Etelä-Saimaa: Päiväni rasistina

Etelä-Saimaa, kolumni: Jukka Relander: Päiväni rasistina 20.5.2012

Sain pari päivää sitten kuulla olevani rasisti. Ihan tuosta vain.

Minä, joka olen politikoinut rasistisia mielipiteitä vastaan, kannattanut kaikkea hyvää, ja niin pois päin. Satuin nyt vain olemaan rasisti.

Näin se kävi:

Istuin jalkapallokentän laidalla, samasta syystä kuin kymmenettuhannet muutkin koululaisten vanhemmat, katsomassa ekaluokkalaisemme turnausta. Tokaisin appiukolleni, että pitäisi saada enemmän maahanmuuttajia mukaan. Oman poikani koulussa yli kolmannes lapsista on maahanmuuttajataustaisia, mutta tietääkseni kukaan heistä ei pelaa missään joukkueessa. Valtava lahjakkuusreservi on vajaassa käytössä, samalla kun joukkueen kautta voisi kasvaa kiinteämmäksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Puhellessamme en huomannut, että kuuloetäisyydellä istui parhaillaan kentällä pelanneen Ismaelin äiti, joka luuli ja kuuli, että halusin maahanmuuttajat pois fudiskentiltä, ja somalit ulos Suomesta.

Halusin oikoa väärinkäsityksen. Kerroin, että suhtaudun maahanmuuttajiin myönteisesti, vastustan rasismia, kannustamme poikaamme kutsumaan maahanmuuttajataustaisia luokkakavereita synttäreille, ja kyllä, haluaisin lisää maahanmuuttajalapsia potkimaan palloa.

Virhe.

Maahanmuuttajien lapset eivät ole maahanmuuttajia, vaan suomalaisia, muistutti somaliäiti, ja sai tästä epäilyilleen vahvistuksen: olen rasisti. Mikään selitys ei enää auttanut.

Tässä asiassa kiukkuinen täti olikin oikeassa: ei ole oikein kutsua Suomessa syntyneitä lapsia maahanmuuttajiksi. Mutta saattaisi olla taktisesti älykästä huomata, että joku saattaa ihan oikeasti hyväksyä somalit suomalaisiksi ja ajatella, että rasismi on väärin, ja samalla etsiä sanaa jolla kuvata sellaisia tyyppejä, jotka pelaavat vain pihalla mutta eivät sarjoissa, ja näyttävät vähän erilaisilta kuin meidän Eemeli.

Reagoidessani kärttyisän somalinaisen moitteisiin syyllistyin itse asiassa käänteiseen rasismiin. Olin jotenkin sordiino päällä.

Varoin väittämästä vastaan, koska en halunnut syyllistyä rasismiin, ja tulin siis soveltaneeksi puhekumppaniini eri standardeja kuin olisin soveltanut vaaleatukkaiseen, sinisilmäiseen suomalaiseen paukapäähän.

Pointtini on tämä: ihmisiltä pitää voida edellyttää käytöstapoja taustoihin katsomatta. Jos olisin keskustellut yhtä rasittavasti jänkkäävän ja huonosti kuuntelevan etnisen suomalaisen kanssa, olisin poistunut neljännen lauseen jälkeen paikalta ja keskustelu olisi jäänyt lyhyeksi.

Somalit eivät ole jänkkääviä idiootteja, mutta isoon joukkoon mahtuu sellaisiakin. Kertakaikkisen rasittavia tyyppejä.

Annoin periksi aivan liian helpoksi, koska pelkäsin, että saan rasistin leiman. Ja juuri periksi antaessani tulin soveltaneeksi ihonväriltään tummaan ihmiseen aivan eri standardeja kuin eurooppalaisperäiseen ihmiseen, joka törttöilee tai on muuten vain uuvuttava.

Teen tästä kokemuksesta vain yhden yleistyksen: huono käytös on huonoa käytöstä aina, muista tekijöistä riippumatta.

Onneksi poikani koulukaveri Omar on hyvä tyyppi. Ja Omarin äiti laittaa aivan sairaan hyvää ruokaa.

Kirjoittaja on humanistinen sekatyöläinen.

Jukka Relander