HS: Islamin monimuotoisuus on lisääntynyt Länsi-Euroopassa

Helsingin Sanomat, Vieraskynä: Marko Juntunen: Islamin monimuotoisuus on lisääntynyt Länsi-Euroopassa 16.5.2014

Äärikonservatiiviset liikkeet elävät rinta rinnan integraatiohakuis­ten sekä alkuperämaihin tiiviisti kytkeytyneiden järjestöjen kans­sa.

Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen mukaan maailman muslimi­väestön arvioidaan lisääntyvän noin 1,6 miljardista runsaaseen 2,2 miljar­diin vuoteen 2030 mennessä. Muslimit ovat enemmistönä runsaassa vii­dessäkymmenessä maassa, eikä maailmassa ole valtiota, jossa ei olisi muslimivähemmistöä.

Islamin globalisoituminen on johtanut muslimien uskonnollisten käsitys­ten ja järjestäytyneen toiminnan monimuotoistumiseen. Ilmiö näkyy sel­västi Suomessakin.

Tataariväestön jo runsas sata vuotta sitten Suomeen perustamat rukous­huoneet saattoivat yhteen vähälukuista muslimiyhteisöä aina vuoteen 1987, jolloin joukko arabitaustaisia maahanmuuttajia perusti Suomen is­lamilaisen yhdyskunnan. Nyt maassamme on yli sata vakiintunutta isla­milaista järjestöä.

Maahanmuuttajaväestön alkuperämailla sekä kansainvälisillä is­lamilaisilla järjestöillä oli jo 1960-luvulla selviä poliittisia intressejä, jot­ka kohdistuivat länsimaiden muslimiyhteisöihin. Tämä näkyi Suomessa­kin maan muslimiväestön kasvaessa 1980-luvun lopulla.

Islamilaisen maailman hallitukset halusivat pitää Länsi-Eurooppaan saa­puneet muslimit lojaaleina alkuperämaitaan kohtaan – siirtolaisten läh­tömaihinsa lähettämät rahat muodostivat monissa maissa kansantalouk­sien kulmakiven.

Siirtolaiset olivat myös huolenaihe hallituksille: taloudellisen vaikutus­vallan turvin he pystyivät toimimaan oppositiovoimana alkuperämaiden hallintoa vastaan.

Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen mukaan maailman muslimi­väestön arvioidaan lisääntyvän noin 1,6 miljardista runsaaseen 2,2 miljar­diin vuoteen 2030 mennessä. Muslimit ovat enemmistönä runsaassa vii­dessäkymmenessä maassa, eikä maailmassa ole valtiota, jossa ei olisi muslimivähemmistöä.

Islamin globalisoituminen on johtanut muslimien uskonnollisten käsitys­ten ja järjestäytyneen toiminnan monimuotoistumiseen. Ilmiö näkyy sel­västi Suomessakin.

Tataariväestön jo runsas sata vuotta sitten Suomeen perustamat rukous­huoneet saattoivat yhteen vähälukuista muslimiyhteisöä aina vuoteen 1987, jolloin joukko arabitaustaisia maahanmuuttajia perusti Suomen is­lamilaisen yhdyskunnan. Nyt maassamme on yli sata vakiintunutta isla­milaista järjestöä.

Maahanmuuttajaväestön alkuperämailla sekä kansainvälisillä is­lamilaisilla järjestöillä oli jo 1960-luvulla selviä poliittisia intressejä, jot­ka kohdistuivat länsimaiden muslimiyhteisöihin. Tämä näkyi Suomessa­kin maan muslimiväestön kasvaessa 1980-luvun lopulla.

Islamilaisen maailman hallitukset halusivat pitää Länsi-Eurooppaan saa­puneet muslimit lojaaleina alkuperämaitaan kohtaan – siirtolaisten läh­tömaihinsa lähettämät rahat muodostivat monissa maissa kansantalouk­sien kulmakiven.

Siirtolaiset olivat myös huolenaihe hallituksille: taloudellisen vaikutus­vallan turvin he pystyivät toimimaan oppositiovoimana alkuperämaiden hallintoa vastaan.

Hallitusten ohella alkuperämaiden islamilaiset oppositioliikkeet, kuten vuonna 1928 Egyptissä perustettu Muslimiveljeskunta ja Saudi-Arabian hallituksen vuonna 1962 perustama lähetysjärjestö (Rabita al-Alam al-Is­lami, Muslim World League) osallistuivat kamppailuun Euroopan musli­mien sieluista.

Suomalainen järjestäytynyt islam on 2000-luvulla rakentunut yhä selvemmin kolmesta lajityypistä.

Ensinnäkin joukko suomalaisjärjestöjä ylläpitää voimakkaita sidoksia al­kuperämaihin, ja järjestöt ovat jäsenkunnaltaan etnisesti homogeenisiä. Tämänkaltaiset järjestöt osallistuvat hyvin vähän julkiseen islam-keskus­teluun. Järjestöihin lukeutuvat esimerkiksi irakilaisten shiiamuslimien yhteisöt Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Yhteisöt ovat poliittisesti ja ideologisesti lähellä Irakin hallituksen shiialaisia valtapuolueita.

Monet Suomen suurimmista muslimijärjestöistä ovat puolestaan profii­liltaan monikielisiä ja monietnisiä. Ne ovat muun muassa verkkosivuil­laan osoittaneet luoneensa sidoksia sekä kansainvälisiin hallituksista riippumattomiin että hallitusten tukemiin kansainvälisiin islamilaisiin järjestöihin.

Tällaiset järjestöt ovat halukkaita osallistumaan julkiseen keskusteluun. Ne toimivat kantavina voimina vuonna 2006 perustetussa Suomen isla­milaisessa neuvostossa, jonka tavoitteena on edistää Suomen islamilais­ten keskustelua muun yhteiskunnan kanssa.

Kolmas lajityyppi ovat islamilaiset järjestöt, epämuodolliset ryhmitty­mät ja järjestöjen alaosastot, jotka pitävät keskeisimpänä tehtävänään dawa-työtä, kutsumista islamiin. Monet länsimaissa toimivat ryhmät ko­rostavat dawan olevan jokaisen länteen muuttaneen muslimin uskonnollinen velvollisuus.

Uskonkäsitykseltään nämä järjestöt edustavat usein puritanistista sun­naislamin tulkintaa salafismia ja ne ovat kannattajakuntansa kokoon nähden suhteettoman näkyviä internetissä sekä katulähetystyössä. Tyy­pillistä on, että liikkeiden jäsenistö koostuu nuorista aikuisista, jotka ovat kokeneet voimakkaan uskonnollisen heräämisen. Suuri osa kannat­tajakunnasta on kantaväestöön kuuluvia käännynnäisiä. Tällainen järjes­tö, Helsingin muslimit, kutsui maaliskuussa kiistellyn saarnaajan Bilal Philipsin Suomeen.

Tuoreet tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että muslimiväestön kasvu on lisännyt islamin monimuotoisuutta Länsi-Euroopassa. Tämä näkyy selvästi Suomessakin.

Islamilaisilla järjestöillä ei ole yhtä yhtenäistä suuntaa, vaan äärikonser­vatiiviset liikkeet elävät rinta rinnan integraatiohakuisten järjestöjen se­kä alkuperämaihin tiiviisti kytkeytyneiden järjestöjen kanssa.

Marko Juntunen
Kirjoittaja on islamin tutkija ja sosiaaliantropologian lehtori Tampereen yliopistossa.