myös Suomessa on aina osattu syrjiä ja sortaa niitä, jotka on ajateltu erilaisiksi, vieraiksi, toiseen heimoon tai toiseen kansaan kuuluviksi. Noita ”meidän ja muiden” välisiä eroja on osattu korostaa erityisesti silloin, kun sen on ajateltu hyödyttävän omia etuja.

– Monet suomalaiset tutkijat ovat osoittaneet myös sen, miten kolonialismin ajan ihmiskuva ja rotuopit tulivat Suomeen. Ne ovat osa täkäläistä kulttuuria, siitä huolimatta, että kansallinen omakuva on aina painottanut ennemminkin alistetun kuin alistajan osaa maailman politiikassa, toteaa Anna Rastas.

Hänen mielestään rasismista on Suomessakin tullut asia, josta täytyy keskustella. Samalla Rastas heittää kysymyksen: täytyykö meidän muuttua, pitäisikö toimintatapojen muuttua?

– Rasismissa on kyse erojen tekemisestä, joka pohjautuu määrättyihin ajattelutapoihin, ja tähän kytkeytyvästä toiminnasta ja vallankäytöstä, sekä seurauksista. Tuollaisen toiminnan ei tarvitse olla tietoista ja tarkoituksellista, eikä se aina olekaan. Rasismia voi tunnistaa myös tahattomasta, jopa hyvää tarkoittavasta toiminnasta. Yhteiskunnan rakenteissakaan vaikuttava rasismi ei ole palautettavissa suoraan yksilöiden toiminnan tarkoituksellisuuteen, sanoo Rastas.

Hän kuvailee rasismin luonnetta eri tavalla eri ihmisille näyttäytyvänä ja siten myös seuraamuksiltaan erilaisena toimintana.

– Se jakaa meitä niihin joita se erityisesti koskettaa ja niihin, jotka voivat olla ajattelematta sitä, toteaa tutkija Anna Rastas. Hänen vastavalmistunut väitöskirjansa käsittelee rasismia erityisesti Suomessa ja varsinkin nuorten ja lasten elämässä.

Toiminta tuo ymmärryksen

– Miksi sitten niidenkin, joita rasismi ei tuntuisi koskettavan, pitäisi ajatella asiaa. Miksi ei riitä se, että ei itse ole ainakaan omasta mielestään rasisti, kysyy Rastas ja toteaa, etteivät rationaaliset ihmiset enää ainakaan tietoisesti levitä tai uusinna rotuoppeja ja muita epä-älyllisiä oppeja, joista rasismi hakee perustelunsa. Globalisoituneessa maailmassa kuitenkin tänäkin päivänä ihonväri määrittää yhteiskuntasuhteita.

– Jos ei ”valkoiseksi” kategorisoituina suomalaisena vastusta rasismia, on hyvin vaikeaa saada tietoa siitä mitä rasismi on, esimerkiksi tämän päivän Suomessa. Etuoikeutetun asemastamme johtuen emme joudu jatkuvasti tilanteisiin, joissa rasismi aktualisoituu, emme myöskään joudu jatkuvasti miettimään, että ”onko tässä nyt kyse rasismista vai jostain muusta tällä kertaa”. Meidän on myös mahdollista ”kevyesti ohittaa” sellaiset kohtaamiset ja tilanteet, jotka jotkut toiset tulkitsevat rasismiksi.

– Rasismin pakottava voima näkyy siinä, että myös valkoisen on vaikeaa pyristellä ulos noista määritelmistä. Vaikka ajattelisin mitä hyvänsä, minut kategorisoidaan valkoiseksi ja minua myös kohdellaan sellaisena. Kaikkien taholta. Vaikka yrittäisin olla ”vähemmän valkoinen”, minun oletetaan kuuluvan tuohon klubiin. Ihoväriään ei pysty juurikaan kontrolloimaan, eikä sukujuuriaan.

Rastas haluaakin esittää kysymyksen: Miten me voisimme kyseenalaistaa tällaisia väitteitä? Ja hänen vastauksensa on toisenlainen toimintatapa omassa elämässä.

– Suomalainenkin yhteiskuntaelämä ja koko kulttuurimme on niin rasismin läpitunkemaa, että hiukankin valveutuneen ja ajattelevan ihmisen on pakko huomata ja tunnistaa sitä ympäristössään, ainakin aika ajoin. Ongelma ei siis ole vain siinä, ettemme tunnista rasismia vaan myös siinä, että se ei hetkauta meitä riittävästi, sanoo Anna Rastas. Hän vaatii erilaista tilannetajua, arkipäivän rasismiin puuttumista.

– Jos emme ohita tilanteita, joiden arvelemme olevan rasismia tai kytkeytyvän rasismiin ja jos kyseenalaistamme rasistisen toiminnan, puheen tai esitystavan, olemme jo astuneet ulos tuosta ”valkoisen ja tietämättömän” roolista.

Hänen mielestään antirasistisen arkipäiväisen toiminnan tarkoituksena ei ole osoittaa jonkun olevan  tyhmä tai rasisti. Toiminnan tarkoituksena voi olla keskustelun synnyttäminen, kyseenalaistaminen ja asioiden esille tuonti.

– Vasta tällaisten keskustelujen kautta rasismin määrä ja monimuotoisuus Suomessa alkavat hiukan valjeta. Olemme syntyneet rasismin värittämään maailmaan, imeneet sen äidinmaidossa, ja huomaamattamme uusinnamme sitä ellemme tietoisesti pyri muuhun.

– Rasismi ei vähene ilman sen vastustamista, antirasismia. Ei vaikka jotkut monikulttuurisuuden puolestapuhujat niin toivovat. Se, että erilaisuuden lisääntyminen jossain tilassa vähentäisi automaattisesti rasismia ei pidä paikkansa. Siihen ei pidä tuudittautua kouluissa, ei työmarkkinoilla eikä yliopistoissa.

Tutkija Rastas näkee antirasismin kautta myös valtaväestöön kuuluvalle suomalaiselle avautuvan sen, millainen maailma oikeasti on.