HS: Kymmenet työmaat olisivat pulassa ilman uzbekistanilaisia tasoitemiehiä – mitä tästä työperäisestä muuttoaallosta pitäisi oikein ajatella?

Helsingin Sanomat: Kymmenet työmaat olisivat pulassa ilman uzbekistanilaisia tasoitemiehiä – mitä tästä työperäisestä muuttoaallosta pitäisi oikein ajatella? 21.7.2019

KAIKKI kuljettajat rukoilevat. ”No have free taxi now. Sorry, Sir.”

Olimme perheen kanssa kevät­lomalla Arabiemiraateissa. Ras al-Khaimahissa vakituiseksi kuljettajaksemme valikoitui Mohsin, eläväinen nelikymppinen pakistanilaismies.

Kyydin tarpeessa yhteydenpito hoituu Whatsapp-viesteillä.

Olimme tietenkin unohtaneet, kuinka tärkeä asia perjantairukous on tässä maassa myös Mohsin edustamalle toiseksi suurimmalle väestöryhmälle. Heti puolenpäivän jälkeen ei vapaata autoa näytä lähitienoolta olevan saata­vissa.

Taksikuskien ammattikunta on Dubaissa ja muissa emiraateissa pakistanilaisten hallussa.

Ja nyt heidän oli aika rukoilla.

TÄMÄ urdua puhuvien taksimiesten kilta tuli mieleen runsas viikko sitten, kun Suomessa kerrottiin noin 140 uzbekistanilaisen työntekijän karkotuspäätöksistä. Kyse oli rakennusmiehistä, jotka ovat Maahanmuuttoviraston mukaan tulleet maahan tökerösti väärennettyjen koulutodistusten turvin.

Mustesuihkutulostimilla tehtailtujen väärennösten avulla Suomesta on ollut mahdollista saada työperäinen oleskelulupa.

Yllättävä tieto monelle oli se, että Uudenmaan rakennustyömailla juuri uzbekistanilaiset hoitavat merkittävän osan tasoite- ja maalaustöistä. Laajamittaiset uzbekkien karkotukset saattaisivat pysäyttää jopa kymmeniä työmaita.

Suomi oli siis lyhyessä ajassa tullut riippuvaiseksi kaukaa Keski-Aasiasta saapuvista yhden erikoisalan taitajista. Heitä arvioidaan olevat maassa joitakin satoja.

Globalisaatio on selvästi saavuttanut täälläkin yhden muualta maailmasta tutun kehitysvaiheen – kansallisuuksiin pohjautuvan ammattikuntajaon ensi-ilmentymät.

MAAHANMUUTTAJIEN työllistyminen on koko Suomen yhteinen etu. Työelämään mukaan pääsy mahdollistaa tulijoiden integroitumisen suomalaisen yhteiskuntaan, myös veronmaksajien roolissa.

Monien maahanmuuttajataustaisten ryhmien työllisyysaste on yhä valitettavan alhainen. Antti Rinteen (sd) hallituksen tuoreessa ohjelmassa luvataankin monin keinoin madaltaa vaikeasti työllistyvien ryhmien kynnystä työelämään.

Monilla aloilla työvoimapula on jo arkipäivää, ja sen ratkaisemiseksi tarvitaan myös työperäistä maahanmuuttoa. Hallituksen tavoitteena onkin mahdollistaa eri alojen osaajien sujuvampi pääsy Suomeen.

Uzbekistanilaisille maalareille ja tasoitemiehillekin on varmasti kysyntää. Vaikka suomalaisia on samaan aikaan työttömänä, eivät työpaikat ja tekijät tunnu kohtaavan. Osin kyse voi olla työhaluista, osin osaamisesta, mutta myös alan yritysten motiiveista hakea työvoimaa sieltä mistä halvemmalla saa.

VIROA TAI venäjää puhuvat työntekijät ovat olleet jo vuosia näkyvässä roolissa etenkin Etelä-Suomen rakennuksilla. Turun seudun telakoilla on paljon muun muassa puolalaisia. Nyt eri ammatteihin haetaan osaajia myös kauempaa.

Ainakin Helsingin seudulla kantasuomalaisten osuus siivoojista, bussikuskeista ja rakennusmiehistä on rajusti vähentynyt. Palvelualan yrittäjinä, kuten partureina ja ravintolanpitäjinä, vieraskielisten osuus on vahvistunut.

Tasoitemiesten muuttoaalto köyhästä Keski-Aasian maasta herättää kuitenkin kysymyksiä siitä, missä kohtaa työperäinen maahanmuutto alkaa muistuttaa enemmän halpatyövoiman hyväksikäyttöä.

HS:n keväällä julkaisemat, toimittaja Paavo Teittisen paljastukset nepalilaisravintoloiden epäselvyyksistä olivat hyvä muistutus siitä, että edes Suomessa moderni orjakauppa ei ole pois suljettu mahdollisuus.

UZBEKISTANILAISTEN kohdalla Uudenmaan ely-keskus höllensi tarveharkinnan ehtoja, koska monissa rakennusalan ammateissa työ­voimaa ei ole pitkään aikaan ollut saatavissa omasta takaa. Ratkaisu avasi uudenlaisia mahdollisuuksia rekrytointiin EU:n ulkopuolelta.

Suomi on osa globaaleja työmarkkinoita, eikä kehitys ole helposti käännettävissä. Silti yhteiskunnan on kyettävä huolehtimaan siitä, ettei vahingossa synny kulttuuria, joka ennen aikojaan rapauttaa uskoamme työhön, ammattien arvostukseen ja reiluun kohteluun.

Työelämä on yleensä terveemmällä pohjalla, kun yksittäisen ryhmän dominanssin sijaan kohtaamme aitoa monimuotoisuutta.

Antero Mukka

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.