Helsingin Sanomat: Kirkot puolustavat kristityiksi kääntyneitä turvapaikanhakijoita: ”Ei kukaan jaksa näytellä kristittyä puolta vuotta kauempaa” 22.8.2019
Yle: Suomen kirkonjohtajat puolustavat turvapaikanhakijoiden oikeuksia: "Ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa hän on hengenvaarassa"
Tiedote: Suomen kirkonjohtajat: Turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa ja uskonnonvapautta on kunnioitettava
SUOMEN kirkonjohtajien mukaan turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa ja uskonnonvapautta on kunnioitettava, sanotaan Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) keskiviikkona julkaisemassa lausumassa.
Sen on allekirjoittanut 17 kirkonjohtajaa muun muassa evankelis-luterilaisesta, ortodoksisesta ja katolisesta kirkosta.
Julkilausuman kimmokkeena ovat toimineet pakkopalautukset, joita on viime aikoina määrätty islamista kristinuskoon tunnetusti kääntyneille ihmisille, kertoo SEN:n pääsihteeri Mari-Anna Auvinen.
”Olemme tehneet yhteistyötä Maahanmuuttoviraston kanssa neuvotellen kolmen vuoden ajan, mutta nyt oli aika julkilausumalle.”
ESIMERKIKSI elokuun alkupuolella HS kertoi iranilaisesta Sardarista, 33, joka kääntyi Kemijärven seurakunnassa kristityksi. Hän ei saanut Suomesta turvapaikkaa, vaan hänet palautettiin Iraniin. Maahanmuuttovirasto (Migri) katsoi, että Sardar voi elää Iranissa turvallisesti ”maltillisen kristityn elämää”.
Auvinen kuitenkin kertoo, että viime viikon maanantaina Iraniin pakkopalautettu Sardar otettiin heti lentokentällä kiinni kuulusteluihin, joiden jälkeen hän katosi.
”Sinne lähetettiin ihminen, joka oli hyvin, hyvin selkeä kristitty. Hänet tiedettiin siellä heti kristityksi, eikä paluu ollut turvallinen. Kukaan ei tiedä, missä hän on.”
KIRKONJOHTAJAT korostavat, että lain ja kansainvälisten sopimusten perusteella ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksensa takia kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
He kertovat seuranneensa huolestuneina, miten osa kirkkojen aktiivisista jäsenistä on saanut virallisen päätöksen siitä, ettei heidän kristillisyytensä ole aitoa tai heidän on arveltu voivan palata maihin, joissa he saattavat olla hengenvaarassa.
”Kirkkoja huolestuttaa, että osalla Maahanmuuttoviraston puhuttelijoista on hyvin heiveröistä uskonnollista ja kulttuurista osaamista, kun arvioidaan jonkun uskon aitoutta”, Auvinen kertoo.
”Kristinuskoon kääntyneet ovat usein joutuneet käymään läpi pitkällisen prosessin ja useita kirkon seuloja, mutta kun he menevät Migrin puhutteluun, siellä saatetaankin todeta, ettei vakaumus ole aito.”
Migrin ja korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen mukaan mukaan pelkästään islamista luopuminen ei riitä esimerkiksi iranilaisten kohdalla turvapaikan saamiseen Suomesta.
Migrin maaraporttien mukaan kristittynä voi Iranissa elää helpommin kuin Irakissa tai varsinkin Afganistanissa.
JULKILAUSUMAN mukaan vakaumuksen aitouden arvioiminen on erittäin keskeinen osa turvapaikkaprosessia mutta siinä ei kuulla tarpeeksi uskontoasioihin erikoistuneiden kirkon asiantuntijoiden ääntä.
Auvinen kertoo, että vaikka uskon aitoutta on mahdotonta arvioida läpikotaisesti, on seurakunnilla siihen huomattava etulyöntiasema virkamiehiin verrattuna.
”Me tunnemme nämä ihmiset ja olemme nähneet elämänmuutoksen ja pitkän prosessin vierestä”, hän sanoo.
”Ei kukaan jaksa näytellä olevansa kristitty puolta vuotta kauempaa.”
Auvisen mukaan kirkoissa on ennen kastetta käytävä kahdesta kuukaudesta vuoteen kestävä opetusjakso, joka vastaa laajennettua rippikoulua. Hän myös korostaa, että kirkkojen asiantuntijat osaavat kokemuksensa perusteella erotella, kuka haluaa kääntyä aidosti kristityksi ja kuka tekee niin vain turvapaikan saamisen toivossa.
”Ei yksikään kirkko halua kastaa niitä, jotka kääntyvät jostain muusta syystä kuin uskonnollisesta.”
USKONNONVAPAUS sisältää oikeuden vaihtaa uskontoa ja harjoittaa sitä vapaasti. Mutta kuinka kenties lapsuudesta asti identiteettiin kuulunutta uskontoa vaihdetaan?
”Se on valtavan suuri ja raskas prosessi, joka kestää lyhimmilläänkin noin vuoden”, SEN:n Auvinen toteaa.
Hänen mukaansa kääntymisprosessit ovat hyvin yksilöllisiä, mutta moni kääntyneistä on halunnut olla kristitty jo kotimaassaan. Kun ihminen sitten haluaa esimerkiksi Suomeen päästyään vaihtaa uskontoaan, voivat perhe ja suku helposti hylätä tai jopa uhkailla häntä.
Uskonto ei saisi hänen mukaansa olla vallankäytön väline. Vaikka esimerkiksi kristinuskon harjoittamista ei joissain maissa katsota hyvällä, on islamin ja kristinuskon ytimessä paljon samaa.
”Eivät kirkot halua sanoa, että kaikkien pitäisi saada turvapaikka, vaan ainoastaan sellaisten, jotka ovat uhanalaisessa asemassa. Nämä ihmiset ja heidän ihmisoikeutensa ovat kotimaassaan jääneet poliittisen systeemin jyrän alle.”