Uusi Suomi: Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu metsässä

Uusi Suomi: Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu metsässä 31.8.2010

Helsingin Sanomat: Jukka Relander: Maahanmuuttokeskustelu kuutamolla 5.1.2009

Maahanmuuttokeskusteluita vaivaa näköharha. Maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvat tuntuvat olettavan, että me muut haluamme automaattisesti lennättää jokaisen Suomesta joskus edes kuulleen kehitysmaissa asuvan ihmisen tänne.

Ei se näin mene. Maahanmuuttajien haaliminen Suomeen ei ole itseisarvoista. Apua tarvitsevien auttaminen on.

Me muut ajattelemme, että ei ole sattumaa, että juuri Irakista, Afganistanista ja Somaliasta muutetaan ulkomaille paljon useammin kuin Iranista, Pakistanista ja Etiopiasta. Romahtaneessa yhteiskunnassa asuminen on näet vielä ikävämpää kuin se, että elää työttömänä Suomessa. Somaliassa vuodesta 1991 riehuneessa sisällissodassa on tähän mennessä kuollut yli miljoona ihmistä. Suhteutettuna väestöön määrä on nelinkertainen verrattuna talvi- ja jatkosodissa kuolleisiin suomalaisiin.

Sikäli tämä niin sanottu maahanmuuttokriittisyys on ollut retorisesti taitavaa, että se on onnistunut maalailemaan itsensä ruutuun, jossa pitävät majaansa ainoat kriittiseen ajatteluun kykenevät, muun maailman marssiessa sinne, minne rusoposkisten kukkahattutätien sinisilmät osoittavat.

Mutta retoriikka on retoriikkaa. Kriittinen ajattelu tarkoittaa muutakin kuin sen hokemista että somali go home, tai sen, että ihan totta hei, älkää tulko tänne.

Olen maahanmuuttokriitikoiden kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että olisi tehokkaampaa auttaa ihmisiä kotimaissaan kuin täällä.

Jostain syystä en kuitenkaan ole kuullut kriitikoiden suunnalta ehdotuksia siitä, että kehitysapu pitäisi moninkertaistaa, ja kohdentaa kriisialueille. Käsittääkseni tämän ryhmän kanta on päinvastainen. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Maahanmuutto ei ole poliittisesti helppo kysymys, johon olisi tarjolla yksinkertaisia ratkaisuja. Ajatellaan vaikka tuoretta perheiden yhdistämistä koskevaa kohua. Maahanmuuttovirasto on ruuhkautunut perheenyhdistämishakemuksista. Erityisesti kasvattilasten määrä on noussut jyrkästi parin viimeisen vuoden aikana jätetyissä hakemuksissa.

Keitä ovat nämä kasvattilapset? Virallisia papereita on turha odottaa romahtaneesta Somaliasta, jossa papereita kirjoittavaa Virallista Tahoa ei ole. He voivat olla periaatteessa keitä tahansa.

Yhdistämiskäytäntö on välttämätön. Olisi aika outoa, jos vanhemmat eivät saisi tuoda lapsiaan perässään muutettuaan sotaa pakoon.

Kasvattilasten kohdalla tilanne on sama. Tai siis olisi, jos he todella varmasti olisivat kasvattilapsia. Lukumäärän yllättävä kasvu, joka ei johdu Somalian tilanteen muuttumisesta, kertoo jostain muusta.

Ehkä tilaisuus tekee varkaan, tai ehkä oma väljähkö käytäntömme tarjoaa oljenkorren. Sotaorpoja Somaliassa on pilvin pimein, ja lisäksi on hyvin ymmärrettävää, jos maailman vaarallisimmassa kaupungissa Mogadishussa asuvat vanhemmat haluavat lähettää lapsiaan turvaan muualle muuttaneiden tuttaviensa luokse, käyttäen hyväkseen oman lainsäädäntömme suomia mahdollisuuksia. Jos tarjolla on ilmainen lippu turvalliseen maahan, minä ainakin yrittäisin lähettää lapseni turvaan keinoja kaihtamatta.

Julkaistujen tietojen mukaan 70 prosenttia yhdistämisjonossa olevista lapsista on tyttöjä. Onko niin, että juuri tyttöjä halutaan lähettää turvaan - vai onko joukkoon hivuttautunut rikollisia, jotka ovat löytäneet loistavan tilaisuuden käydä ihmiskauppaa Suomen valtion kustannuksella? Varmaa tietoa ei ole saatavissa, mutta tämä asia täytyy selvittää ja pian.

Sekin on aivan mahdollista, että jonossa olevat kasvattilapset vetoavat maahan saavuttuaan perheenyhdistämiskäytäntöihin, ja alkavat anoa biologisia vanhempiaan mukaan. Heillä on puolestaan uusia kasvattilapsia, ja niin edelleen. Ainakin teoriassa ketju on loputon, ellei sitä jotenkin katkaista.

Vain sen tiedämme varmasti, että sotaan ja jatkuvaan vaaraan kyllästyneitä somaleita muuttaa pois kotimaastaan niin kauan kuin kriisi jatkuu. Kansainvälinen yhteisö on osoittautunut voimattomaksi, eikä oikeastaan tee tilanteelle yhtään mitään. Se taas, yhdessä De facto romahtaneen yhteiskunnan kanssa, avaa houkuttelevan tilaisuuden radikaalille islamismille levittää vähemmän rauhaisaa sanomaansa jo valmiiksi sotivaan maahan. Suomeen pyrkijöistä ei varmasti ole pulaa lähivuosina. Maahanmuuttovirasto todellakin tarvitsisi lisäresursseja kipeästi.

Entä voidaanko olettaa, että näitä kriittisiä maahanmuuttoon liittyviä havaintoja tehdään nyt, koska maahanmuuttokriittinen liike on herättänyt ihmiset ajattelemaan? Ei todellakaan. Itseasiassa asetelma on täsmälleen päinvastainen. Maahanmuutosta puhuttiin pitkään sordiino päällä juuri suomalaisessa yhteiskunnassa piilevän rasismin takia.

Siitä hyssyttely. Nyt on ihan hyvä, että asiasta puhutaan.

Tässä onkin ehkä maahanmuuttokriittisen liikkeen ainoa ansio: se on tullut ratkaisseeksi ongelman, jonka se itse alun perin aiheutti. Somalien ongelmat taas eivät ole vähentyneet lainkaan. Niistä tässä keskustelussa pitäisi ensisijaisesti olla kyse.