Helsingin Sanomat: Ihmisoikeustuomioistuimelta harvinainen väliintulo: haluaa selvityksen, miksi Suomi on poistamassa irakilaismiestä maasta 5.10.2018
EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN (EIT) on puuttunut poikkeuksellisesti irakilaisen turvapaikanhakijan käännyttämiseen Suomesta. EIT on keskeyttänyt miehen maastapoistamisen asian tarkempaa tutkimista varten.
EIT on myös pyytänyt Suomelta kannanottoa siihen, olisiko mies Irakissa joko hengenvaarassa tai olisiko hänellä riski joutua kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi.
Jokaisen henkeä suojellaan ihmisoikeussopimuksen toisessa artiklassa. Kolmosartikla puolestaan kieltää kidutuksen sekä epäinhimillisen ja halventavan kohtelun. Suomi ei voi palauttaa ketään maahan, jossa hän voisi joutua näiden oikeudenloukkausten kohteeksi.
Suomeen saavuttuaan mies kertoi, että hänet on Irakissa painostettu kääntymään shiia-muslimiksi ja liittymään puolisotilaalliseen shiiamilitiaan. Hänet oli myös kidnapattu.
Maahanmuuttovirasto (Migri) hylkäsi marraskuussa 2016 miehen turvapaikkahakemuksen.
MIGRI USKOI, että miehen kertomat asiat pitävät paikkansa. Hakemus kuitenkin hylättiin sillä perusteella, ettei Migri uskonut miehen jatkossa joutuvan vainon kohteeksi. Tätä Migri perusteli sillä, ettei mies enää työskennellyt korkea-arvoisena virkamiehenä ministeriössä.
Turun hallinto-oikeus piti Migrin päätöksen voimassa maaliskuussa antamallaan päätöksellä. Asia on parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) käsittelyssä.
Mies olisi voitu poistaa maasta hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, koska sen päätös on täytäntöönpanokelpoinen. EIT kuitenkin puuttui asiaan. Kesäkuussa se määräsi käännyttämisen keskeytettäväksi, jotta asia voidaan tutkia tarkemmin.
EIT:n väliintulosta ei voi päätellä, mikä sen lopullinen arvio asiasta on. Myös KHO voi päätyä asiassa toisenlaiseen lopputulokseen kuin hallinto-oikeus.
MIES ON TAUSTALTAAN arabi, ja hän on sunni-muslimi. Hän työskenteli Bagdadissa korkeassa asemassa ministeriössä.
Miehen veli surmattiin vuonna 2007 matkalla töihin. Vuosina 2014–2015 miestä itseään alettiin painostaa työpaikalla vaihtamaan uskontoaan ja liittymään militiaan.
Mies ryhtyi käyttämään työmatkoillaan julkista liikennettä sen jälkeen, kun hän löysi autonsa ovesta verta. Hänet kuitenkin siepattiin, kun hän oli vaihtamassa linja-autoa.
Sieppaajat kuljettivat häntä ensin autolla, ja ajelun jälkeen häntä riiputettiin ketjusta ja lyötiin noin kymmenen minuutin ajan. Sieppaajat poistuivat saatuaan puhelun, ja mies onnistui vapautumaan käsiraudoista.
HALLINTO-OIKEUDEN mukaan miehen kertomat asiat saavat vahvistusta Irakia koskevista maatiedoista. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan sunniarabeihin kohdistuneet oikeudenloukkaukset ovat lisääntyneet vuodesta 2014.
Shiiamilitiat ja Irakin turvallisuusjoukot ovat siepanneet, kiduttaneet ja jopa teloittaneet sunniarabeja, koska heidän on uskottu tukevan Isisiä, UNHCR raportoi. Militioiden jäsenet eivät yleensä ole joutuneet vastuuseen teoistaan.
Tiedotusvälineet ovat puolestaan kertoneet entisen pääministerin Nouri al-Malikin pyrkineen puhdistamaan virastot sunneista.
Hallinto-oikeus piti riidattomana, että mieheen on kohdistunut ministeriössä painostusta ja että hänet on siepattu. Se katsoi kuitenkin, ettei työpaikan tapahtumien ja sieppauksen välillä ole välttämättä yhteyttä.
”Sieppauksen syy ei ole ilmennyt sieppauksen yhteydessä tai sen jälkeenkään”, hallinto-oikeus katsoi.
OIKEUDEN MUKAAN painostus työpaikalla johtui nimenomaan miehen asemasta. Hänet kuitenkin irtisanottiin, joten tämän takia hänen ei voida katsoa enää olevan militioiden erityisen mielenkiinnon kohteena.
”Hänellä ei siten ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi”, oikeus totesi.
Mielivaltainen väkivalta Bagdadissa ei myöskään ole sillä tasolla, että siitä aiheutuisi vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa kaikille kaupungissa oleskeleville.
Turvapaikkahakemus siis hylättiin, eikä miehelle myönnetty myöskään oleskelulupaa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.
HALLINTO-OIKEUDEN kolme tuomaria olivat asiasta yksimielisiä. Sen sijaan esittelijä olisi päätynyt toiseen tulokseen.
Esittelijän mukaan on pidettävä riittävän todennäköisenä, että sieppaus johtui miehen asemasta ministeriössä, hänen sunnitaustastaan sekä siitä, että hän oli kieltäytynyt liittymästä shiiamilitiaan.
Mieheen oli siten kohdistettua vainoa, joka johtui hänen uskonnostaan ja poliittisista mielipiteistään. Hänellä oli siten perusteltu pelko vainon jatkumisesta.