Helsingin Uutiset: Ehdokkaat eri linjoilla maahanmuuttajien houkuttelusta – ”En lähettäisi Pajusta Afrikkaan, mutta...” 15.4.2015
Helsingin ei pidä hankkia aktiivisesti maahanmuuttajia, katsoo enemmistö (53 %) Helsingin Uutisten vaalikoneeseen vastanneista kansanedustajaehdokkaista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Relander. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Relander. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Helsingin Sanomat: Pukinmäen koulun vanhemmat: Olemme leimaantuneet maahanmuuttovastaisiksi
Helsingin Sanomat: Pukinmäen koulun vanhemmat: Olemme leimaantuneet maahanmuuttovastaisiksi 10.9.2014
Huonontaako maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suuri osuus koulun vai ei? Tämä oli peruskysymys, kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti Malmilla sijaitsevan Soinisen ja Pukinmäen peruskoulujen hallinnollisesta yhdistämistä.
Huonontaako maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suuri osuus koulun vai ei? Tämä oli peruskysymys, kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti Malmilla sijaitsevan Soinisen ja Pukinmäen peruskoulujen hallinnollisesta yhdistämistä.
torstai 27. syyskuuta 2012
Iltalehti: Stiller puolustaa Imagessa ympärileikkauksia
Iltalehti: Stiller puolustaa Imagessa ympärileikkauksia 27.9.2012
Image 9/2012: Esinahkaa ei jätetä
Konkaritoimittaja Ruben Stiller ottaa voimakkaasti kantaa poikien ympärileikkausten puolesta Imagen kolumnissaan.
Imagen tuoreimman numeron kolumnissaan Ruben Stiller moittii uskonnollisista ja kulttuurillisista syistä tehtyjen ympärileikkausten vastustajia kovasanaisesti. Kyytiä saavat niin Suomen "suvaitsevaisto", perussuomalaisten Jussi Halla-aho kuin Sexpo-säätiö.
Image 9/2012: Esinahkaa ei jätetä
Konkaritoimittaja Ruben Stiller ottaa voimakkaasti kantaa poikien ympärileikkausten puolesta Imagen kolumnissaan.
Imagen tuoreimman numeron kolumnissaan Ruben Stiller moittii uskonnollisista ja kulttuurillisista syistä tehtyjen ympärileikkausten vastustajia kovasanaisesti. Kyytiä saavat niin Suomen "suvaitsevaisto", perussuomalaisten Jussi Halla-aho kuin Sexpo-säätiö.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Etelä-Saimaa: Päiväni rasistina
Etelä-Saimaa, kolumni: Jukka Relander: Päiväni rasistina 20.5.2012
Sain pari päivää sitten kuulla olevani rasisti. Ihan tuosta vain.
Minä, joka olen politikoinut rasistisia mielipiteitä vastaan, kannattanut kaikkea hyvää, ja niin pois päin. Satuin nyt vain olemaan rasisti.
Sain pari päivää sitten kuulla olevani rasisti. Ihan tuosta vain.
Minä, joka olen politikoinut rasistisia mielipiteitä vastaan, kannattanut kaikkea hyvää, ja niin pois päin. Satuin nyt vain olemaan rasisti.
tiistai 15. marraskuuta 2011
HS: Rasistikin suvaitsee itseään
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Rasistikin suvaitsee itseään 15.11.2011
Tiede-lehti: Marko Hamilo: Nollasummapelit, rasismi ja euro (blogi)
Keskustelu suomalaisten rasismista ja sen heijastumisesta politiikkaan on lukkiintunut toistuvaan kaavaan. Muiden puheenvuoroissa arvioidaan, että rasismi ja muukalaispelko ovat lisänneet perussuomalaisen puolueen kannatusta.
Perussuomalaiset torjuvat väitteet epäasiallisena ajojahtina. Siihen keskustelu sitten pysähtyykin, kunnes tulee taas uusi mielipidekysely tai joku perussuomalainen jälleen tölväisee jotakin vähemmistöä, ja käydään uusi samaan umpikujaan päättyvä keskustelukierros.
Tiede-lehti: Marko Hamilo: Nollasummapelit, rasismi ja euro (blogi)
Keskustelu suomalaisten rasismista ja sen heijastumisesta politiikkaan on lukkiintunut toistuvaan kaavaan. Muiden puheenvuoroissa arvioidaan, että rasismi ja muukalaispelko ovat lisänneet perussuomalaisen puolueen kannatusta.
Perussuomalaiset torjuvat väitteet epäasiallisena ajojahtina. Siihen keskustelu sitten pysähtyykin, kunnes tulee taas uusi mielipidekysely tai joku perussuomalainen jälleen tölväisee jotakin vähemmistöä, ja käydään uusi samaan umpikujaan päättyvä keskustelukierros.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Turun Sanomat: Perussuomalaisten vaaliohjelma rinnastetaan natsien puolueohjelmaan Youtube-videossa
Turun Sanomat: Perussuomalaisten vaaliohjelma rinnastetaan natsien puolueohjelmaan Youtube-videossa 27.2.2011
Ilta-Sanomat: Uusi natsivideo tyrmistytti persut: "Rajojamme koetellaan" 28.2.2011
Youtube-verkkopalveluun ladatussa videossa rinnastetaan perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelma natsien puolueohjelmaan. Alle kahden minuutin videossa esitellään vuorotellen kohtia perussuomalaisen perjantaina esitellystä ohjelmasta ja kansallissosialistisen puolueen vuonna 1920 julkaistusta ohjelmasta.
Videolla on esimerkiksi lainaus perussuomalaisten ohjelmasta: ”maahanmuuttopolitiikan perustana on se, että suomalaisten on voitava aina itse päättää, millä ehdoilla ulkomaalainen voi tulla maahamme ja oleskella maassamme”.
Ilta-Sanomat: Uusi natsivideo tyrmistytti persut: "Rajojamme koetellaan" 28.2.2011
Youtube-verkkopalveluun ladatussa videossa rinnastetaan perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelma natsien puolueohjelmaan. Alle kahden minuutin videossa esitellään vuorotellen kohtia perussuomalaisen perjantaina esitellystä ohjelmasta ja kansallissosialistisen puolueen vuonna 1920 julkaistusta ohjelmasta.
Videolla on esimerkiksi lainaus perussuomalaisten ohjelmasta: ”maahanmuuttopolitiikan perustana on se, että suomalaisten on voitava aina itse päättää, millä ehdoilla ulkomaalainen voi tulla maahamme ja oleskella maassamme”.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Jukka Relander: Suomettuneisuus Kekkosesta kakkoseen
Jukka Relander: Suomettuneisuus Kekkosesta kakkoseen 2.11.2010
Suomettuneisuudella tarkoitetaan nöyristelevää idänpolitiikkaa, ja sen myötä maan tavaksi vakiintunutta sisäistä tutkainta, jolla yritettiin paikantaa neuvostovastaisia kansalaisia ja ajatuksia keskuudestamme.
Suomettuneisuudella tarkoitetaan nöyristelevää idänpolitiikkaa, ja sen myötä maan tavaksi vakiintunutta sisäistä tutkainta, jolla yritettiin paikantaa neuvostovastaisia kansalaisia ja ajatuksia keskuudestamme.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Vihreä Lanka: Jukka Relander: Tunkkaiset teekutsut, vai vainosta vapaa elämä?
Vihreä Lanka: Jukka Relander: Tunkkaiset teekutsut, vai vainosta vapaa elämä? 22.10.2010
Oli virkistävää lukea Esa Suomisen ajatuksia syistä, jotka ovat johtaneet populististen liikkeiden nousuun. Demareilla on pitkä kokemus ruohonjuuritason politiikasta, jossa äänestäjät todella myös samalla ovat poliittisia toimijoita, osallistuvat työväenliikkeen aktiviteetteihin ja ovat monella tavalla lihallisesti mukana. Oli kyse sitten työväentalosta, urheiluseurasta tai ammattiliiton osastoista. Asian tätä puolta vihreä toimija ei aina tule ajatelleeksi.
Oli virkistävää lukea Esa Suomisen ajatuksia syistä, jotka ovat johtaneet populististen liikkeiden nousuun. Demareilla on pitkä kokemus ruohonjuuritason politiikasta, jossa äänestäjät todella myös samalla ovat poliittisia toimijoita, osallistuvat työväenliikkeen aktiviteetteihin ja ovat monella tavalla lihallisesti mukana. Oli kyse sitten työväentalosta, urheiluseurasta tai ammattiliiton osastoista. Asian tätä puolta vihreä toimija ei aina tule ajatelleeksi.
torstai 7. lokakuuta 2010
Jukka Relander: Vihreät, vasemmisto ja Sgt Pepper
Vihreä Lanka: Jukka Relander: Vihreät, vasemmisto ja Sgt Pepper 7.10.2010
Esa Suominen nostaa edellisessä kirjoituksessaan esiin vihreiden perussuomalaisille esittämän haasteen. Haasteen mielekkyydestä voi toki olla montaa mieltä, kuten Suominen onkin, mutta hänen kriittinen huomionsa menee silti vähän ohi. Kyse ei ole savuverhosta, jolla peiteltäisiin hallitustaipaleella kärsittyjä tappioita.
Vihreissä ollaan sitä mieltä, että jokaisen vastuuntuntoisen poliittisen puolueen täytyy hyvin täsmällisesti irtisanoutua rasismista, xenofobiasta ja ennakkoluulojen lietsonnasta.
Niiden muokkaamassa ilmapiirissä henkinen elintilamme kaventuu, ja etnisten vähemmistöjen todennäköisyys kohdata avointa rasismia omassa arjessaan kasvaa. Suvaitsevassa yhteiskunnassa myös vähemmistöihin kuulumattomat ihmiset ovat vapaampia. Jonkun kannattaisi muuten vinkata tästä valkoisten heteromiesten alakulttuuriin kuuluville.
Esa Suominen nostaa edellisessä kirjoituksessaan esiin vihreiden perussuomalaisille esittämän haasteen. Haasteen mielekkyydestä voi toki olla montaa mieltä, kuten Suominen onkin, mutta hänen kriittinen huomionsa menee silti vähän ohi. Kyse ei ole savuverhosta, jolla peiteltäisiin hallitustaipaleella kärsittyjä tappioita.
Vihreissä ollaan sitä mieltä, että jokaisen vastuuntuntoisen poliittisen puolueen täytyy hyvin täsmällisesti irtisanoutua rasismista, xenofobiasta ja ennakkoluulojen lietsonnasta.
Niiden muokkaamassa ilmapiirissä henkinen elintilamme kaventuu, ja etnisten vähemmistöjen todennäköisyys kohdata avointa rasismia omassa arjessaan kasvaa. Suvaitsevassa yhteiskunnassa myös vähemmistöihin kuulumattomat ihmiset ovat vapaampia. Jonkun kannattaisi muuten vinkata tästä valkoisten heteromiesten alakulttuuriin kuuluville.
tiistai 31. elokuuta 2010
Uusi Suomi: Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu metsässä
Uusi Suomi: Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu metsässä 31.8.2010
Helsingin Sanomat: Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu kuutamolla 5.1.2009
Maahanmuuttokeskusteluita vaivaa näköharha. Maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvat tuntuvat olettavan, että me muut haluamme automaattisesti lennättää jokaisen Suomesta joskus edes kuulleen kehitysmaissa asuvan ihmisen tänne.
Ei se näin mene. Maahanmuuttajien haaliminen Suomeen ei ole itseisarvoista. Apua tarvitsevien auttaminen on.
Helsingin Sanomat: Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu kuutamolla 5.1.2009
Maahanmuuttokeskusteluita vaivaa näköharha. Maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvat tuntuvat olettavan, että me muut haluamme automaattisesti lennättää jokaisen Suomesta joskus edes kuulleen kehitysmaissa asuvan ihmisen tänne.
Ei se näin mene. Maahanmuuttajien haaliminen Suomeen ei ole itseisarvoista. Apua tarvitsevien auttaminen on.
perjantai 22. toukokuuta 2009
Jukka Relander: Nettinatsit noloina
Kolumni Vihreiden vaalimainoksessa:
Jukka Relander: Nettinatsit noloina
22.5.2009
Miten tunnistaa rasisti näinä poliittisesti korrekteina aikoina? Syytä on ainakin epäillä, jos joku aloittaa lauseensa sanoilla "en ole rasisti, mutta...". Ja sitten vaaditaan tiukempaa rajavalvontaa, viitataan kulttuurieroihin tai ehdotetaan että ensin pitäisi hoitaa kotimaan asiat kuntoon ja saada kaikille suomalaisille työpaikka ennen kuin autetaan muita.
Taitavampiakin yrittäjiä on ilmaantunut. Miksi puhua pahaa somaleista, kun voi syyttää niitä, jotka antavat heidän muuttaa tänne? Kritiikin siirtäminen maahanmuuttajista maahanmuuttopolitiikkaan kätkee alleen sen, että pohjimmiltaan suurin ongelma on kuitenkin tulijoiden ihonväri, kiharat hiukset ja väärä uskonto.
Työperäisen maahanmuuton suosiminen taas tarkoittaa sitä, että maahan kyllä halutaan eurooppalaisia ja amerikkalaisia insinöörejä, mutta ei sisällissodan ahdistamia somaleita. Sekin usein unohtuu, että niin kutsuttu maahanmuuttokritiikki - miksei yksinkertaisesti voitaisi puhua pakolaisvastaisuudesta? - kohdistuu vain niihin, joiden on pakko muuttaa: heihin jotka pakenevat sotaa, kidutusta ja nälkää. Maahanmuuttokritiikki kohdistuu juuri niihin, joiden asema on kaikkein heikoin.
Lukiessa nettinatsien tekstejä "rikastajista" tai "moniosaajista", joilla viitataan virallisen maahanmuuttoliturgian käsityksiin ulkomaalaisista maan ja sen kulttuurin vaurastuttajina, alkaa jo kaivata vanhemman polven kallonmittaajia, jotka sentään puhuivat asioista suoraan.
Suomi on Euroopan etnisesti homogeenisin maa Islannin jälkeen. EU-maiden keskinäisessä vertailussa Suomi on myös tylyimpiä maita afrikkalaisperäisille maahanmuuttajille. Ehkä näiden asioiden välillä vallitsee yhteys. Emme ole ehtineet tottua, emme saaneet harjoitella kylliksi. Nettinatsit tarvitsevat siedätyshoitoa. Ehkä jokaiselle pitäisi osoittaa oma nimikkopakolainen, tehtävänä opetella yhdessä poimimaan mustikoita.
Turhaa hyssyttelyä on syytä välttää. Ongelmien sivuuttaminen johtaa vain siihen, että rasistit saavat vain tarkemman ristikon tähtäimeensä. Maahanmuuttajilla on ongelmia, ja he aiheuttavat ongelmia. Kuten kaikki muutkin ihmisryhmät.
Se tosin yleensä unohtuu, että Somaliasta muuttaneet ovat olleet moninkertaisesti epäonnekkaita. Somalian valtio romahti suunnilleen samaan aikaan kuin Suomen talous. Ensimmäinen merkittävä afrikkalainen ihmisryhmä muutti maahamme juuri kun vastaanottokykymme oli kaikkein heikoin. Somalien korkeat työttömyysluvut johtuvat tästä. Ei 90-luvulla kukaan muukaan saanut töitä, ja silloin työttömiksi jääneet ovat usein edelleenkin huonosti työllistettyjä.
Sekin kyllä oudoksuttaa, että keitä nämä maahanmuuttoa kritisoivat rotumme valiot oikein ovat. Nimeltä tiedetään kolme, neljä. Ehkä nettinatsismi on sittenkin aika noloa. Kun niin harva kehtaa riisua kommandopipoaan nimimerkkinsä yltä. Tai ehkä heitä ei ole enempää kuin nuo muutama, jotka ehtivät kaiket päivät roikkua netissä kertomassa, että somalit eivät käy töissä.
JUKKA RELANDER
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Vihreä Lanka: Cronberg ja kebabin himo
Vihreä Lanka:
Cronberg ja kebabin himo
13.5.2009
Vihreiden eurovaalikampanjan kebab-juliste on pysäyttävä. Puheenjohtaja Tarja Cronberg tarjoilee kebabia ranskalaisilla, taustalla Jukka Relander leikkaa lihamötikkää.
Haastattelin Cronbergia hänen kotonaan maanantaina tulevan viikonlopun puoluekokouslehteen. Haastattelun päätteeksi Cronberg pudotti pommin:
"En ole koskaan syönyt kebabia."
tiistai 24. helmikuuta 2009
Metro: Puhe on somaleista, herra ministeri
Metro-lehti
Jukka Relander:
Puhe on somaleista, herra ministeri (näköislehti, sivu 2)
24.2.2009
Jyrki Kataisen esittämistä mielipiteistä pitäisi keskustella maltillisesti ja tasapuolisesti. Kataiseen varauksellisesti suhtautuvien vaientaminen johtaa vain asenteiden kiristymiseen. Ketään ei myöskään pitäisi leimata kataisvastaiseksi, sillä tämä radikalisoi heitä, jotka ovat nähneet Kataiseen liittyviä ongelmia omassa elämänpiirissään.
Katainen siis avasi keskustelun siitä, että pitäisi keskustella maahanmuutosta, jokseenkin yllä mainituilla sanoilla. Itselläni on tämän jälkeen vain kysymyksiä, ei vastauksia.
Niin kuin esimerkiksi se, että lukeeko ministeri lehtiä, katsooko hän televisiota tai kuunteleeko hän radiota?
Maassa ei muusta puhutakaan kuin maahanmuutosta. Mutta jatketaan sitten.
Maahanmuuttokeskustelu koskee somaleita. Sillä jos nettirasisteja on uskominen, juuri somalit ovat tulleet tänne hyödyntämään sosiaaliturvaamme, voidakseen ryöstää, raiskata ja potkia kantaväestöä. He ovat näet niitä pahimpia, humanitäärisin perustein vastaanotettuja.
Somalit tulivat Suomeen edellisen laman aikana. Ja myönnetään, vieraat eivät olleet helppoja. Kieli ja kulttuuri olivat vieraita molemmin puolin. Minnesotassa, Yhdysvalloissa, on kukoistavia somalialaisyrityksiä. Täällä on vaikea aloittaa, kun suomalaisetkin firmat kaatuivat niin, että sai väistellä.
Lisäksi he tulivat valtiosta, jota ei enää ole – kuin paperilla. Somalia on Afrikan oma Afganistan, sodan ja kaaoksen yhteiskunta, jonka vain suomalainen oikeuslaitos luokittelee turvalliseksi. Afrikan sarven kaaoksesta suomalaiseen pientaloon on tietenkin pitkä matka. Mutta se on vielä pitempi, jos ympärillä on vain tunkkaisia asenteita ja kyräilyä.
Oikeasti, kun puhutaan maahanmuutosta, puhutaan niistä, jotka ovat jo täällä. Tummaihoisista ihmisistä, joita saa nyt, kiitos valppaiden nettirasistien, vihata. Siitähän on kysymys. Somaleihin kohdistuva viha naamioituu maahanmuuttovastaisuudeksi ja ja siistiytyy monikulttuurisuuskritiikiksi.
Somalian kielen taitoisia asuu maassamme kymmenisen tuhatta. Luulisi että ongelma ei ole järin valtava. Mutta pienempi ja heikompi kohde on koulukiusaajille otollisin. Ja sitähän nämä nettirasistit ovat, pienempiensä kimpussa.
Olen iloinen, että poikani päiväkotiryhmässä on somaleita. Ja surullinen, kun heistä läheisimmäksi kaveriksi osoittautunut ei tullut nelivuotispäiville, vaikka poikani kutsui.
Ennakkoluulot ovat molemminpuolisia. Niitä pitäisi murtaa. Eikö niin, ministeri Katainen?
maanantai 5. tammikuuta 2009
HS: Maahanmuuttokeskustelu kuutamolla
Jukka Relander kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissa maahanmuuttokeskustelun ristiriidoista. Maahanmuuttokeskustelut ovat hänen mielestään olleet kehyksettömiä ja sisällöttömiä. Jussi Halla-ahon viesti on Relanderin mukaan täsmentymätön ja epäselvä. Vapaata maahanmuuttoa hän pitää kapitalistisessa yhteiskunnassa eettisenä välttämättömyytenä.
Relander myöntää, ettei länsimainen hyvinvointiyhteiskunta jaksa murtumatta vastaanottaa loputtomasti muuttajia. Suvereenien kansallisvaltioiden ja maailmanhallituksen väliltä valittaessa hän kallistuu jälkimmäisen kannalle, vaikka pitää itsekin ajatusta epärealistisena. Maailmanjärjestelmän korjaamista odotellessa Relander toivottaa turvapaikkaa hakevat tervetulleiksi Suomeen.
Helsingin Sanomat:
Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu kuutamolla
5.1.2009
Useita mielestään median päähän potkimia henkilöitä yhdistää se, että media suhtautuu heihin yllättävän suopeasti, ja jälkikäteen raportoi vielä kärsivällisesti, että henkilö X on mielestään median päähän potkima.
Seuraa jatkokertomus, uusia haastatteluita, ja kas, päähän potkittu on mielestään myös väärin ymmärretty. Tästäkin saamme lukea sitten ihan siitä samasta mediasta.
Yllä oleva sopii lähes täydellisesti poliittisen syksyn outoon tähteen Jussi Halla-Ahoon. Vihainen perheenisä Eirasta on osittain myös oikeassa. Mutta syy ei ole yksin toimittajissa.
Maahanmuuttokriitikon oma viesti on jokseenkin täsmentymätön ja epäselvä. Toimittajilla on sellainen kutina, että maahanmuuton vastustamisessa on kyse rasismista, mutta Halla-Aho tekee kaikkensa, ettei jäisi sosiaalisesti arveluttavien asioiden ääneen lausumisesta kiinni.
Vireillä olevat rikostutkinnatkin liittyvät pari vuotta vanhoihin blogauksiin, joita on jo jälkikäteen siistitty. Marginaalista huudellut untuvikko blogasi rohkeammin kuin nykyinen kunnallispoliitikko.
Toinen ja isompi ongelma on maahanmuuttokeskustelujen kehyksettömyydessä. Keskustelu on sinällään toki käynnissä, mutta sisällöt puuttuvat. Rintamalinja on jokseenkin se, että maahanmuuttoon sallivasti suhtautuvat perustelevat mielipiteensä suvaitsevaisuudella, heidän kriitikkonsa taas arvostelevat suvaitsevaisuutta kykenemättä tarjoamaan mitään muuta arvopohjaa tilalle.
Heille monikulttuurisuus on pahasta, mutta omiin silmiini ei ainakaan ole osunut perusteluita sille, miksi monokulttuurisuus olisi parempi. Minkälaista suomalaisuutta monokulturalistit kannattavat, mitä he tarjoavat nykyisen tilalle?
Yksi kieli, yksi mieli? Onko ajatus kansallisesti rajautuvasta ja toiseutta ulossulkevasta identiteetistä enää ylipäätään mielekäs? Eikö se homma katsottu Euroopan tasolla loppuun jo 1939–45, tai viimeistään kylmän sodan poteroissa?
Kysymys siitä, millaista Suomea ja minkälaista suomalaista identiteettiä rakennamme on relevantti. Sitä voisi kysyä useamminkin, ja kysyttäessä odottaa vähän täsmällisempiä vastauksia kuin poliittisessa kielenkäytössä on tapana. Maahanmuutto on olennainen osa tämän keskustelun kenttää.
Maahanmuutossa on kyse siitä, että lisääntyvä liikkuvuus tasoittaa eroja, ohentaa identiteettejä, vilkastaa ideoiden ja innovaatioiden kiertoa, muuttaa tuttua vieraaksi ja tekee vierasta tutuksi.
Liikkuvuus ei lisää väkivaltaa, muttei myöskään vähennä sitä; muodot vain muuttuvat. Kasvava maahanmuutto ei ole hyvä eikä paha asia, vaan molempia.
Maahanmuutto on osa kapitalismin kansainvälistymistä, sen irtiottoa valtiollisesta sääntelystä. Se on osa uuden liikkuvuuden markkinoita, sen tuotannon tekijä. Monissa väreissä hymyilevän Benetton-kansainvälisyyden kääntöpuolena se tuo kolmannen maailman kurjuutta läntisiin lähiöihin, mutta samalla myös avartaa kansallisia identiteettejä ja luo moneutta sinne, missä aiemmin vallitsi ykseys.
Vallitsevassa järjestelmässämme maahanmuutto on myös eettinen välttämättömyys. Jos tavarat ja pääomat saavat liikkua vapaasti, saman oikeuden on koskettava myös ihmisiä. Jos maailmanjärjestelmä tuhoaa elämän edellytykset jollakin alueella, saman järjestelmän puitteissa on saatava siirtyä paikasta toiseen.
Vapaan vaihdon maailmassa paikkakuntaan ja sen paikallisyhteisöihin kiinnittyvät identiteetit ovat ylellisyyttä, joihin on varaa vain kaikkein rikkaimpien maiden keskustaenemmistöisillä kunnilla. Muilla identiteetti seuraa muuttokuormassa, jos on seuratakseen.
Oikeus maahan- ja maastamuuttoon kuuluu myös nykyisiin yksilönvapauksiin. Saan valita asuinpaikkani. Ja minun hyvinvoivat, liberaalit pienet vapauteni ovat toisarvoisia sen rinnalla, millaisia vapauksia pitäisi olla niillä, joilla ei ole aitoja vaihtoehtoja. Sodat, terrori, sortuvat valtiot ja taantuvat taloudet ajavat ihmisiä liikkeelle.
Toisaalta lännen kyky vastaanottaa muuttajia - purkamatta hyvinvointivaltiota ilmaisine palveluineen - on liiankin rajallinen.
Itse en keksi tähän yhtälöön aukotonta vastausta. Pitäisikö palata suvereenien kansallisvaltioiden aikaan, sulkea rajat, palauttaa talouden voimat poliittisten koneistojen kaitsettaviksi ja jälleenrakentaa kansakunnat vanhalle normatiiviselle perustalle?
Vai pitäisikö perustaa maailmanhallitus, joka takaa resurssien oikeudenmukaisen jakautumisen siten, ettei liikkuvuuteen ole tarvetta? Itse voisin ajatuksen epärealistisuudesta huolimatta olla jälkimmäisellä kannalla.
Mutta ehkä perussuomalaisten poliittiset teoreetikot osaavat minua paremmin esittää kattavan analyysin nykyisestä maailmanjärjestelmästä, ja siitä, miten sitä pitäisi korjata. Sitä odotellessa toivotan uuden erän humanitaarisin perustein turvapaikkaa hakevia tervetulleeksi maahamme.
Relander myöntää, ettei länsimainen hyvinvointiyhteiskunta jaksa murtumatta vastaanottaa loputtomasti muuttajia. Suvereenien kansallisvaltioiden ja maailmanhallituksen väliltä valittaessa hän kallistuu jälkimmäisen kannalle, vaikka pitää itsekin ajatusta epärealistisena. Maailmanjärjestelmän korjaamista odotellessa Relander toivottaa turvapaikkaa hakevat tervetulleiksi Suomeen.
Helsingin Sanomat:
Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu kuutamolla
5.1.2009
Useita mielestään median päähän potkimia henkilöitä yhdistää se, että media suhtautuu heihin yllättävän suopeasti, ja jälkikäteen raportoi vielä kärsivällisesti, että henkilö X on mielestään median päähän potkima.
Seuraa jatkokertomus, uusia haastatteluita, ja kas, päähän potkittu on mielestään myös väärin ymmärretty. Tästäkin saamme lukea sitten ihan siitä samasta mediasta.
Yllä oleva sopii lähes täydellisesti poliittisen syksyn outoon tähteen Jussi Halla-Ahoon. Vihainen perheenisä Eirasta on osittain myös oikeassa. Mutta syy ei ole yksin toimittajissa.
Maahanmuuttokriitikon oma viesti on jokseenkin täsmentymätön ja epäselvä. Toimittajilla on sellainen kutina, että maahanmuuton vastustamisessa on kyse rasismista, mutta Halla-Aho tekee kaikkensa, ettei jäisi sosiaalisesti arveluttavien asioiden ääneen lausumisesta kiinni.
Vireillä olevat rikostutkinnatkin liittyvät pari vuotta vanhoihin blogauksiin, joita on jo jälkikäteen siistitty. Marginaalista huudellut untuvikko blogasi rohkeammin kuin nykyinen kunnallispoliitikko.
Toinen ja isompi ongelma on maahanmuuttokeskustelujen kehyksettömyydessä. Keskustelu on sinällään toki käynnissä, mutta sisällöt puuttuvat. Rintamalinja on jokseenkin se, että maahanmuuttoon sallivasti suhtautuvat perustelevat mielipiteensä suvaitsevaisuudella, heidän kriitikkonsa taas arvostelevat suvaitsevaisuutta kykenemättä tarjoamaan mitään muuta arvopohjaa tilalle.
Heille monikulttuurisuus on pahasta, mutta omiin silmiini ei ainakaan ole osunut perusteluita sille, miksi monokulttuurisuus olisi parempi. Minkälaista suomalaisuutta monokulturalistit kannattavat, mitä he tarjoavat nykyisen tilalle?
Yksi kieli, yksi mieli? Onko ajatus kansallisesti rajautuvasta ja toiseutta ulossulkevasta identiteetistä enää ylipäätään mielekäs? Eikö se homma katsottu Euroopan tasolla loppuun jo 1939–45, tai viimeistään kylmän sodan poteroissa?
Kysymys siitä, millaista Suomea ja minkälaista suomalaista identiteettiä rakennamme on relevantti. Sitä voisi kysyä useamminkin, ja kysyttäessä odottaa vähän täsmällisempiä vastauksia kuin poliittisessa kielenkäytössä on tapana. Maahanmuutto on olennainen osa tämän keskustelun kenttää.
Maahanmuutossa on kyse siitä, että lisääntyvä liikkuvuus tasoittaa eroja, ohentaa identiteettejä, vilkastaa ideoiden ja innovaatioiden kiertoa, muuttaa tuttua vieraaksi ja tekee vierasta tutuksi.
Liikkuvuus ei lisää väkivaltaa, muttei myöskään vähennä sitä; muodot vain muuttuvat. Kasvava maahanmuutto ei ole hyvä eikä paha asia, vaan molempia.
Maahanmuutto on osa kapitalismin kansainvälistymistä, sen irtiottoa valtiollisesta sääntelystä. Se on osa uuden liikkuvuuden markkinoita, sen tuotannon tekijä. Monissa väreissä hymyilevän Benetton-kansainvälisyyden kääntöpuolena se tuo kolmannen maailman kurjuutta läntisiin lähiöihin, mutta samalla myös avartaa kansallisia identiteettejä ja luo moneutta sinne, missä aiemmin vallitsi ykseys.
Vallitsevassa järjestelmässämme maahanmuutto on myös eettinen välttämättömyys. Jos tavarat ja pääomat saavat liikkua vapaasti, saman oikeuden on koskettava myös ihmisiä. Jos maailmanjärjestelmä tuhoaa elämän edellytykset jollakin alueella, saman järjestelmän puitteissa on saatava siirtyä paikasta toiseen.
Vapaan vaihdon maailmassa paikkakuntaan ja sen paikallisyhteisöihin kiinnittyvät identiteetit ovat ylellisyyttä, joihin on varaa vain kaikkein rikkaimpien maiden keskustaenemmistöisillä kunnilla. Muilla identiteetti seuraa muuttokuormassa, jos on seuratakseen.
Oikeus maahan- ja maastamuuttoon kuuluu myös nykyisiin yksilönvapauksiin. Saan valita asuinpaikkani. Ja minun hyvinvoivat, liberaalit pienet vapauteni ovat toisarvoisia sen rinnalla, millaisia vapauksia pitäisi olla niillä, joilla ei ole aitoja vaihtoehtoja. Sodat, terrori, sortuvat valtiot ja taantuvat taloudet ajavat ihmisiä liikkeelle.
Toisaalta lännen kyky vastaanottaa muuttajia - purkamatta hyvinvointivaltiota ilmaisine palveluineen - on liiankin rajallinen.
Itse en keksi tähän yhtälöön aukotonta vastausta. Pitäisikö palata suvereenien kansallisvaltioiden aikaan, sulkea rajat, palauttaa talouden voimat poliittisten koneistojen kaitsettaviksi ja jälleenrakentaa kansakunnat vanhalle normatiiviselle perustalle?
Vai pitäisikö perustaa maailmanhallitus, joka takaa resurssien oikeudenmukaisen jakautumisen siten, ettei liikkuvuuteen ole tarvetta? Itse voisin ajatuksen epärealistisuudesta huolimatta olla jälkimmäisellä kannalla.
Mutta ehkä perussuomalaisten poliittiset teoreetikot osaavat minua paremmin esittää kattavan analyysin nykyisestä maailmanjärjestelmästä, ja siitä, miten sitä pitäisi korjata. Sitä odotellessa toivotan uuden erän humanitaarisin perustein turvapaikkaa hakevia tervetulleeksi maahamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
