HS: Vihan verkostot

Helsingin Sanomat: Vihan verkostot 8.6.2019

”Sääli ettei Breivik tappanut sua, muuten hän teki mahtavaa duunia”, luki Utøyan terrori-iskusta selvinneen nuoren saamassa viestissä. Äärioikeistolaisen väkivallan lietsonta internetissä ei vähentynyt Breivikin tekojen jälkeen – se on vain raaistunut vuosi vuodelta.

”KATSO kulman taakse, ensi kerralla seison siellä magnumin kanssa ja silloin sinä KUOLET saatanan SIKA!”

Tällaisen viestin sai sosiaalisessa mediassa norjalainen Tarjei Jensen Bech, 27, viime vuoden maaliskuussa.

Se oli vain yksi monista vastaavanlaisista vihaviesteistä, joita Bechille on lähetetty.

Miksi?

Vuonna 2011 äärioikeistolainen terroristi ja joukkomurhaaja Anders Behring Breivik iski Utøyan saarelle, jossa Norjan sosiaalidemokraattisen puolueen nuoria oli kesäleirillä. Breivik surmasi saarella kaikkiaan 69 ihmistä. Nuorimmat hänen uhreistaan olivat 14-vuotiaita.

Bech oli yksi nuorista, jotka selvisivät saarelta. Ja sen vuoksi hänelle lähetetään tappouhkauksia.

EIKÄ hän ole ainoa. Norjalainen Aftenposten-lehti julkaisi syksyllä 2018 pitkän artikkelin, jossa Bech sekä joukko muita Utøyalta selvinneitä nuoria kertoi saamastaan vihapostista.

Viestejä alkoi tulla selviytyjille pian iskun jälkeen. Ja niitä on tullut vuodesta toiseen, aina vain enemmän.

”Sääli ettei Breivik tappanut sua, muuten hän teki mahtavaa duunia”, luki Eskil Pedersenin helmikuussa 2012 saamassa viestissä. ”Olisipa ammuttu, ja tiedät kyllä missä, toivottavasti sinulla oli kamalaa, se on laiha lohtu. Petturi”, luki Elin Maria L’Estrangen saamassa viestissä 2012.

”Anders Behring Breivik teki sankarityön. Hyvin tehty. Mitä me olisimme tehneet ilman häntä. Toivottavasti hän jatkaa tekojaan jotta pääsemme eroon Utøyan mamurakastajista”, luki Ina Libakin keväällä 2018 saamassa viestissä.

Utøyan terrori-isku oli poliittinen teko. ”Marxistit”, huusi Breivik muun muassa nuorille uhreilleen tappaessaan heitä. Breivikin mielestä sosiaalidemokraatit olivat yksiä syypäitä Eurooppaa uhkaavaan ”islamisoitumiseen”.

Ennen hyökkäystään Utøyalle hän räjäytti pommin Oslossa valtion hallinto­rakennusten luona, tappaen kahdeksan. Breivik antautui poliiseille Utøyalla.

Viime vuonna sai ensi-iltansa kaksi Norjan iskuista kertovaa elokuvaa. Erik Poppen ohjaama norjalainen Utøya: July 22 nähtiin syksyllä Suomenkin elokuvateattereissa. Elokuva kuvaa Breivikin iskua saarelle nuorten näkökulmasta.

Brittiläisen Paul Greengrassin ohjaama July 22 ilmestyi Netflixiin viime syksynä. Siinä iskujen kuvaus on vain osa elokuvaa, ja loppu käsittelee Breivikin oikeudenkäyntiä sekä henkiin jääneiden nuorten selviytymisprosessia.

Vaikka iskuista on kulunut vasta muutama vuosi, elokuvien tekijät näkivät perusteltuna julkaista ne juuri nyt.

”Uusfasismi on nousemassa Euroopassa päivä päivältä. Meidän täytyy muistaa, miltä äärioikeistolainen terrorismi näyttää”, Poppe sanoi elokuvan maailmanensi-illan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Berliiniin elokuvajuhlilla 2018.

Myös Greengrassin elokuvassa nähtiin viittaus oikeistopopulististen ryhmien noususta Euroopan parlamentteihin.

Tämän vuoden Berliinin elokuvajuhlilla esitettiin jälleen uusi Utøyan iskuihin liittyvä elokuva, tällä kertaa dokumentti. Carl Javérin ohjaama ruotsalainen Rekonstruktion Utøya ei kerro itse terroriteoista, vaan neljän siitä selvinneen nuoren terapiaprojektista.

He osallistuvat teatteriprojektiin, jossa kertovat mitä kokivat saarella. Sosiaali­demokraattisten nuorten uudet jäsenet rekonstruoivat tapahtumat kertomusten perusteella auttaakseen selviytyjiä näiden paranemisprosessissa. Dokumentin henki on toiveikas ja koskettava. Se kertoo selviämisestä, yhteistyöstä ja ymmärryksestä.

Rekonstruktion Utøya palkittiin ”Ruotsin Oscareissa” eli Guldbagge-gaalassa viime vuoden parhaana dokumenttina. Javér sai elokuvasta myös parhaan ohjauksen palkinnon. Yle esittää elokuvan Suomessa heinäkuussa.

Myös Carl Javér totesi Berliinin lehdistötilaisuudessa elokuvan olevan poliittisesti ajankohtainen.

”Breivikin tekojen jälkeen ajattelin, että iskut toimisivat jonkinlaisena herätyksenä äärioikeistolaisia ja maahanmuuttovastaisia liikkeitä kannattaneille.”

”Mutta niiden suosio on vain noussut.”

BREIVIKIN vangitsemisen jälkeen hänen kirjoittamansa 1 500-sivuinen ”manifesti” levisi julkisuuteen. Siitä ilmeni, että hän saanut inspiraatiota ajatuksilleen maahanmuuttovastaisilta nettifoorumeilta.

Manifestissa siteerataan ihailevaan sävyyn muun muassa perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa, joka oli iskun aikaan hallintovaliokunnan puheenjohtaja.

Ennen kansanedustajan uraansa Halla-aho tuli tunnetuksi Scripta-blogistaan, jossa hän kirjoitti runsaasti juuri ”Euroopan islamisaation” vaaroista.

Breivikin ajatukset ja viholliskuvat ovat tuttuja tämän päivän nettifoorumien ja sosiaalisten medioiden kommenteista.

Ja tänä päivänä ne ovat raaempia ja avoimempia kuin koskaan ennen.

Tuoreeltaan vuonna 2011 iskujen jälkeen monet maahanmuuttoa sekä ”islamisaatiota” vastustavat poliitikot kiirehtivät tuomitsemaan teot ja irtisanoutumaan Breivikin ajatuksista.

NYKYÄÄN ”kansallismielisiksi” itseään kutsuvat ihmiset käyttävät yhä kovempaa kieltä muslimimaahanmuuttajista sekä muista vihollisistaan: ”vihervasemmistolaisista”, ”mädättäjistä”, ”suvakeista”, ”kulttuurimarxisteista.” Samoista ihmisistä, joita Breivik piti vihollisina, joita oli tapettava armotta.

Näitä tahoja vastaan lietsotaan myös väkivaltaa kylmäävän avoimesti. Monet tekevät niin omilla nimillään ja kasvoillaan esimerkiksi Facebookissa tai venäläisessä Facebook-kopio Vkontaktessa. Kommenttiketjuissa muut samanmieliset komppaavat.

Niin ikään avoimesti saatetaan ylistää Breivikin tai maaliskuussa Uudessa-Seelannissa moskeijaan hyökänneen ja 51 ihmistä tappaneen, äärioikeistoa sekä valkoista ylivaltaa myös kannattaneen terroristin tekoja.

”Breivik on mun sankari ja idoli, joka iski juurikin sinne käärmeenpesään, missä vassarien poikasia koulutetaan”, kirjoitti nimimerkillä esiintyvä, äärioikeiston tapahtumissa usein nähty suomalaisnainen Vkontaktessa viime syksynä.

”Ystävä hyvä Hienosti käy Moskeijjassa Kylässä”, kirjoitti taas Suomen kansa ensin -pienpuolueen eduskunta- ja eurovaaliehdokas keväällä Uuden-Seelannin iskuun viitaten.

TERRORISMITUTKIJA Leena Malkki vahvistaa, että tämänkaltainen äärioikeistolaisen väkivallan lietsonta ja ihannointi on yleistynyt selvästi viime vuosina.

”Esimerkiksi heti Breivikin iskujen jälkeen netissä oli jo jonkin verran ihannointia tämän tekoja kohtaan, mutta ei vielä laajasti tai avoimesti.”

”Mutta kun esimerkiksi nyt Uuden-Seelannin moskeijaiskun jälkeen, kun tutkimusryhmässäni katsottiin Ylilauta-tyyppisiä foorumeita, niin löytyy paljon materiaalia, johon voisi alkaa jo puuttumaan. Suoraan väkivaltaan yllyttävää materiaalia löytyy runsaasti, ihan suomen kielelläkin.”

Vielä muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitella, että ainakin poliitikot reagoisivat Uuden-Seelannin iskun kaltaiseen massamurhaan pelkillä surunvalitteluilla, poliittisesta kannasta riippumatta. Nyt esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho kommentoi tekoa Twitterissä näin:

”Merkillepantavaa: lehtien mukaan on tapahtunut terrori-isku, joka ei ole yksittäistapaus eikä liity mielenterveyteen tai syrjäytymiseen. Myös yhteyksiä ja kytköksiä löytyy maailman toiselle puolelle asti.”

TÄLLAINEN reaktio on maahanmuuttokriittisissä piireissä nykyään jo ”klassinen retorinen keino”, Malkki toteaa.

”Jos muslimi tekee terrori-iskun, alkaa sellainen lällätys, että ’oliko tässä taas yksittäistapaus’. Ja äärioikeistolaisen teon jälkeen sanotaan, että ’kyllä nyt nousi kauhea häly, mutta jos muslimi olisi tehnyt saman, sitä vain yritettäisiin ymmärtää.’”

Tämä on erikoinen näkemys, sillä tutkimustulokset osoittavat aivan päinvastaista, Malkki sanoo.

”Jos muslimi tekee väkivallanteon, se saa tutkimusten mukaan neljä kertaa enemmän huomiota mediassa kuin jonkun muun tekemä. Ja kun haetaan väkivallanteoille selitysmalleja, niin kyllä nimenomaan valkoihoisten teot ovat niitä, joita pyritään selittämään esimerkiksi mielenterveysongelmilla.”

KUOLONUHREJA vaatineita äärioikeiston terrori-iskuja on toki tapahtunut määrällisesti vähän. Vuoden 2011 jälkeen on nähty hirviömäisen, ääri-islamistisen Isis-järjestön nousu ja siihen liittyvät jihadistiset iskut ovat lisääntyneet Euroopassakin räjähdysmäisesti.

Yhteensä satoja ihmisiä on surmattu julmasti esimerkiksi Ranskassa, Britanniassa, Saksassa ja Belgiassa. Vuonna 2017 jihadistinen terrori rantautui Suomeenkin Turun puukotusiskun myötä.

Euroopan ulkopuolella ääri-islamistiset terroriteot ovat luonnollisesti vieläkin yleisempiä. Viimeksi pääsiäisenä Sri Lankassa itsemurhaisku vaati yli 350 ihmisen hengen.

Silti olisi syytä huomioida, kuinka samankaltaista jihadistinen sekä äärioikeistolainen tai maahanmuuttovastainen terrorismi on – sekä niihin yllyttäminen.

TOSIN sillä erolla, että jihadistiseen verkkoviestintään on Euroopassa puututtu viranomaisten taholta paljon laajemmin, sanoo Malkki.

”Sen tyyppisen keskustelujen käyminen avoimesti netissä on todella vaikeaa. Sitä esiintyy lähinnä suljetuilla kanavilla ja darknetin puolella.”

Sen sijaan äärioikeistolaista vihapuhetta ei suitsita läheskään yhtä tehokkaasti, vaikka äärioikeiston puolella usein valitetaankin heihin kohdistuvasta ”nettisensuurista”.

”Jos viranomaiset tai sosiaalisen median alustat alkaisivat puuttumaan äärioikeistolaiseen ja maahanmuuttovastaista viestintään yhtä tiukasti kuin jihadistien viestintään, jouduttaisiin pian puuttumaan aika näkyvienkin poliitikkojen puheisiin.”

KUN Suomeen 2015 syksyllä tuli yhdellä kertaa valtava määrä turvapaikanhakijoita, vastareaktio oli raju. Vastustusta kiihdyttivät uutiset joidenkin turvapaikanhakijoiden tekemistä seksuaalirikoksista.

Esimerkiksi useita eri vastaanottokeskuksia ympäri Suomea yritettiin syksyn 2015 aikana tuhota polttopulloja heittelemällä. Monissa keskuksissa oli tekohetkellä ihmisiä, lapsiakin.

Näitä tapauksia on tutkittu tuhotöinä, törkeinä tuhotöinä, törkeinä vahingontekoina ja niiden yrityksinä.

Mutta Malkin mukaan vastaanottokeskusten polttopulloiskut voisivat täyttää myös terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen tai sellaisen yrityksen tunnusmerkit. Vastaanottokeskuksia ylläpitää Suomen punainen risti (SPR).

Lain mukaan rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on muun muassa aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa, pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, tai aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille.

Terrorismilainsäädäntö on laaja ja myös esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyn teon valmistelu sekä terroristiryhmän toiminnan edistäminen ja rahoittaminen.

INTERNETIIN suollettu vihapuhe on yleensä sitä itseään, pelkkää puhetta. Sosiaalisten medioiden, blogien ja foorumien vihanlietsontaan ei silti pidä suhtautua kevyesti. Koskaan ei tiedä, miten joku voi sellaiseen reagoi.

Terrorismissa on ollut pitkään käsite ”yksinäinen susi” (”lone wolf” tai ”lone actor”), jolla tarkoitetaan poliittisen väkivallan yhteydessä ihmistä, joka suorittaa väkivaltaisen teon yksin, ei ole väkivaltaisen äärijärjestön jäsen eikä toimi minkään ryhmän tai johtajan suorassa alaisuudessa tai käskyjen mukaisesti.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Teemu Tammikon keväällä julkaistun Vihalla ja voimalla – poliittinen väkivalta Suomessa (Gaudeamus, 2019) -tietokirjan mukaan terrorismin tutkimuksessa on nykyään pohdittu koko ”yksinäisen susi” -termistä luopumista.

Radikalisoitua voi myös epäsuorasti, muiden ihmisten toiminnasta tai ajatuksista inspiroituen – internetin ja sosiaalisen median aikana se on helpompaa kuin koskaan.

VIHALLA JA VOIMALLA -KIRJASTA löytyy myös havainnollistava esimerkki epäsuorasta inspiroinnista. Tai oikeastaan kaksi:

”Nyt kun suvakismi on huipussaan, joka puolelle tarvitaan vihaista ja agressiivista äärioikeistoa viemään luulot pois suvakeilta. Kaipa se on hyväksyttävä, ettei nämä asiat selviä ilman väkivaltaa.”

”Istirajahin [turvapaikka] ja jizyahin [muunuskoisille tarkoitettu vuosittainen vero] lisäksi ainoa suhde, joka muslimilla on kafireihin, on miekka eli fyysisen jihadin käyminen heitä vastaan. Jokainen kafireihin kohdistuva hyökkäys, mukaan lukien taloudellinen, on jihadia.”

Ensimmäinen esimerkki on rasistisen valemedian MV-lehden keskustelupalstalta ja jälkimmäinen Isisin Rumiyah-propagandalehdestä.

Sanat voivat johtaa tekoihin.

Rekonstrukting Utøya -dokumentti julkaistaan Yle Areenassa 22.7.