HS: Yli puolet turvapaikanhakijoista "perusteettomia"

Helsingin Sanomat: Yli puolet turvapaikanhakijoista "perusteettomia" 22.8.2005
Pakolaisneuvonta: Turvapaikanhakijoiden leimaaminen populistista 23.8.2005
Pakolaisneuvonta: Turvapaikkauutisointi tulee perustua tosiasioihin 13.9.2005

"On totta, että noin puolet tänäkin vuonna Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista on niin sanottuja Dublin-sopimuksen tapauksia, jotka ovat jo saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen toisessa EU-maassa", sanoo pakolaisneuvonnan tiedottaja Reetta Helander. Kun lukuun lisätään ilmeisen perusteettomat hakemukset, "turhien" hakemusten joukko onkin jo kolme neljäsosaa kaikista turvapaikkahakemuksista.

Pakolaisneuvonnalla on kuitenkin täysin erilainen käsitys turvapaikanhakijoiden Suomeen tulon syistä kuin sisäministeri Kari Rajamäellä. Rajamäki esitti viime viikonloppuna, että turvapaikkakiertolaisia tulisi Suomeen muita maita enemmän hyvien toimeentuloetujen takia.

Helanderin mukaan muissa maissa kielteisen päätöksen saaneiden osuus korostuu Suomessa osin siksi, että meille tulee ylipäätään hyvin vähän turvapaikanhakijoita.Toinen syy on, että Suomeen ei yleensä hakeuduta ensiksi, vaan ehkä vasta viimeiseksi kun muualle ei ole päästy.Suomi on Helanderin mukaan paremminkin turvapaikanhakijan viimeinen toivo kuin Rajamäen mainitsema "anteliaan vastaanoton" maa. Kolmas syy Suomeen tuloon voi olla se, että kun Somaliaan, Irakiin ja Afganistanin ei voida turvallisuussyistä ketään palauttaa, näistä maista kotoisin olevat jäävät kiertämään Eurooppaa.

Kolme neljästä Suomeen pyrkivästä Dublin-kiertolaisesta on saanut kielteisen päätöksen Ruotsissa tai Norjassa. Näissä maissa heidän palauttamistaan ei ole hoidettu loppuun saakka. "He ovat ehkä menneet maan alle ja yrittävät sitten Suomeen", johtaja Mervi Virtanen työministeriön turvapaikka- ja maahanmuuttoyksiköstä sanoo. "Kärjistäen voisi sanoa, että jos muut maat seuraisivat yhtä tehokkaasti kielteisten päätösten täytäntöönpanoa kuin Suomi, ei tällaista kiertolaisten ja maan alla asuvien joukkoa jäisi Eurooppaan vellomaan", Virtanen sanoo.

Helander ja Virtanen painottavat, että osittain ongelmat syntyvät myös siitä, että EU:n alueella ei ole vieläkään yhtenäistä turvapaikkakäytäntöä. Myös Dublinin sopimus on osoittautunut erittäin huonosti toimivaksi, vaikka sillä on hyvä tarkoitus. Toisilla mailla on oikeus palauttaa kielteisen päätöksen saanut siihen maahan, jossa kielteinen päätös on annettu. Ministeri Rajamäki ilmaisi huolensa Suomen "anteliaasta vastaanottojärjestelmästä korkeine päivärahoineen", joka vetäisi Suomeen enemmän Dublin-kiertolaisia ja niin sanottuja elintasopakolaisia kuin muihin maihin. Rajamäki puhui "turvapaikkashoppailusta". Toimeentulotukea maksetaan Suomessa hieman enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tuki on paikkakunnasta riippuen korkeintaan 80 euroa viikossa. Se riittää juuri ja juuri ruokaan, puhelinkortteihin, liikkumiseen ja hygieniatarvikkeisiin.

Sisäministeriössä ja ulkomaalaisvirastossa asia nähdään toisin. Ulkomaalaisvirastossa on laskeskeltu, että parikymmenhenkinen romaniperhe Bulgariasta ehtii lyhyessä ajassa "ansaita" Suomessa 3 000–4 000 euroa, mikä on sikäläiseen elintasoon suhteutettuna valtava summa. Toimeentulomenojen rajoittamiseksi sisäministeri ehdotti, että toimeentulotuen sijaan turvapaikanhakijoille pitäisi tarjota vain asunto, ruoka ja terveydenhuolto. Tästä on kokemusta muualta Euroopasta. Kun toimeentulotukien maksaminen on lopetettu ja tilalle on tullut pelkkää ruokaa, perusteetta turvapaikkaa hakeneiden määrät ovat laskeneet. Myös Naantalin vastaanottokeskuksessa kokeiltiin kahden euron päivärahaa ja ilmaista ruokaa viime vuonna. Kokeilusta luovuttiin, kun huomattiin, että keittiöhenkilökunnan palkkaaminen ja ruokailun järjestäminen tulikin kalliimmaksi kuin se, että asukkaat ostavat ja laittavat kukin oman ruokansa.

_____________________________________________________

Pakolaisneuvonta: Turvapaikanhakijoiden leimaaminen populistista

Pakolaisneuvonta ja Suomen Pakolaisapu pitävät sisäministeri Kari Rajamäen viimeaikaisia lausuntoja turvapaikanhakijoista erittäin leimaavina ja populistisina.

Ministeri Rajamäen ehdottamat muutokset turvapaikanhakijoiden toimeentulotukeen eivät ole ministerin päätettävissä vaan asiaa säätelee kotouttamislaki ja hallinnoi työministeriö. Turvapaikanhakijoille myönnettävä päiväraha on korkeintaan 80 euroa viikossa, josta on kustannettava ruoka, hygieniatarvikkeet, bussiliput yms.

Rajamäen mainitsemat ns. Dublin-tapaukset viipyvät Suomessa yleensä vain muutaman viikon. Rajamäen lausunnot ovat lisäksi yksipuolisia. On totta, että monet turvapaikanhakijat kiertävät Euroopan maasta toiseen hakemassa suojelua. Vaikka kyseessä on yleiseurooppalainen ihmisoikeusongelma ja inhimillinen tragedia, leimaa Rajamäki hakijat ”turvapaikkashoppailijoiksi”.

Suomessa turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevät ovat erittäin huolestuneita tilanteesta.

Monet hakijoista ovat jättäneet taakseen kaiken ja pelkäävät palauttamista kotimaahansa. Kun yksi EU-maa hylkää turvapaikkahakemuksen, kokee moni ainoaksi vaihtoehdoksi pyrkiä toiseen maahan ja toivoa, että hakemus hyväksytään. EU:n jäsenvaltiot soveltavat pakolaisten suojelun kriteereitä hyvin vaihtelevasti. Esimerkiksi tshetsheenien mahdollisuudet saada turvapaikka ovat vaihdelleet nollasta 95 prosenttiin jäsenmaiden välillä. Kaikki Suomeen tulevat ns. Dublin-tapaukset eivät ole vielä saaneet kielteistä päätöstä mistään maasta, vaan heillä saattaa olla esimerkiksi lähisukulaisia Suomessa ja siksi he pyrkivät tänne.

Nykyinen eurooppalainen pakolaispolitiikka on ajanut turvapaikanhakijat erittäin ahtaalle. Heidän keskuudessaan on paljon mielenterveysongelmia, jopa itsemurhayrityksiä ja nälkälakkoja. Perheet voivat huonosti, kun vanhemmat eivät pysty pitämään huolta itsestään ja lapsistaan.

Moni hakija on kansainvälisen suojelun tarpeessa tai hänellä voi olla taustalla mm. vakavaan syrjintään liittyviä syitä. Mikäli hakija kuitenkin palautetaan kotimaahan, on huolehdittava siitä, että paluu tapahtuu turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Palautettavalla tulee olla paikka, mihin mennä sekä mahdollisuudet integroitua turvassa uudelleen kotimaahansa.

Dublin-tapausten suuri määrä Suomessa johtuu mm. siitä, että Ruotsi ja Norja antavat kielteisiä päätöksiä esimerkiksi Afganistanin, Irakin ja Somalian kansalaisille, mutta eivät turvallisuussyistä pysty palauttamaan heitä kotimaihinsa, vaan heitä pyydetään poistumaan maasta. Monet jäävät elämään yhteiskunnan ulkopuolella maan alla. Tällaista ilmiötä tuskin halutaan Suomeen.

Lisätietoja:
Reetta Helander, tiedottaja, Pakolaisneuvonta ry, p. (09) 2519 0014, 050 412 9413

_____________________________________________________________________

Pakolaisneuvonta: Turvapaikkauutisointi tulee perustua tosiasioihin

Turvapaikanhakijoista on uutisoitu viime viikkoina negatiiviseen sävyyn. Sisäministeri Kari Rajamäki puhuu turvapaikkashoppailijoista ja ankkurilapsista. Pakolaisneuvonta ry on huolissaan siitä, että keskustelun yksipuolisuus ruokkii ennakkoluuloja kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Lisäksi uutisointi on sisältänyt asiavirheitä.

Ns. Dublin-turvapaikanhakija on sellainen, joka on ollut rekisteröitynä jossain toisessa EU-maassa, mutta välttämättä hän ei ole saanut päätöstä vielä missään. Iso osa hakijoista on esimerkiksi Somalian, Afganistanin ja Irakin kansalaisia, joille Ruotsi tai Norja on antanut kielteisen päätöksen, mutta joita ei kuitenkaan pystytä palauttamaan maiden huonon turvallisuustilanteen takia. Turvapaikanhakija jätetään tyhjän päälle ja häntä kehotetaan poistumaan maasta. Hakijoiden joukossa on myös esimerkiksi Kosovosta lähtöisin olevia hakijoita, joita ei voida palauttaa, koska YK ei voi taata heille suojelua kotimaassa. Tilanne on kestämätön ja usein hakijat näkevät ainoana vaihtoehtonaan lähteä toiseen EU-maahan kuten myös Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

Suomi on turvapaikanhakijoille yleensä viimeinen toivo. Suuri osa hakijoista palautetaan Dublin-asetuksen perusteella eikä jää Suomeen turvapaikkamenettelyyn. Dublin-päätöksiä ja rauenneita hakemuksia oli heinäkuun loppuun mennessä 1107, kun päätöksiä yhteensä tehtiin 2121. Hakijoita on yhteensä ollut tämän vuoden elokuun loppuun mennessä 2530. Viime vuonna hakijoita oli 2448 eli kasvua ei juuri ole ollut toisin kuin on uutisoitu.

Turvapaikanhakijoille myönnetty toimeentulotuki perustuu vähimmäistoimeentulotukeen, josta vähennetään 15 prosenttia, koska hakijoilla on petipaikka vastaanottokeskuksissa. Noin 300 euron kuukausituella on siis ostettava ruuat, hygieniatarvikkeet, liikkuminen ja kaikki muu elämiseen tarvittava. Naantalin vastaanottokeskuksessa kokeiltiin ruokailun tarjoamista, jolloin hakijat saivat vain kaksi euroa päivässä taskurahaa. Tämä osoittautui kuitenkin nykyistä kalliimmaksi järjestelyksi. Olisi myös mielenkiintoista laskea, kuinka paljon ne turvapaikanhakijat, jotka käyvät töissä, maksavat valtiolle veroa.

Yksin tulleet turvapaikanhakijalapset on leimattu ankkurilapsiksi. Kuitenkin suuri osa myös alaikäisistä käännytetään toiseen EU-maahan tai saa kielteisen päätöksen. Vain pieni osa saa sellaisen luvan, joka oikeuttaa perheenyhdistämiseen. Viime vuonna vain seitsemän alaikäistä sai perheenjäseniään Suomeen.

Turvapaikanhakijoiden yksipuolinen leimaaminen ruokkii ennakkoluuloja kaikkia ulkomaalaisia kohtaan. Tiedotusvälineet ja sisäasiainviranomaiset voisivat kertoa myös turvapaikanhakijoista, jotka ovat kokeneet kidutusta, joiden kodin viranomaiset ovat polttaneet tai lapsista, jotka on pakotettu orjatyöhön tai positiivisemmin hakijoista, jotka käyvät töissä, opiskelevat ja vaikeuksista huolimatta haluavat selviytyä. Toimittajat ja viranomaiset ovat varmasti myös tervetulleita tutustumaan vastaanottokeskuksiin, oloihin, joissa hakijat asuvat ja keskustelemaan hakijoiden itsensä kanssa.

Lisätietoja:
Reetta Helander, tiedottaja, Pakolaisneuvonta ry, p. (09) 2519 0014, 050 412 9413