Yle: "Jouduin serkkuni kanssa naimisiin"

Yle: "Jouduin serkkuni kanssa naimisiin" 15.5.2014

Suomessa syntynyt ja Suomen kansalainen Samira lähetetiin pakkoavioliittoon. Hän karkasi takaisin ja elää nyt piilossa.

– Tuli kesä ja vanhemmat yhtäkkiä ilmoittivat, että minun pitää pakata tavarat, olemme menossa lomalle meidän maahan. Kysyin, kuinka kauan lomamatka kestää. Minulle sanottiin, että ei hätää, pakkaa vaan tavarasi, niin kerrotaan myöhemmin, se on vaan kesäloma. Ajattelin, että hienoa, olemme siellä vain kesän, kertoo Samira.

Irakissa isä ja äiti ilmoittivat Samiralle, että perhe ei tullut lomalle, vaan he ovat muuttaneet Pohjois-Irakiin lopullisesti. Syy oli selvä Samiralle. Hänet oli naitettu suvun valitsemalle miehelle, serkulle. Samira kertoo tarinansa torstaina Silminnäkijä-ohjelmassa.

Suomen kansalaisia pakkoavioliittoon

Eri arvioiden mukaan Euroopasta lähetetään vuosittain satoja, jopa tuhansia teini-ikäisiä tyttöjä vanhempiensa kotimaahan naimisiin. Pahimmissa tapauksissa tytöiltä otetaan pois passit ja heidät eristetään.

Vaikka Samira on syntynyt Suomessa ja hän on Suomen kansalainen, silti hänet lähetettiin vanhempiensa kotimaahan Irakiin pakkoavioliittoon. Suomessa pakkoavioliittoa ei ole kriminalisoitu.

Samira oli ennen Irakiin lähettämistään seurustellut suomalaisen pojan kanssa. Hän oli alussa pojan kanssa salaa. Sitten tuli kesä ja vanhempien ilmoitus lomamatkasta.

”Olin pilannut heidän maineensa”

– He sanoivat, että me tiedettiin, että sä olisit karannut. Siksi he ensin kertoivat, että se on vain loma.

– Olin alaikäinen ja sanoin tietenkin: Ei! En ole vielä nähnyt elämää. En ole käynyt koulua, enkä vielä saavuttanut elämässä mitään. En voi yhtäkkiä mennä naimisiin.

– Vanhemmat sanoivat, että olin pilannut heidän maineensa. He sanoivat, että menen joka tapauksessa serkun kanssa naimisiin. Että täällä en voi pilata mainetta, enkä voi valittaa kenellekään. Nyt elät meidän sääntöjen, kulttuurin ja uskonnon mukaisesti, ilmoittivat vanhemmat. Lopulta jouduin naimisiin serkkuni kanssa, joka oli kymmenen vuotta minua vanhempi. En edes tuntenut häntä.

Samiran perhe tuli Suomeen pakolaisena Pohjois-Irakista 1990-luvulla. Samira on syntynyt Suomessa ja viettänyt suomalaisen tytön elämää. Ainoa ero on se, että kotona vallitsi toinen kulttuuri. Nuori tyttö halusi kuitenkin elää suomalaisena.

Vanhemmat eivät sopeutuneet Suomeen

– Minun vanhemmat eivät ole koskaan sopeutuneet Suomeen, vaikka he ovat asuneet täällä jo monta vuotta. Rakastuin yhteen poikaan, joka on minun kanssa samassa koulussa. Olin todella ihastunut häneen, mutta en voinut kertoa vanhemmilleni asiasta. Jos olisin kertonut, niin tiesin, että he lyövät minua. He sanovat, että jos kävelet poikien kanssa, pilaat perheen maineen ja tuot häpeää perheelle.

Joidenkin maahaanmuuttajien kulttuuri vahvistuu, kun he tulevat uuteen maahan. He tuovat yleensä mukanaan oman kulttuurinsa ja haluavat elää täällä sen mukaan. He yrittävät pakkoavioliitton kautta pelastaa lapsensa länsimaisesta kulttuurista.

– Jossain kulttuurissa on jopa kunniaväkivaltaa perheen maineen pelastamiseksi. He ajattelevat tällä tavalla pelastavansa lapsensa ja maineensa, sanoo kurdin tulkki Majid Hakki.

Pakkoavioliittoa paetaan epätoivoisin keinoin

Pakkoavioliitto ja kunniaväkivalta ovat kasvava ilmiö Suomessa, mutta sen tilastoiminen on kuitenkin hankalaa. Asiat tapahtuvat perheiden sisällä.

– Pakkoavioliittoakin pahempaa on, millä keinoilla tytöt yrittävät päästä tilanteesta. Osa tekee itsemurhan, osa polttaa itsensä tai liittyy sissijärjestöön, sanoo Majid Hakki.

Nuoret tytöt ovat lojaaleja vanhemmilleen ja eivät esimerkiksi uskalla välttämättä olla yhteydessä viranomaisiin tai muihin auttaviin tahoihin. He tietävät, että yhteydenotosta seuraa rikossyyte lähiomaisille.

– En halua olla yhteydessä poliisiin, koska en halua, että vanhemmat joutuvat vaikeuksiin, enkä usko, että viranomaiset voivat parantaa tilannettani. Voin joutua enemmän vaikeuksiin, kun vanhemmat saavat tietää, että olen ilmoittanut viranomaisille, sanoi Samira.

Kun Samira pakeni pakkoavioliittoaan, hän joutui jättämään myös kaksi yhteistä lasta. Päätös oli raskas.

Tälläkin hetkellä Samira elää piilossa ystävänsä luona. Perheeltään hän ei saa apua, ja viranomaisten puoleen hän ei uskalla kääntyä, koska ei halua vanhemmilleen pahaa. Hänen auttamisensa on äärimmäisen vaikeaa.