Tampereen käräjäoikeus on katsonut tamperelaisen yrityksen purkaneen kahden afrikkalaistaustaisen miehen työsuhteen laittomasti ja syyllistyneen syrjintään.
Purku- ja jätealalla toimiva yritys päätti välittomästi miesten työsuhteen, koska toinen heistä oli tehnyt tutkintapyynnön rasismin kohteeksi joutumisesta työpaikalla. Sitä ennen miehet olivat pyytäneet työnantajaa puuttumaan asiaan.
Toinen miehistä työskenteli yrityksessä yli neljä vuotta, toinen hieman alle. Miehille ei kerrottu etukäteen työsuhteen purkamisesta eikä heitä kuultu sen tiimoilta etukäteen. Toisen miehen työsuhde päätettiin sairausloman aikana, toisen välittömästi sairausloman päätyttyä.
Yhtiö joutuu maksamaan korvauksia työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, irtisanomisajan palkasta, yhdenvertaisuushyvitystä ja miesten oikeudenkäyntikulut. Kaikkiaan yhtiön maksettavaksi lankeaa noin 50 000 euroa. Korvauksia korotti se, että terveydentilan katsottiin vaikuttaneen työsuhteen päättämiseen.
____________________________________
Tuomio asiassa Bah ja Nzembele/Toivonen yhtiöt
| TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS | TUOMIO | 09/28387 |
| 43. osasto | ||
| Annettu kansliassa KANNE I | 30.11.2009 | L 09/751 |
| Kantaja | Bah, Mouctar |
| Vastaaja | Toivonen Yhtiöt Oy 1032806-9 |
| Kuultavat | Rakennusalan työttömyyskassa Työttömyysvakuutusrahasto |
| Asia | Työsuhteen irtisanominen/purkaminen |
| Vireille | 15.1.2009 | ||
KANNE II
Kantaja Nzembele, Arimoys
Vastaaja Toivonen Yhtiöt Oy
Kuultavat Metallityöväen työttömyyskassa
Työttömyysvakuutusrahasto
Asia Työsuhteen irtisanominen/purkaminen
Vireille 15.1.2009
Käräjäoikeus on käsitellyt kanteet samassa oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:n nojalla.
KANNE I (L 09/751)
Vaatimukset Kantaja on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa vastaajayhtiön suorittamaan hänelle
1. korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14 kuukauden palkkaa vastaavasti 23.092,72 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,
2. palkan irtisanomisajalta 1.649,48 euroa sekä lomakorvausta irtisanomisajalta 191,80 euroa kummatkin määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja
3. yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 12.500,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.
Lisäksi kantaja on vaatinut, että vastaajayhtiö velvoitetaan luovuttamaan kantajalle häntä koskeva työaikakirjanpito koko työsuhteen voimassaoloajalta.
Vielä kantaja on vaatinut vastaajan velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Kanteen perusteet
Tiedot työsuhteesta Kantaja oli ollut vastaajayhtiön palveluksessa 25.5.2004 -15.2.2008 välisenä aikana työtehtävänään rakennusjätteiden käsittely ja lajittelu jätteenkäsittelylaitoksella. Työsuhde oli päättynyt 15.2.2008, kun vastaajayhtiö oli purkanut työsopimuksen 8.2.2008 päivätyllä purkamisilmoituksellaan. Työsuhteen päättyessä kantajan palkka oli ollut 9,59 euroa/tunti.
Vastaajayhtiöllä ei ole ollut lain mukaista perustetta päättää kantajan työsopimusta. Sen vuoksi hän oli oikeutettu työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen työsopimuksen perusteettoman päättämisen johdosta.
Työsuhde oli päätetty noudattamatta lain mukaista irtisanomisaikaa, joten kantajalla oli työsopimuslain 6 luvun 4 §:n perusteella oikeus saada korvauksena täysi palkka irtisanomisajalta lomakorvauksineen.
Vastaajayhtiö oli kohdellut kantajaa epäasiallisesti ja syrjinyt häntä hänen etnisen tai kansallisen alkuperänsä vuoksi aiheuttaen siten haittaa kantajalle. Vastaajayhtiön menettelystä oli aiheutunut kielteisiä seurauksia sen johdosta, että kantaja oli ryhtynyt toimenpiteisiin häneen kohdistuneen epäasiallisen kohtelun vuoksi. Tämän vuoksi vastaajayhtiö oli velvollinen suorittamaan kantajalle yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.
Työnantaja on velvollinen pitämään työaikakirjanpitoa ja säilyttämään sitä työaikalaissa säädetyn kanneajan päättymiseen saakka. Kantajalla oli työaikalain 37 §:n 2 momentin perusteella oikeus saada itseään koskeva työaikakirjanpito, jota vastaajayhtiö ei ollut kehotuksesta huolimatta luovuttanut hänelle.
Tapahtumatiedot Vastaajayhtiö on purkanut kantajan työsopimuksen 8.2.2008 päivätyllä hänelle lähettämällään kirjeellä päättymään 15.2.2008. Kantaja oli ollut työsuhteen päättyessä sairauslomalla. Työnantaja oli ilmoittanut purkuperusteeksi perättömän rikosilmoituksen tekemisen työnantajasta ja siitä johtuvan luottamuksen menettämisen.
Kantajaa oli kohdeltu työsuhteen aikana useaan otteeseen hyvin epäasiallisesti ja syrjivästi. Häntä oli nimitelty ja kiusattu muun muassa ihonvärin perusteella. Hän oli joutunut työtehtävässään myös hengenvaaraan tilanteessa, jossa työtoveri oli laittanut kuljetushihnan virheellisesti päälle. Kantaja oli ilmoittanut kohtelustaan työnantajalle, mutta epäasiallinen ja syrjivä kohtelu oli siitä huolimatta jatkunut vaikuttaen haitallisesti kantajan terveydentilaan. Hän oli tehnyt kohtelustaan yhdessä työtoverinsa Arimoya Nzembelen kanssa selvityspyynnön työsuojelupiirille. He olivat tehneet 5.2.2008 tutkintapyynnön poliisille, koska tilanteeseen ei ollut tullut muutosta ja kun työpaikalla oli esiintynyt uhkailua. Kun työnantaja oli saanut tietää poliisille tehdystä ilmoituksesta, työnantaja oli purkanut kantajan ja hänen työtoverinsa työsopimukset.
Työsuojelupiiri on laatinut selvityspyynnön johdosta 23.4.2008 päivätyn tarkastuskertomuksen. Siinä on todettu, että työnantaja oli saanut useita ilmoituksia kantajan ja hänen työtoverinsa kokemasta epäasiallisesta kohtelusta mutta ei ollut ryhtynyt selvittämään työyhteisön tilaa tarkemmin eikä ollut työntekijöiden kanssa käytyjä keskusteluja lukuun ottamatta pyrkinyt lopettamaan epäasiallista kohtelua.
Kantaja oli ollut työsuhteen päättyessä sairauslomalla ranteen kipeytymisen johdosta. Sairausloman aikana käden operointi oli todettu välttämättömäksi. Sairausloma oli alkanut tammikuussa 2008. Työnantaja oli saanut tietää käden leikkaustarpeesta ja sairausloman pidentymisestä tammikuun aikana. Työnantajan edustaja Antero Toivonen oli huutanut kantajalle tammikuussa 2008 sairausloman jatkumisen johdosta käydyssä puhelinkeskustelussa, että tämän piti alkaa etsiä toista työpaikkaa, mikäli ei pystynyt hoitamaan työtehtäviään. Työnantajan edustajan käytös oli tässä yhteydessä ollut täysin epäasiallista ja osoitti, että työsuhteen päättymisen taustalla oli ollut myös kantajan terveydentila.
Työsopimuksen päättämisen perusteettomuus
Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantajalla on oikeus purkaa työsopimus vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Vastaajayhtiöllä ei ole ollut mainitun kaltaista erittäin painavaa syytä kantajan työsopimuksen purkamiseen.
Työsuhteen päättämisen piti perustua aina myös asialliseen syyhyn. Kantajan työsuhde oli päätetty epäasiallisella perusteella, kun se oli purettu hänen etnisen tai kansallisen alkuperänsä vuoksi tai hänen terveydentilastaan johtuvasta syystä.
Kantaja ei ollut tehnyt poliisille rikosilmoitusta, kuten työsuhteen purkamisilmoituksessa todetaan, vaan tutkintapyynnön, joka oli ollut täysin aiheellinen. kantajaan oli kohdistunut syrjintää ja muuta epäasiallista kohtelua työpaikalla jo pitkään eikä työnantaja ollut puuttunut asiaan lukuisista ilmoituksista huolimatta. Poliisille tehty ilmoitus oli perustunut työpaikan todellisiin tapahtumiin eikä kantaja ollut ilmoittanut työnantajan syyllistyneen rikokseen.
Kantaja oli kokenut henkilökohtaisen turvallisuutensa ja terveydentilansa uhatuksi. Työnantajan laiminlyötyä omat velvollisuutensa kantaja oli ryhtynyt vaatimaan viranomaisia puuttumaan asiaan. Näin toimiessaan kantaja ei ollut toimillaan rikkonut työntekijävelvoitteitaan.
Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 4-kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan turvautumista työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin. Vastaajayhtiöllä ei olisi ollut oikeutta irtisanoa kantajan työsopimusta sen vuoksi, että hän oli kääntynyt poliisin puoleen tarkoituksenaan turvata oikeuksiaan, eikä työnantajalla siten ole ollut oikeutta kyseisellä perusteella purkaa kantajan työsopimusta. Työsopimuksen purkamisessa oli kysymys työnantajan niin sanotusta kielletystä vastatoimesta.
Työsopimuksen päättämisen syynä oli tosiasiassa ollut myös kantajan terveydentila. Hänen ranteensa oli kipeytynyt työssä ja hän oli joutunut sairauslomalle, jonka jatkumisesta pidempään työnantaja oli saanut tiedon vain vähän ennen työsuhteen päättämistä. Vastaajayhtiöllä ei ole ollut oikeutta purkaa työsopimusta kantajan terveydentilan johdosta.
Korvauksen määrästä
Työnantajan menettely on ollut hyvin loukkaavaa. Kantaja on työsuhteen päättymisen jälkeen ollut työttömänä. Kantaja on työllistynyt noin kuusi kuukautta sitten. Edellä mainitut seikat ja työsuhteen kesto huomioiden vaadittua korvausta oli pidettävä määrältään kohtuullisena. Korvaus on laskettu seuraavasti: 14 kk x 21,5 pv x 8 t x 9,59 euroa.
Ottaen huomioon työnantajan hyvin loukkaava menettely korvauksesta tulee katsoa vähintään kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä aineettoman vahingon korvaukseksi.
Irtisanomisajan palkka ja siltä laskettava lomakorvaus
Työsuhde oli päätetty ilman lain mukaista irtisanomisaikaa. Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisajalta. Korvaus on maksettava myös siinä tapauksessa, että työsopimus on purettu perusteettomasti. Samalla on jäänyt suorittamatta lomakorvaus irtisanomisajalta. Työsopimuksen mukainen irtisanomisaika on yksi kuukausi. Kuukausipalkka on laskettu seuraavasti: 21,5 pv x 8 t x 9,59 euroa. Lomakorvaus on laskettu seuraavasti 2,5 pv x 8 t x 9,59 euroa.
Syrjintä Yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa koskevan 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohessa etnisen tai kansallisen alkuperän perusteella. Kantaja oli kotoisin Afrikasta ja häneen oli kohdistunut työpaikalla rasistista käytöstä muun muassa ihonväriin perustuen. Syrjintä oli jatkunut pitkään. Kuten työsuojelupiiri on todennut, syrjinnästä voi olla kyse myös silloin, kun työnantaja ei puutu työpaikalla esiintyvään rasistiseen kohteluun. Yhdenvertaisuuslakia koskevan hallituksen esityksen 44/2003 mukaan kiellettyä syrjintää voi olla myös toimimatta jättäminen. Vastaajayhtiö ei ollut lain edellyttämällä tavalla puuttunut tilanteeseen, vaikka se oli saanut useita ilmoituksia epäasiallisesta kohtelusta.
Vastaajayhtiön menettely oli ollut yhdenvertaisuuslain mukaisen syrjintäkiellon vastaista. Kantajaan oli kohdistunut yhdenvertaisuuslain 6 §:n 2 momentin 3-kohdan mukaista häirintää. Vastaajayhtiö oli loukannut kantajaa, kun se tietoisena häneen kohdistuvasta syrjinnästä oli sallinut syrjinnän jatkumisen. Vastaajayhtiö on tiennyt tai sen olisi ainakin pitänyt tietää, että syrjivä menettely ja sen jatkuminen loukkasi kantajaa henkilönä ja loi uhkaavan, vihamielisen ja halventavan ilmapiirin.
Etnisen tai kansallisen alkuperänsä vuoksi kantajalle on maksettu alhaisempaa palkkaa kuin muille vastaavissa tehtävissä oleville samankaltaisen työkokemuksen omaaville työntekijöille. Kantajalle oli maksettu 26.8.2006 saakka 1-2 euroa alhaisempaa palkkaa kuin muille.
Yhdenvertaisuuslain mukaista syrjintää liittyi myös työsuhteen purkamiseen. Vastaajayhtiö on yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä säädetyn vastatoimien kiellon vastaisesti purkanut kantajan työsopimuksen hänen käännyttyään poliisin puoleen kokemansa uhkailevan ja syrjivän kohtelun johdosta.
Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantaja, joka on rikkonut syrjinnän kieltoa, on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä. Hyvityksenä on suoritettava loukkauksen laadun mukaan enintään 15.000 euroa. Tuomioistuin voi myös ylittää laissa määritellyn hyvityksen enimmäismäärän. Ottaen huomioon kantajaan kohdistuneen syrjinnän laatu, laajuus, sen kesto ja seuraukset sekä erityisesti vastatoimien kiellon rikkominen kohtuullisena hyvityksenä on pidettävä vaadittua 12.500 euroa.
Työaikakirjanpito Kantaja on pyytänyt vastaajayhtiötä toimittamaan hänen työaikaansa koskevan kirjanpidon. Kantajalla oli aihetta epäillä, että hänelle ei ollut maksettu palkkaa työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisesti. Kantaja oli tehnyt vuorotyötä, mutta hänelle ei ollut maksettu niihin liittyviä lisiä ja palkka oli työsuhteen alussa ollut selvästi alhaisempi kuin vastaavasta työstä yleensä maksettava palkka. Kantajan tuli saada työaikakirjanpito haltuunsa, jotta hän pystyisi selvittämään mahdolliset palkkasaatavansa. Vaikka kantajalla oli työaikalain 37 §:n 2 momentin perusteella oikeus saada itseään koskeva työaikakirjanpito, vastaajayhtiö ei ollut kehotuksesta huolimatta luovuttanut sitä hänelle.
VASTAUS
Vaatimukset Vastaajayhtiö on kiistänyt kantajan vaatimukset perusteeltaan ja määrältään ja vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta.
Kiistämisen perusteet
Vastaajayhtiöllä oli ollut lainmukainen peruste päättää kantajan työsopimus.
Työsuhde oli päätetty purkamalla se heti.
Vastaajayhtiö ei ollut kohdellut kantajaa epäasiallisesti eikä syrjinyt häntä kansallisen alkuperän vuoksi. Kantajan väitteet näiltä osin oli tutkittu sekä työsuojelupiirin että poliisi- ja syyttäjäviranomaisten toimesta. Väitteille ei ollut löytynyt mitään perusteita. Sairauslomalla ei ollut vaikutusta kantajan työsuhteen päättämiseen.
Epärehellisyys työnantajaa kohtaan
Kantaja oli yhdessä toverinsa kanssa tehnyt 5.2.2008 työnantajasta aiheettoman tutkintapyynnön poliisille. Tutkintapyyntö oli ollut kantajan vastaveto työnantajaa kohtaan, kun työnantaja oli työturvallisuuden noudattamiseksi yrittänyt saada kantajan työtoveria Arimoya Nzembelea noudattamaan työturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämättömiä vähimmäisehtoja. Kantajan menettely oli ollut räikeätä, koska tällä tavalla työntekijä oli pyrkinyt viemään työnantajalta mahdollisuuden täyttää sille lainsäädännön asettamaa velvollisuutta huolehtia työntekijöidensä työturvallisuudesta. Kantajan menettelyn epärehellisyyden osoitti muun muassa se, että tutkintailmoituksessa sivulla 3 hän on myöntänyt, ettei osannut yksilöidä kenen toimesta, koska ja millä tavalla rasismi/syrjintä oli vastaajayhtiössä ilmennyt. Johtopäätöksenä oli, että hänen tarkoituksenaan oli ollut aiheettomalla ilmoituksella antaa välitön tuki työtoverinsa Arimoya Nzembelen menettelylle vastaajayhtiössä. Johtopäätös tästä oli, että Mouctar ja hänen työtoverinsa olivat yksissä tuumin suunnanneet aiheettoman rikosilmoituksen työnantajaansa vastaan ja työnantaja oli tämän jälkeen kohdistanut heihin molempiin työnjohdollisia toimenpiteitä purkamalla työsuhteet. Aiheettomalla rikosilmoituksella Mouctar oli antanut selvän tukensa työtoverinsa menettelylle työturvallisuuden vaarantajana ja siten aiheuttanut vakavan sopimusrikkomuksen omassa työsopimussuhteessaan siten, että työsopimuksen jatkamisedellytykset olivat puuttuneet. Johtopäätös tästä oli, että työsuhteen purkamiselle on ollut erittäin painavat perusteet.
Hämeen työsuojelupiiri on tehnyt häirintä- ja työsyrjintäasiassa selvityksen, joka ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Lisäksi asiassa on tehty syyttämättäjättämispäätös sen jälkeen, kun useita henkilöitä oli kuultu esitutkinnassa. Johtopäätös oli, että tutkintapyyntö oli ollut alusta lähtien aiheeton ja se oli ollut, ottaen huomioon eri selvitysten sisältö, vastaveto työnantajan velvollisuudelle noudattaa työturvallisuusmääräyksiä.
Väitetty etninen syrjintä
Häirinnästä ja sen jatkumisesta oli olemassa vain kantajan ja hänen työtoverinsa oma kertomus. Häirinnän olemassaoloa ja sen jatkumista oli tutkittu tähän mennessä kolmen eri viranomaisen toimesta: työsuojeluviranomaisten, poliisiviranomaisten ja syyttäjälaitoksen. Häirintää, syrjintää ja niiden olemassaoloa tai jatkumista ei ollut tarkemmin tai muiden viranomaisten puolesta mahdollista enempää tutkia.
Työsuojelupiirin lausunnossa on todettu, että Bah Mouctarin ja hänen työtoverinsa Arimoya Nzembelen kertomusten lisäksi ei ollut muuta näyttöä mahdollisesta syrjinnästä.
Väite syrjinnästä oli vakava, joten asia oli siirretty poliisiviranomaisille näytön hankkimiseksi mutta ei sen vuoksi, että työsuojelupiiri olisi havainnut mitään häirintää tai syrjintää, vaan sen vuoksi, että työsuojeluviranomaisten toimivaltaan ei kuulunut näytön hankkiminen. Bahin ja Arimoyan kertomusten ollessa yhdenmukaiset, asiassa oli haluttu saada näyttöä muiltakin osin.
Poliisiviranomainen oli kuulustellut kuutta (6) eri henkilöä epäiltynä muun muassa työsyrjinnästä. Näytön hankkimisen jälkeen kokonaisuus oli siirtynyt syyttäjälle, joka oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Siinä on todettu, että poliisinkaan tekemässä tutkinnassa kukaan muu kuin Bah ja Arimoya eivät olleet kertoneet havainneensa epäasiallista kohtelua kantajaa kohtaan. Johtopäätös tästä oli, että väitteet syrjinnästä olivat vastaveto työnantajan velvollisuudelle noudattaa työturvallisuusmääräyksiä ja siten selvästi aiheettomia ja osoittivat tekijöissään epärehellisyyttä työnantajaansa kohtaan.
Vastaajayhtiöllä ei käytännössä ollut muulla lainmukaisella tavalla mahdollisuutta osoittaa menettelynsä perustuneen täysin muihin kuin syrjiviin syihin. Toivonen Yhtiöt Oy:ssä on työskennellyt ja työskentelee eri kansallisuuksia. Syrjintää ei ole milloinkaan tapahtunut työhönotossa eikä työsuhteita päätettäessä.
Korvauksen määrästä
Koska työnantaja oli päättänyt kantajan työsuhteen sen vuoksi, että työntekijöiden työturvallisuus voitaisiin taata, ei kysymyksessä ole ollut loukkaava menettely. Vaadittu 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus oli ylimitoitettu jo pelkästään kanteessa esitettyjen tietojen perusteella.
Syrjintä
Vastaajayhtiössä kaikki työntekijät ovat yhdenvertaisia. Vastaajayhtiössä oli suoritettu sekä työsuojelupiirin, poliisin, että syyttäjäviranomaisten tutkinta väitetystä syrjinnästä. Lopputulos oli ollut se, että väitteet syrjinnästä olivat jääneet kantajan ja hänen ystävänsä omien kertomusten varaan. Hyvitysvaatimus oli siten sekä perusteeltaan että määrältään perusteeton. Vastaajayhtiössä on työskennellyt ja työskentelee edelleen eri etnistä alkuperää olevia henkilöitä.
KANTAJAN LAUSUMA
Työsuhteen perusteeton päättäminen
Tutkintapyyntö ei ole ollut aiheeton eikä vastaveto sille, että vastaajayhtiö oli yrittänyt saada kantajan työtoveria käyttäytymään työturvallisuussäännösten edellyttämällä tavalla. Väite oli täysin virheellinen. Kantaja ei ole ollut edes tietoinen mistään työtoverinsa työturvallisuussäännösten vastaisesta käyttäytymisestä. Kantaja ei ole kääntymällä poliisin puoleen pyrkinyt estämään työnantajan toimia työturvallisuusvelvoitteen täyttämiseksi. Väite oli täysin käsittämätön, kuten myös väite siitä, että kantaja olisi poliisin puoleen kääntymällä jotenkin tukenut työtoverinsa menettelyä työturvallisuuden vaarantajana. Kantaja oli kääntynyt poliisin puoleen, koska hän oli kokenut omansa ja työtoverinsa Arimoya Nzembelen työturvallisuuden uhatuksi Arimoyan ilmoitettua työpaikalla kuulemistaan uhkauksista. Taustalla oli kantajaan ja hänen työtoveriinsa jo pitkään kohdistunut syrjintä ja epäasiallinen kohtelu.
Kantaja ei ollut toiminut epärehellisesti työnantajaansa kohtaan. Asiointi poliisin luona ei ollut sujunut hyvin muun muassa kielitaidon puutteesta johtuen. Tästä syystä tutkintailmoitukseen ei ollut tullut tarkemmin kirjatuksi kantajan kokemaa syrjintää.
Kantaja oli kääntynyt poliisin puoleen täysin aiheellisesti eikä hän ollut siinä yhteydessä toiminut epärehellisesti. Hänen poliisille ja työsuojeluviranomaiselle antamansa tiedot ovat olleet oikeita. Kun poliisi oli ottanut yhteyttä työnantajan edustajaan Antero Toivaseen, työnantaja oli pian sen jälkeen purkanut työsopimuksen. Toivosen tiedossa oli ollut, miksi kantaja oli kääntynyt poliisin puoleen ja että hän oli jo aiemmin ilmoittanut syrjivästä kohtelustaan työnantajalle.
Syrjintä Riidatonta oli, että sekä kantaja että hänen työtoverinsa olivat ilmoittaneet useasti työnantajalle heihin kohdistuvasta syrjivästä ja epäasiallisesta kohtelusta (ks. työsuojelupiirin tarkastuskertomus sivu 2 / työnantajan antama selvitys). Siten oli selvää, että syrjintää oli ilmennyt ja että se oli jatkunut vielä sen jälkeenkin, kun työnantaja oli tullut siitä tietoiseksi. Työnantaja oli ollut tietoinen myös syrjinnän jatkumisesta ja sallinut sen jatkua. Sallimalla häirinnän jatkumisen työnantaja oli rikkonut yhdenvertaisuuslain mukaista syrjinnän kieltoa.
Hyvitysvaatimusta ei tehnyt perusteettomaksi se, että väitteet syrjinnästä olivat jääneet vain kantajan ja hänen työtoverinsa kertomusten varaan. Työsuojelupiirin tarkastuskertomuksessa todetaan, että kukaan ei yleensä myönnä syyllistyneensä syrjintään. Poliisikuulustelussa työntekijöitä ja työnantajan edustajia oli kuultu epäiltyinä. Syyttämättä jättämispäätös perustui siihen, että epäselvissä tapauksessa asia tuli ratkaista syylliseksi epäiltynä kuullun eduksi.
Kantajan työsuhde oli purettu sen jälkeen, kun hän oli täysin aiheellisesti kääntynyt poliisin puoleen. Näin ollen sen lisäksi, että kantajaan oli kohdistunut kiellettyä syrjintää, vastaajayhtiö oli purkaessaan työsuhteen rikkonut yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä mukaista vastatoimien kieltoa.
Työaikakirjanpito Vastaajayhtiö on toimittanut kantajalle palkkalaskelmia työssäoloajalta. Vastaajayhtiön mukaan varsinaista työaikakirjanpitoa ei ollut olemassa. Kantajan tuli saada asiaan vahvistus siitä, ja jos työaikakirjanpitoa oli olemassa, se tuli luovuttaa kantajalle.
KANNE II (L 09/756)
KANNE
Vaatimukset Kantaja on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa vastaajayhtiön suorittamaan hänelle
1. korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14 kuukauden palkkaa vastaavasti 23.092,72 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,
2. palkan irtisanomisajalta 3.298,96 euroa sekä lomakorvausta irtisanomisajalta 383,60 euroa kummatkin määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja
3. yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 12.500,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.
Lisäksi kantaja on vaatinut, että vastaajayhtiö velvoitetaan luovuttamaan kantajalle häntä koskeva työaikakirjanpito koko työsuhteen voimassaoloajalta.
Vielä kantaja on vaatinut vastaajan velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Kanteen perusteet
Tiedot työsuhteesta
Kantaja oli ollut vastaajayhtiön palveluksessa 2.10.2003 - 8.2.2008 välisenä aikana työtehtävänään rakennusjätteiden käsittely ja lajittelu jätteenkäsittelylaitoksella. Työsuhde oli päättynyt 8.2.2008, kun vastaajayhtiö oli purkanut työsopimuksen. Työsuhteen päättyessä kantajan palkka oli ollut 9,59 euroa/tunti.
Vastaajayhtiöllä ei ole ollut lain mukaista perustetta päättää kantajan työsopimusta. Sen vuoksi hän oli oikeutettu työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen työsopimuksen perusteettoman päättämisen johdosta.
Työsuhde oli päätetty noudattamatta lain mukaista irtisanomisaikaa, joten kantajalla oli työsopimuslain 6 luvun 4 §:n perusteella oikeus saada korvauksena täysi palkka irtisanomisajalta lomakorvauksineen.
Vastaajayhtiö oli kohdellut kantajaa epäasiallisesti ja syrjinyt häntä hänen etnisen tai kansallisen alkuperänsä vuoksi aiheuttaen siten haittaa kantajalle. Vastaajayhtiön menettelystä oli aiheutunut kielteisiä seurauksia sen johdosta, että kantaja oli ryhtynyt toimenpiteisiin häneen kohdistuneen epäasiallisen kohtelun vuoksi. Tämän vuoksi vastaajayhtiö oli velvollinen suorittamaan kantajalle yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.
Työnantaja on velvollinen pitämään työaikakirjanpitoa ja säilyttämään sitä työaikalaissa säädetyn kanneajan päättymiseen saakka. Kantajalla oli työaikalain 37 §:n 2 momentin perusteella oikeus saada itseään koskeva työaikakirjanpito, jota vastaajayhtiö ei ollut kehotuksesta huolimatta luovuttanut hänelle.
Tapahtumatiedot Vastaajayhtiö oli purkanut kantajan työsopimuksen 8.2.2008 antamalla hänelle kirjallisen purkamisilmoituksen. Työnantaja oli ilmoittanut purkuperusteeksi perättömän rikosilmoituksen tekemisen työnantajasta ja siitä johtuvan luottamuksen menettämisen. Purkamisilmoitukseen oli lisäksi kirjattu, että kantaja olisi uhkailemalla vaarantanut työturvallisuutta työpaikalla ja että hänelle olisi annettu siitä kirjallinen huomautus. Kantaja ei ollut kuitenkaan uhkaillut ketään työssään eikä vaarantanut työturvallisuutta eikä hän ollut saanut kirjallista huomautusta.
Kantajaa oli kohdeltu työsuhteen aikana useaan otteeseen hyvin epäasiallisesti ja syrjivästi. Häntä oli nimitelty, kiusattu ja uhkailtu ihonvärin perusteella. Hän oli ilmoittanut kohtelustaan työnantajalle, mutta epäasiallinen ja syrjivä kohtelu oli siitä huolimatta jatkunut vaikuttaen haitallisesti hänen terveydentilaansa. Työnantajan edustaja oli kehottanut kantajaa olemaan välittämättä, kun häntä oli kohdeltu epäasiallisesti etnisen tai kansallisen alkuperänsä vuoksi. Kantaja oli tehnyt kohtelustaan yhdessä työtoverinsa Bah Mouctarin kanssa selvityspyynnön työsuojelupiirille. He olivat tehneet 5.2.2008 tutkintapyynnön poliisille, koska tilanteeseen ei ollut tullut muutosta ja kun työpaikalla oli esiintynyt uhkailua. Kun työnantaja oli saanut tietää poliisille tehdystä ilmoituksesta, työnantaja oli purkanut kantajan ja hänen työtoverinsa työsopimukset.
Työsuojelupiiri on laatinut selvityspyynnön johdosta 23.4.2008 päivätyn tarkastuskertomuksen. Siinä on todettu, että työnantaja oli saanut useita ilmoituksia kantajan ja hänen työtoverinsa kokemasta epäasiallisesta kohtelusta mutta ei ollut ryhtynyt selvittämään työyhteisön tilaa tarkemmin eikä ollut työntekijöiden kanssa käytyjä keskusteluja lukuun ottamatta pyrkinyt lopettamaan epäasiallista kohtelua.
Työsopimuksen päättämisen perusteettomuus
Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantajalla on oikeus purkaa työsopimus vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Vastaajayhtiöllä ei ole ollut mainitun kaltaista erittäin painavaa syytä kantajan työsopimuksen purkamiseen.
Työsuhteen päättämisen piti perustua aina myös asialliseen syyhyn. Kantajan työsuhde oli päätetty epäasiallisella perusteella, kun se oli purettu hänen etnisen tai kansallisen alkuperänsä vuoksi.
Kantaja ei ollut tehnyt poliisille rikosilmoitusta, kuten työsuhteen purkamisilmoituksessa todetaan, vaan tutkintapyynnön, joka oli ollut täysin aiheellinen. Kantajaan oli kohdistunut syrjintää ja muuta epäasiallista kohtelua työpaikalla jo pitkään eikä työnantaja ollut puuttunut asiaan lukuisista ilmoituksista huolimatta. Poliisille tehty ilmoitus oli perustunut työpaikan todellisiin tapahtumiin eikä kantaja ollut ilmoittanut työnantajan syyllistyneen rikokseen.
Kantaja oli kokenut henkilökohtaisen turvallisuutensa ja terveydentilansa uhatuksi. Työnantajan laiminlyötyä omat velvollisuutensa kantaja oli ryhtynyt vaatimaan viranomaisia puuttumaan asiaan. Näin toimiessaan kantaja ei ollut toimillaan rikkonut työntekijävelvoitteitaan.
Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 4-kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan turvautumista työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin. Vastaajayhtiöllä ei olisi ollut oikeutta irtisanoa kantajan työsopimusta sen vuoksi, että hän oli kääntynyt poliisin puoleen tarkoituksenaan turvata oikeuksiaan, eikä työnantajalla siten ole ollut oikeutta kyseisellä perusteella purkaa kantajan työsopimusta. Työsopimuksen purkamisessa oli kysymys työnantajan niin sanotusta kielletystä vastatoimesta.
Korvauksen määrästä
Työnantajan menettely oli ollut hyvin loukkaavaa. Kantaja oli työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut työttömänä elokuuhun 2008 saakka. Nyt hän oli oppisopimuskoulutuksessa ja hänen työsuhteensa oli määräaikainen jatkuen edelleen. Edellä mainitut seikat ja työsuhteen kesto huomioiden kantajan vaatimaa korvausta oli pidettävä määrältään kohtuullisena. Korvaus on laskettu seuraavasti: 14 kk x 21,5 pv x 8 t x 9,59 euroa.
Ottaen huomioon työnantajan hyvin loukkaava menettely korvauksesta tuli katsoa vähintään kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä aineettoman vahingon korvaukseksi.
Irtisanomisajan palkka ja siltä laskettava lomakorvaus
Työsuhde oli päätetty ilman lain mukaista irtisanomisaikaa. Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisajalta. Korvaus on maksettava myös siinä tapauksessa, että työsopimus on purettu perusteettomasti. Samalla on jäänyt suorittamatta lomakorvaus irtisanomisajalta. Työsopimuksen mukainen irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Kuukausipalkka on laskettu seuraavasti: 21,5 pv x 8 t x 9,59 euroa. Lomakorvaus on laskettu seuraavasti 2,5 pv x 8 t x 9,59 euroa.
Syrjintä
Yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa koskevan 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohessa etnisen tai kansallisen alkuperän perusteella. Kantaja oli kotoisin Afrikasta ja häneen oli kohdistunut työpaikalla rasistista käytöstä muun muassa ihonvärin perustuen. Syrjintä oli jatkunut pitkään. Kuten työsuojelupiiri on todennut, syrjinnästä voi olla kyse myös silloin, kun työnantaja ei puutu työpaikalla esiintyvään rasistiseen kohteluun. Yhdenvertaisuuslakia koskevan hallituksen esityksen 44/2003 mukaan kiellettyä syrjintää voi olla myös toimimatta jättäminen. Vastaajayhtiö ei ollut lain edellyttämällä tavalla puuttunut tilanteeseen, vaikka se oli saanut useita ilmoituksia epäasiallisesta kohtelusta.
Vastaajayhtiön menettely oli ollut yhdenvertaisuuslain mukaisen syrjintäkiellon vastaista. Kantajaan oli kohdistunut yhdenvertaisuuslain 6 §:n 2 momentin 3-kohdan mukaista häirintää. Vastaajayhtiö oli loukannut kantajaa, kun se tietoisena häneen kohdistuvasta syrjinnästä oli sallinut syrjinnän jatkumisen. Vastaajayhtiö on tiennyt tai sen olisi ainakin pitänyt tietää, että syrjivä menettely ja sen jatkuminen loukkasi kantajaa henkilönä ja loi uhkaavan, vihamielisen ja halventavan ilmapiirin.
Yhdenvertaisuuslain mukaista syrjintää liittyi myös työsuhteen purkamiseen. Vastaajayhtiö on yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä säädetyn vastatoimien kiellon vastaisesti purkanut kantajan työsopimuksen hänen käännyttyään poliisin puoleen kokemansa uhkailevan ja syrjivän kohtelun johdosta.
Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantaja, joka on rikkonut syrjinnän kieltoa, on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä. Hyvityksenä on suoritettava loukkauksen laadun mukaan enintään 15.000 euroa. Tuomioistuin voi myös ylittää laissa määritellyn hyvityksen enimmäismäärän. Ottaen huomioon kantajaan kohdistuneen syrjinnän laatu, laajuus, sen kesto ja seuraukset sekä erityisesti vastatoimien kiellon rikkominen kohtuullisena hyvityksenä oli pidettävä vaadittua 12.500 euroa.
Työaikakirjanpito
Kantaja on pyytänyt vastaajayhtiötä toimittamaan hänen työaikaansa koskevan kirjanpidon. Kantajalla oli aihetta epäillä, että hänelle ei ollut maksettu palkkaa työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisesti. Kantaja oli tehnyt vuorotyötä, mutta minulle ei ollut maksettu niihin liittyviä lisiä ja palkka oli työsuhteen alussa ollut selvästi alhaisempi kuin vastaavasta työstä yleensä maksettava palkka. Kantajan tuli saada työaikakirjanpito haltuunsa, jotta hän pystyisi selvittämään mahdolliset palkkasaatavansa. Vaikka kantajalla oli työaikalain 37 §:n 2 momentin perusteella oikeus saada itseään koskeva työaikakirjanpito, vastaajayhtiö ei ollut kehotuksesta huolimatta luovuttanut sitä hänelle.
VASTAUS
Vaatimukset Vastaajayhtiö on kiistänyt kantajan vaatimukset perusteeltaan ja määrältään ja vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta.
Kiistämisen perusteet
Vastaajayhtiöllä oli ollut lainmukainen peruste päättää kantajan työsopimus.
Työsuhde oli päätetty purkamalla se heti.
Vastaajayhtiö ei ollut kohdellut kantajaa epäasiallisesti eikä syrjinyt häntä kansallisen alkuperän vuoksi. Kantajan väitteet näiltä osin oli tutkittu sekä työsuojelupiirin että poliisi- ja syyttäjäviranomaisten toimesta. Väitteille ei ollut löytynyt mitään perusteita.
Työturvallisuuden vaarantaminen
Kantajan työsuhde oli purettu, koska hän oli uhkailemalla vaarantanut työturvallisuutta työpaikalla. Kantajalle oli annettu kirjallinen varoitus, mutta hän ei ollut suostunut ottamaan sitä vastaan. Uhkailu oli jatkunut kirjallisen varoituksen antamisen jälkeen. Vastaajan uhkailuun reagoiminen on ollut työturvallisuuskysymys ja kantajan käyttäytyminen on ollut vakava sopimusrikkomus.
Työnantajalla oli yksinomainen vastuu siitä, että työpaikan työsuojelu oli toteutettu asianmukaisella tavalla. Vastaajayhtiössä työturvallisuuden merkitys on erityisen merkityksellinen, koska vastaajayhtiön hallinnoima tehdasalue on meluisa ja alueella käytetään ja liikkuu runsaasti raskaita koneita, kuten kauhakuormaajia ja kuorma-autoja. Lisäksi alueella on useita liukuhihnoja ja erilaisia murskaimia. Työturvallisuuden järjestäminen asianmukaisesti on tehdasalueella siten hyvin haasteellista ja edellyttää työnantajalta jatkuvaa ja erityistä huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta työturvallisuusriskien vuoksi.
Kantaja oli uhkaillut kanssatyöntekijöitään teräaseella. Kantajan uhkaillut ja väkivaltainen käytös olivat tapahtuneet tehdasalueella. Asia oli ollut erityisen vakava työnantajan vastuulla olevan työturvallisuuden järjestämisen kannalta. Työnantajalla oli oikeus edellyttää, että sillä oleva ehdoton työturvallisuusvastuu ei tehdasalueella vaarantunut yksittäisen työntekijän uhkailun vuoksi. Uhkailu oli ollut jatkuvaa ja kohdistunut useaan vastaajayhtiön palveluksessa olevaan työntekijään. Menettelyllään kantaja oli vaarantanut sekä omansa että kanssatyöntekijöidensä työturvallisuuden sellaisella tavalla, että työnantaja oli täyttääkseen velvollisuuden työturvallisuuden ylläpitäjänä ollut pakotettu käyttämään työnjohdollisia keinoja ja purkamaan kantajan työsuhteen.
Työnantajan vastuulla olevan työturvallisuuden järjestäminen ei vastaajayhtiön toimiala ja tapauksen yksittäiset olosuhteet huomioiden kestänyt sitä, että yksittäinen työntekijä toistuvasti pyrki vaikeuttamaan tämän tehtävän suorittamista ja siten riisti työnantajalta sille lainsäädännössä asetetun olennaisen velvollisuuden. Työsuhteen purkamiseen oli ajauduttu, koska osa yhtiön henkilöstöstä oli tuntenut olonsa turvattomaksi kantajan uhkailujen ja aggressiivisen käyttäytymisen edessä ja saattanut pelkonsa turvallisuudestaan ja terveydestään työnantajan tietoon. Johtopäätös tästä oli, että kantaja oli vaarantanut työturvallisuuden välinpitämättömyydellään.
Epärehellisyys työnantajaa kohtaan
Kantaja oli tehnyt 5.2.2008 työnantajasta aiheettoman tutkintapyynnön poliisille. Tutkintapyyntö oli ollut kantajan vastaveto työnantajaa kohtaan, joka oli pakotettu noudattamaan työturvallisuusmääräyksiä. Kantajan menettely oli ollut räikeätä, koska tällä tavalla työntekijä oli pyrkinyt viemään työnantajalta mahdollisuuden täyttää lainsäädännön sille asettaman velvollisuuden huolehtia työntekijöidensä työturvallisuudesta. Työnantaja oli ennen kantajan tekemää tutkintapyyntöä antanut kirjallisen huomautuksen kantajalle tämän työturvallisuutta vaarantavien menettelyjen vuoksi, joilla hän oli toistuvasti vaarantanut omansa ja usean muun työntekijän työturvallisuutta. Lisäksi työnantaja oli ainakin kahteen otteeseen ennen työsuhteen purkamista suullisesti varoittanut kantajaa tämän käyttäytymisen vuoksi.
Hämeen työsuojelupiiri on tehnyt häirintä- ja työsyrjintäasiassa selvityksen, joka ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Lisäksi asiassa on tehty syyttämättäjättämispäätös sen jälkeen, kun useita henkilöitä oli kuultu esitutkinnassa. Johtopäätös oli, että tutkintapyyntö oli ollut alusta lähtien aiheeton ja se oli ollut, ottaen huomioon eri selvitysten sisältö, vastaveto työnantajan velvollisuudelle noudattaa työturvallisuusmääräyksiä.
Kantaja on itse ilmoittanut tutkintailmoituksessa, ettei hän osaa yksilöidä kenen toimesta, missä ja millä tavalla rasismi /syrjintä oli esiintynyt. Johtopäätös tästä oli, että rikosilmoitus oli ollut täysin aiheeton.
Väitetty etninen syrjintä
Häirinnästä ja sen jatkumisesta oli olemassa vain kantajan ja hänen työtoverinsa oma kertomus. Häirinnän olemassaoloa ja sen jatkumista oli tutkittu tähän mennessä kolmen eri viranomaisen toimesta: työsuojeluviranomaisten, poliisiviranomaisten ja syyttäjälaitoksen. Häirintää, syrjintää ja niiden olemassaoloa tai jatkumista ei ollut tarkemmin tai muiden viranomaisten puolesta mahdollista enempää tutkia.
Työsuojelupiirin lausunnossa on todettu, että Bah Mouctarin ja hänen työtoverinsa Arimoya Nzembelen kertomusten lisäksi ei ollut muuta näyttöä mahdollisesta syrjinnästä.
Väite syrjinnästä oli vakava, joten asia oli siirretty poliisiviranomaisille näytön hankkimiseksi mutta ei sen vuoksi, että työsuojelupiiri olisi havainnut mitään häirintää tai syrjintää, vaan sen vuoksi, että työsuojeluviranomaisten toimivaltaan ei kuulunut näytön hankkiminen. Bahin ja Arimoyan kertomusten ollessa yhdenmukaiset, asiassa oli haluttu saada näyttöä muiltakin osin.
Poliisiviranomainen oli kuulustellut kuutta (6) eri henkilöä epäiltynä muun muassa työsyrjinnästä. Näytön hankkimisen jälkeen kokonaisuus oli siirtynyt syyttäjälle, joka oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Siinä on todettu, että poliisinkaan tekemässä tutkinnassa kukaan muu kuin Bah ja Arimoya eivät olleet kertoneet havainneensa epäasiallista kohtelua kantajaa kohtaan. Johtopäätös tästä oli, että väitteet syrjinnästä olivat vastaveto työnantajan velvollisuudelle noudattaa työturvallisuusmääräyksiä ja siten selvästi aiheettomia ja osoittivat tekijöissään epärehellisyyttä työnantajaansa kohtaan.
Korvauksen määrästä
Koska työnantaja oli päättänyt kantajan työsuhteen sen vuoksi, että työntekijöiden työturvallisuus voitaisiin taata, ei kysymyksessä ole ollut loukkaava menettely. Vaadittu 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus oli ylimitoitettu jo pelkästään kanteessa esitettyjen tietojen perusteella.
Syrjintä
Vastaajayhtiössä kaikki työntekijät ovat yhdenvertaisia. Vastaajayhtiössä oli suoritettu sekä työsuojelupiirin, poliisin, että syyttäjäviranomaisten tutkinta väitetystä syrjinnästä. Lopputulos oli ollut se, että väitteet syrjinnästä olivat jääneet kantajan ja hänen ystävänsä omien kertomusten varaan. Hyvitysvaatimus oli siten sekä perusteeltaan että määrältään perusteeton.
Vastaajayhtiössä on työskennellyt ja työskentelee edelleen eri etnistä alkuperää olevia henkilöitä.
KANTAJAN LAUSUMA
Työsuhteen perusteeton päättäminen
Kantaja ei ollut uhkailemalla tai mitenkään muutenkaan vaarantanut työturvallisuutta työpaikalla. Hän ei ollut saanut kirjallista varoitusta tai huomautusta.
Lokakuussa 2007 (3.10.2007) kantajan virolainen työtoveri oli yrittänyt lyödä häntä lapiolla. Tämän tilanteen yhteydessä työnantajan edustaja Antero Toivonen oli saapunut työpaikalle. Selvittämättä sen enempää tapahtumia hän oli kehottanut kantajaa pitämään suunsa kiinni, jos muut nimittelevät. Hän oli jo kerran aikaisemmin työtovereiden solvatessa kantajaa kehottanut häntä pitämään vain suun kiinni. Näissä tilanteissa työnantaja oli selvittämättä asiaa tarkemmin aiheetta syyllistänyt kantajan eikä ollut puuttunut hänen kokemaansa syrjivään kohteluun. Kyse ei kummassakaan tapauksessa ole ollut varoituksesta, jota työsopimuslain 7 luvun 3 momentissa tarkoitetaan. Huomautuksen tai varoituksen antamiseen ei ole ollut aihetta eikä kantajan käytöksen ole ilmoitettu olleen sellaista, että sen jatkuessa hänen työsuhteensa voitaisiin päättää.
Väite, että kantaja olisi poliisin puoleen kääntymällä pyrkinyt estämään työnantajaa täyttämästä työturvallisuusvelvoitteensa, oli täysin virheellinen ja käsittämätön. Kantaja oli kääntynyt poliisin puoleen, koska hän oli kokenut täysin perustellusti työpaikalla oman ja työtoverinsa Bah Mouctarin työturvallisuuden uhatuksi kuulemiensa uhkausten johdosta. Taustalla oli ollut kantajaan ja hänen työtoveriinsa jo pitkään kohdistunut syrjintä ja epäasiallinen kohtelu.
Kantaja oli kääntynyt poliisin puoleen täysin aiheellisesti eikä hän ollut siinä yhteydessä toiminut epärehellisesti. Hänen poliisille ja työsuojeluviranomaiselle antamansa tiedot ovat olleet oikeita. Kun poliisi oli ottanut yhteyttä työnantajan edustajaan Antero Toivaseen, työnantaja oli pian sen jälkeen purkanut työsopimuksen. Toivosen tiedossa oli ollut, miksi kantaja oli kääntynyt poliisin puoleen ja että hän oli jo aiemmin ilmoittanut syrjivästä kohtelustaan työnantajalle.
Syrjintä
Riidatonta oli, että sekä kantaja että hänen työtoverinsa olivat ilmoittaneet useasti työnantajalle heihin kohdistuvasta syrjivästä ja epäasiallisesta kohtelusta (ks. työsuojelupiirin tarkastuskertomus sivu 2 / työnantajan antama selvitys). Siten oli selvää, että syrjintää oli ilmennyt ja että se oli jatkunut vielä sen jälkeenkin, kun työnantaja oli tullut siitä tietoiseksi. Työnantaja oli ollut tietoinen myös syrjinnän jatkumisesta ja sallinut sen jatkua. Sallimalla häirinnän jatkumisen työnantaja oli rikkonut yhdenvertaisuuslain mukaista syrjinnän kieltoa.
Hyvitysvaatimusta ei tehnyt perusteettomaksi se, että väitteet syrjinnästä olivat jääneet vain kantajan ja hänen työtoverinsa kertomusten varaan. Työsuojelupiirin tarkastuskertomuksessa todetaan, että kukaan ei yleensä myönnä syyllistyneensä syrjintään. Poliisikuulustelussa työntekijöitä ja työnantajan edustajia oli kuultu epäiltyinä. Syyttämättä jättämispäätös perustui siihen, että epäselvässä tapauksessa asia tuli ratkaista syylliseksi epäiltynä kuullun eduksi.
Kantajan työsuhde oli purettu sen jälkeen, kun hän oli täysin aiheellisesti kääntynyt poliisin puoleen. Näin ollen sen lisäksi, että kantajaan oli kohdistunut kiellettyä syrjintää, vastaajayhtiö oli purkaessaan työsuhteen rikkonut yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä mukaista vastatoimien kieltoa.
Työaikakirjanpito Vastaajayhtiö on toimittanut kantajalle palkkalaskelmia työssäoloajalta. Vastaajayhtiön mukaan varsinaista työaikakirjanpitoa ei ollut olemassa. Kantajan tuli saada asiaan vahvistus, ja jos työaikakirjanpitoa oli olemassa, se tuli luovuttaa kantajalle.
TODISTELU
Kirjalliset todisteet (kanne 1)
Kantaja 1. Ilmoitus työsuhteen purkamisesta
2. Tutkintailmoitus 5.2.2008
3. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös 15.10.2008 (3.3. kohta)
4. Hämeen työsuojelupiirin tarkastuskertomus 23.4.2008 (s. 4, 1. kpl ja s. 5, 1. kpl)
5. Potilaskertomus 16.5.2006
6. Potilaskertomus 18.1.2008.
Vastaaja 1. Hämeen työsuojelupiiri, häirintä- ja työsyrjintäasian selvitys 23.4.2008
2. Pirkanmaan syyttäjänvirasto, päätös syyttämättä jättämisestä 12.12.2008
3. Tutkintailmoitus 4.9.2008
4. Ilmoitus työsuhteen purkamisesta 8.2.2008
5. Toimintaohje häirinnän ennalta ehkäisemiseksi ja erillinen ilmoituslomake.
Kirjalliset todisteet (kanne II)
Kantaja 1. Ilmoitus työsuhteen purkamisesta
2. Tutkintailmoitus 5.2.2008
3. Hämeen työsuojelupiirin tarkastuskertomus 23.4.2008, (s. 4 1. kpl, s. 5. 1. kpl).
Vastaaja 1. Hämeen työsuojelupiiri, häirintä- ja työsyrjintäasian selvitys 23.4.2008
2. Pirkanmaan syyttäjänvirasto, päätös syyttämättä jättämisestä 12.12.2008
3. Tutkintailmoitus 4.9.2008
4. Ilmoitus työsuhteen purkamisesta 8.2.2008
5. Toimintaohje häirinnän ennalta ehkäisemiseksi ja erillinen ilmoituslomake.
Henkilötodistelu (kanne 1)
Kantaja 1. kantaja Mouctar Bah todistelutarkoituksessa
2. Arimoya Nzembele
3. Tarja Toivonen
4. Anna Bah (ent. Mäkinen), kantajan puoliso
5. Päivi Sinkkonen.
Vastaaja 1. Antero Toivonen, vastaajayhtiön toimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa
2. Jussi Virta
3. Janne Karjalainen
4. Mika Lindfors
5. Raija Hämäläinen
6. Oilme Kuldsaar.
Henkilötodistelu (kanne II)
Kantaja 1. kantaja Arimoya Nzembele todistelutarkoituksessa
2. Mouctar Bah
3. Tarja Toivonen.
Vastaaja 1. Antero Toivonen, vastaajayhtiön toimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa
2. Jussi Virta
3. Janne Karjalainen
4. Mika Lindfors
5. Raija Hämäläinen
6. Seppo Uusitalo
7. Oilme Kuldsaar.
TUOMION PERUSTELUT (kanteet I ja II)
Syrjintä
Näyttö
Kantaja Bah on kertonut, että jatkuvasti häntä ja Nzembeleä herjattiin ja heistä puhuttiin pahaa. Kaikkea ei voinut muistaa mutta esimerkiksi seuraavia tapahtumia oli sattunut. Kahvihuoneessa Salonen-niminen työntekijä oli kertonut eräästä tv-ohjelmasta ja puhunut neekeristä, vaikka kantajat olivat paikalla. Heikkilä-niminen työntekijä oli sanonut, että nyt tulee pahat hajut, kun kantajan piti lämmittää ruokaansa. Mika Lindfors oli käskenyt kantajan mennä puhdistamaan linjastolla tukosta, vaikka moottori oli ollut käynnissä. Kantaja oli tiennyt koneella aikaisemmin tapahtuneesta onnettomuudesta. Tukos piti puhdistaa käsin, joten kantaja oli ensiksi kokeillut kepillä. Kone oli leikannut kepin ja siitä kantaja oli saanut tietää moottorin käyvän. Melun vuoksi hän ei ollut voinut kuulla sitä. Kantajan käsityksen mukaan Mika oli tiennyt koneen olleen käynnissä, vaikka se olisi pitänyt sammuttaa ennen puhdistusta. Kantaja epäili Mikan halunneen vaarantaa hänen turvallisuuttaan. Kerran kantaja oli seisonut hihnalla kaatamassa siihen jätettä. Hihna käynnistetään, kun se on täynnä. Käynnistyspaikasta ei nähnyt hihnalle, joten ensin oli tarkastettava, ettei siellä ollut ketään. Pari kertaa Heikkilä oli ilmoittanut etukäteen käynnistämisestä ja kehottanut työntekijöitä siirtymään pois. Kantajan ollessa hihnalla Heikkilä oli kuitenkin pannut koneen käyntiin. Virolainen työtoveri oli ehtinyt auttaa kantajan pois, ennenkuin kone olisi vienyt hänen mennessään. Kantaja ei ollut kuullut varoittavaa äänimerkkiä, muuten hän olisi lähtenyt pois hihnalta.
Kantajat oli pantu lapioimaan märkää maata. Työ oli kestänyt kauan ja ollut heille vaikeaa. Lopulta Jussi Virta oli tullut sanomaan, että lopettaisivat, koska kone oli sitä työtä varten. Kantajan käsi oli kipeytynyt lapioimisesta ja hän oli joutunut sairauslomalle.
Kun kantaja oli kerran tullut kahvihuoneeseen, eräs työntekijä oli sanonut toiselle paikalla olleelle, että katso minkälainen tuo on, näkee, että äiti on kasvattanut hänet huonosti.
Joku oli kerran sanonut muille kantajia tarkoittaen, että katsokaa miten nuo kävelevät, samalla tavalla he lähtevät tiehensä.
Kerran kantaja oli koneella murskannut kiviä, mikä oli hyvin pölyistä työtä. Kun hän oli mennyt kahvihuoneeseen, kaikki olivat purskahtaneet nauruun ja Salonen oli sanonut, että tuo saanut tarpeeksi päälleen radioaktiivista jätettä.
Jatkuvasti kantajia kohtaan oli sanallisesti ilmaistu rasismia. Kantaja tiesi kyllä, kun hänestä puhuttiin. Heitä oli provosoitu puheilla ja herjauksilla ja nimitelty. Puheet olivat liittyneet ihon väriin.
Nzembele oli kertonut Bahille kuulleensa Antero Toivosen sanoneen, että jos joku yrittää pitää peliä hänen kanssaan, se kyllä kuolee. Sitä ennen Nzembele oli kertonut Salosen sanoneen, että siellä työpaikalla ammutaan ihmisiä. Bah oli pelästynyt näistä puheista.
Bahin mukaan hän ja Nzembele olivat useita kertoja valittaneet tilanteestaan pomolle, mutta tilanne ei ollut muuttunut. Kantajat olivat käyneet kertomassa nimittelystä ja muusta kokemastaan yleensä Tarja Toivoselle, joka usein oli paikan päällä. Kantajan mukaan Antero Toivonen oli tullut tilanteesta tietoiseksi, mutta muutosta ei ollut tullut. Työnantaja ei ollut koskaan kutsunut kantajia puheilleen keskustellakseen heidän kanssaan. Kantaja oli sanonut Tarja Toivoselle, etteivät he voineet joka päivä käydä hänen luonaan, vaan työnantajan pitäisi yrittää selvittää tilannetta.
Kantaja ei ollut koskaan vastannut provosointeihin, mutta Nzembele oli välillä huutanut ja riidellyt. Kantaja kesti tilannetta, koska hän ei halunnut työttömäksi. Ensin piti päästä kurssille tai toiseen työhön. Hän oli työsuhteen aikana hakenutkin kurssille, mutta ei ollut päässyt.
Kun kantajan sairausloma oli alkuvuodesta 2008 jatkunut, hän oli soittanut siitä työnantajalle. Seuraavana päivänä Antero Toivonen oli soittanut ja huutanut, että ei täällä voi sairastaa. Jos et tee työtä, etsi toinen työpaikka. Vieressä ollut kantajan vaimokin oli kuullut huutamisen. Työnantajan käskystä kantaja oli mennyt toimistolle tapaamaan ja puhumaan työnantajan kanssa. Hän oli ottanut vaimonsa todistajaksi. He olivat keskustelleet Tarja Toivosen kanssa, joka oli pyytänyt anteeksi miehensä käytöstä.
Tilanne oli alkanut vaikuttaa kantajan terveyteen unettomuutena, josta syystä hän oli käynyt lääkärissä.
Kantaja ei ollut enää tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Hän oli pelästynyt Nzembelen kertomia asioita ja lähtenyt ilmoittamaan poliisille, ennenkuin jotain tapahtuisi.
Kantaja Nzembele on kertonut, että vastaajan palveluksessa oli ollut vaikeaa olla ulkomaalaisen töissä. Kantajat eivät olleet aina tauoilla menneet kahvihuoneeseen, koska siellä heitä oli usein herjattu loukkaamistarkoituksessa.
Kantajaa oli nimitetty zamboksi eikä hän ollut tiennyt, mitä se tarkoitti. Eräs suomalainen ystävä oli kertonut sen tarkoittavan apinaa. Kantaja oli nähnyt apinan kuvan liimattuna jääkaapin oveen.
Kantajan asunnolta oli kävelymatka työpaikalle, joten hän joko käveli tai pyöräili töihin. Talvella 2006 eräs ystävä oli ilmoittanut hänelle vaarasta. Joku työyhteisöstä oli suunnitellut, että kantajalle tehtäisiin pahaa kotimatkalla, mutta tekijä olisi työpaikan ulkopuolelta. Kantaja oli huomannut, että aina hänen lähtöään seurattiin. Sen vuoksi hän oli alkanut kulkea työmatkat autolla.
Kerran työpaikalla häntä kohti oli kohotettu lapio ja uhattu lyödä. Virolaiset työntekijät olivat heitelleet hänen päälleen tavaroita hermostuttaakseen hänet väkivaltaiseksi. Tilanne oli vaikuttanut kantajan uneen ja hän oli monta kertaa ollut sairauslomalla. Välillä hän oli pelännyt mennä työhön. Kantaja oli ilmoittanut kohtelustaan luottamusmiehelle ja työnjohtajalle. Hän oli kertonut tapahtumista monta kertaa Tarja Toivoselle ja puhunut Antero Toivosen kanssa kasvotusten 2-3 kertaa. Muutosta ei ollut tullut, vaan häirintä oli jatkunut. Työnantaja ei ollut järjestänyt yhteisiä keskustelutilaisuuksia työntekijöiden kanssa. Uhkailut olivat kohdistuneet molempiin kantajiin ja Bahin herjaaminen oli satuttanut myös Nzembeleä.
Nzembele oli ollut paikalla, kun Bah oli seisonut hihnalla kaatamassa siihen jätettä ja joku oli pannut hihnan käyntiin tarkistamatta, ettei kukaan ollut vaarassa. Bah olisi voinut lähteä hihnan mukaan, mutta lähinnä ollut virolainen oli pelastunut hänet tarttumalla kiinni.
Kantaja oli kuullut Salosen sanovan pukuhuoneessa, että varmaan täällä joku tulee ampumaan. Kantaja oli ymmärtänyt sen tarkoittavan joko häntä tai Bahia, ei virolaisia. Kantaja oli myös kuullut Antero Toivosen sanovan, että jos joku pelaa hänen kanssaan, se kuolee. Näiden jälkeen kantaja oli mennyt poliisin puheille kertoakseen turvattomuudesta, koska Antero Toivonen ei ollut koskaan reagoinut kantajien kohteluun. Kantaja oli ajatellut poliisin voivan turvata heidän henkeään, ettei heille mitään sattuisi.
Kuultava Antero Toivonen on kertonut, että ulkomaalaiset olivat tärkeä voimavara yhtiölle eikä heitä tietoisesti syrjitty. Jo ennen näitä tapahtumia henkilökunnalle oli sanottu, että kaikkiin täytyi suhtautua asiallisesti, kenellekään ei saanut puhua hävyttömiä.
Kantajat olivat useamman kerran käyneet puhumassa epäasiallisesta kohtelusta. Kuultava oli ottanut asian puheeksi henkilökunnan kanssa. Kirjallinen toimintaohje häirinnän ennaltaehkäisyyn ja ilmoituslomake oli otettu käyttöön työsuojelupiirin tarkastuskertomuksen johdosta eli näiden tapahtumien jälkeen. Kuultavan mukaan kaikki oli kunnossa työturvallisuuden osalta eikä työmaa ollut erityisen vaarallinen.
Kuultava ei ollut kuullut Bahin vaaratilanteesta linjastolla. Hälytysääni ilmoitti linjaston olevan käynnistymässä. Äänen kuuli muusta metelistä huolimatta. Jos joku seisoisi hihnalla sen käynnistyessä, hän voisi kolhia itsensä ja päätyä seulaan. Samalla linjastolla oli sattunut työtapaturma, jossa yksi työntekijä oli menettänyt sormiaan.
Todistaja Tarja Toivonen on kertonut, että kantajat olivat olleet kohtelunsa vuoksi häneen yhteydessä joitakin kertoja. Keskusteluja ja ajankohtia todistaja ei tarkemmin muistanut, mutta käynnit olivat painottuneet työsuhteiden päättämistä edeltävään aikaan. Kantajat olivat ilmoittaneet rasistisesta ja epäasiallisesta kohtelusta. He olivat kokeneet, että muut nimittelivät heitä ja kohtelivat heitä huonosti. Tarkemmin todistaja ei pystynyt yksilöimään esille tuotuja asioita. Todistaja oli kertonut kaiken Antero Toivoselle, joka oli puhunut työnjohtajan ja henkilökunnan kanssa. Todistaja ei tiennyt, miten Antero Toivonen oli vienyt asiaa eteenpäin, mutta yleisten keskustelujen perusteella hän tiesi niin tapahtuneen. Muut turvapaikan hakijat olivat lähteneet pois niin, että lopulta kantajat olivat olleet työpaikalla ainoat tummaihoiset.
Todistaja Päivi Sinkkosen kautta Toivosen palvelukseen oli mennyt kaikkiaan 15 turvapaikanhakijaa. Todistaja oli käynyt kyseisellä työpaikalla yleensä ruokatuntien aikaan ja huomannut, että turvapaikanhakijat olivat eristäytyneinä muista. Heiltä todistaja oli kuullut rasistisesta kielenkäytöstä ja myös Bah oli kertonut, että puheet ja huumori oli selvästi loukkaamistarkoituksessa kohdistettu turvapaikanhakijoihin. Bah oli sanonut useaan kertaan puhuneensa Antero Toivosen kanssa, mutta muutosta ei ollut tullut. Työsuojelutarkastus oli tehty, koska yksi turvapaikanhakija oli menettänyt sormiaan.
Todistaja Anna Bah on kertonut miehensä usein puhuneen työpaikalla ihon värin vuoksi tapahtuneesta nimittelystä. Alusta lähtien työssä oli ollut vaikeaa. Kerran Bah oli soittanut vaimolleen työpaikalta, että hän oli meinannut kuolla, kun oli ollut jäädä terän alle hihnalla ollessaan, mutta työtoveri oli saanut pelastetuksi. Toisen kerran Bah oli ollut siivoamassa konetta, mutta varmuuden vuoksi kokeillut ensin puupalikalla eikä laittanut kättään ja kone olikin ollut päällä. Todistajan mielessä oli käynyt, että teot olivat tahallisia.
Lopulta Bahia oli alkanut pelottaa ja myös työmatkat olivat tuntuneet pelottavilta, koska häntä oli seurattu autolla. Bahilla oli käden takia sairauslomaa tammikuussa 2008 ja hän oli ilmoittanut sen jatkumisesta työnantajalle. Todistaja on kertonut miehensä ja Antero Toivosen puhelinkeskustelusta samoin kuin kantaja. Todistaja oli miehensä mukana käynyt puhumassa Tarja Toivosen kanssa, joka oli pyytänyt anteeksi Antero Toivosen puolesta. Tuolloin oli puhuttu myös epäasiallisesta kohtelusta työpaikalla.
Todistaja oli rohkaissut miestään menemään poliisin luo. Tarkoitus oli ollut saattaa asiat poliisin tietoon siltä varalta, että jatkossa työpaikalla tapahtuisi jotain. Bah pelkäsi jatkuvasti samanlaista tapausta kuin terän alle joutuminen, työmatkat pelottivat ja hänellä oli univaikeuksia.
Todistaja Jussi Virta oli kantajien työsuhteen aikana ollut työhön osallistuva työnjohtaja kolmen vuoden ajan. Töissä oli ollut virolaisia ja muita ulkomaalaisia. Kantajat olivat olleet ainoat tummaihoiset. Todistaja ei ollut havainnut poikkeavaa suhtautumista ulkomaalaisiin, vaan kaikki olivat olleet tasa-arvoisia. Porukalla puhuttiin kaikenlaista, mutta se ei kohdistunut kehenkään. Todistaja ei tiennyt, olivatko kantajat puhuneet kohtelustaan työnantajalle, mutta todistaja ei ollut kuullut, että työnantaja olisi ohjeistanut henkilökuntaa syrjintään liittyvissä asioissa.
Todistaja oli käyttänyt lajittelukonetta ja ennen käynnistämistä oli varmistettava, ettei ketään ollut linjastolla vaarassa. Kun virta pantiin päälle, kuului hälytyssummerin ääni.
Todistaja Janne Karjalainen oli ollut melkein 7 vuotta Toivosen palveluksessa. Ulkomaalaisia ei kohdeltu eri tavoin kuin muita. Ulkomaalaisista oli laskettu leikkiä ja muutama henkilö oli käyttäytynyt rasistisesti ja epäasiallisesti. Todistaja on maininnut Hölli- ja Heikkilä- nimiset miehet, jotka olivat olleet töissä samaan aikaan kuin kantajat. Useampia vuosia sitten joku työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että rasistista käyttäytymistä ei hyväksytä. Todistaja ei tiennyt, kehen se oli kohdistunut. Joku pois lähtenyt työntekijä oli sanonut Nzembeleä zamboksi. Lapiointi liittyi siivoustöihin ja kuului kaikille. Todistaja ei ollut kuullut Bahin joutuneen vaaratilanteeseen, mutta kun linjasto käynnistettiin, sireeni huusi ja liikkeellelähtö tapahtui kymmenen sekunnin viiveellä virran kytkemisestä.
Todistaja Mika Lindfors ei ole muistanut Bahin koskaan joutuneen vaaratilanteeseen lajitteluhihnalla. Ennen koneen käynnistystä varmistetaan, ettei ihmisiä ole vaarassa. Koneessa oli yksi lokero, jonka voi kepillä puhdistaa. Todistaja ei muistanut antaneensa koskaan Bahin tehtäväksi sen puhdistusta koneen ollessa käynnissä. Todistaja ei ollut kuullut työpaikalla ihon väriin liittyvää nimittelyä eikä ollut kuullut puheita, jotka olisivat olleet kantajia loukkaavia. Työnantaja ei ollut ohjeistanut työntekijöitä ulkomaalaisiin ja rasismiin suhtautumisessa.
Todistaja Raija Hämäläisen mukaan ulkomaalaisia ei sorrettu. Hän ei ollut kuullut nimittelystä eikä rasistisesta kohtelusta. Työnantaja ei ollut järjestänyt tilaisuuksia, joissa rasismin kieltämisestä olisi puhuttu. Työnantaja ei ollut muutenkaan antanut rasismiin liittyvää ohjeistusta.
Todistaja Seppo Uusitalo on kertonut, että lajittelukoneessa oli paikka, joka jouduttiin puhdistamaan käsin, jos sinne oli esimerkiksi kiertynyt muovisuikale. Todistaja ei uskonut, että työntekijää pyydettäisiin poistamaan tukos koneen ollessa käynnissä. Kone joka tapauksessa pysähtyi, jos se meni jumiin tukoksen takia. Samassa koneessa oli eräältä työntekijältä mennyt kaksi sormea, mutta silloin työntekijälle ja koneen käyttäjälle oli tullut käsitysvirhe. Todistaja ei ollut havainnut nimittelyä tai rasistista käytöstä. Työnantaja ei ollut järjestänyt mitään tiedotusta työpaikkakiusaamisesta. Ohjeistuksen puuttuminen oli tullut esille työsuojelutarkastuksessa keväällä 2008 ja sen jälkeen ohjeet oli laadittu.
Todistaja Oilme Kuldsaar ei ollut havainnut syrjintää. Ulkomaalaisen asema oli työpaikalla hyvä. Nzembele oli luullut, että muut juttelivat aina hänestä, vaikka niin ei tapahtunut. Todistaja ei tiennyt, olivatko kantajat kääntyneet työnantajan puoleen, mutta työnantaja ei ollut puhunut työntekijöille mitään rasismiin suhtautumisesta.
Oikeudellinen arviointi
Yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa etnisen tai kansallisen alkuperän, terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lainkohdan mukaan syrjinnällä tarkoitetaan myös häirintää, joka lain määritelmän mukaan on henkilön arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri.
Hallituksen esityksessä 44/2003 todetaan, että kiellettyä olisi sekä tarkoituksellinen häirintä että menettely, joka tosiasiallisesti johtaa häiritseviin seurauksiin. Työntekijä ei saisi toimia siten, että hänen johonkin syrjintäperusteeseen liittyvä käytöksensä häiritsee toista työntekijää. Häirinnän ehkäiseminen ja välttäminen perustuu jokaisen yksilön ihmisarvon kunnioittamiseen. Työnantaja voisi syyllistyä syrjintään, kun hän tietoisesti joko aktiivisella toimenpiteellä tai vastaavasti laiminlyönnillä asettaa jonkun työntekijän kielletyllä syrjintäperusteella eri asemaan muihin vertailukelpoisessa tilanteessa oleviin työntekijöihin nähden.
Kantajien kohtelusta työpaikalla on kantajien yhdenmukaiset kertomukset, joita tukee Anna Bahin kertomus. Karjalaisen kertomus osoittaa muiden työntekijöiden rasistista käyttäytymistä kantajia kohtaan. Tarja Toivosen ja Antero Toivosen kertomukset osoittavat työnantajan tietoisuutta kantajien epäasiallisesta kohtelusta ja siitä, millaiseksi kantajat olivat kokeneet ilmapiirin ja olonsa työpaikalla ja miten se oli vaikuttanut heihin. Virta, Karjalainen, Lindfors, Hämäläinen, Uusitalo ja Kuldsaar ovat kertoneet, että työnantaja ei ollut antanut työntekijöille minkäänlaista rasismia torjuvaa tiedotusta tai valistusta. Antero Toivonen ei ollut ryhtynyt selvittämään työyhteisön kanssa Bahin ja Nzembelen hänelle esiin tuomia seikkoja, kohtelua ja niiden taustoja. Tämä on todettu myös Hämeen työsuojelupiirin tarkastuskertomuksessa 23.4.2008 sivulla 4. Vasta kertomuksessa annetun viranomaisohjauksen perusteella Toivonen Yhtiöt Oy on laatinut toimintaohjeet häirinnän ennaltaehkäisyyn ja siitä ilmoittamiseen.
Käräjäoikeus toteaa, että kantajien kertomat tapahtumat perustuvat heidän henkilökohtaisiin tuntemuksiinsa, joista he ovat toistuvasti käyneet puhumassa työnantajan edustajille. Kertomusten merkitystä ei vähennä se, että he ovat mahdollisesti käsittäneet väärin joitain asioita tai liioitelleet niitä mielessään. Siihen työnantaja olisi puuttumisellaan voinut vaikuttaa. Näytön perusteella työnantaja ei ole vienyt asioita eteenpäin niin, että kantajien kokemasta kohtelusta olisi keskusteltu työnantajan ja työntekijöiden kesken. Näyttö osoittaa, että työnantaja ei ollut puuttunut kantajien kohteluun heidän työsopimustensa voimassa ollessa, vaan vasta Työsuojelupiirin tarkastuskertomuksen antamisen jälkeen kantajien työsopimusten jo päätyttyä. Selvityksen mukaan kantajat ovat kokeneet tilanteensa työpaikalla niin vaikeaksi, että se on johtanut pelkoon ja univaikeuksiin ja näkynyt Nzembelen kohdalla hänen käyttäytymisessään työtovereitaan kohtaan. Virolainen työntekijä Kuldsaar on todistajana kertonut, ettei hän ollut kokenut työpaikalla syrjintää ja että ulkomaalaisen oli hyvä olla siellä töissä. Tarja Toivosen mukaan kantajien tekemät ilmoitukset rasistisesta kohtelusta olivat painottuneet työsuhteen päättämistä edeltävään aikaan. Käräjäoikeus toteaa, että kantajat ovat työsuhteensa loppupuolella olleet ainoat afrikkalaistaustaiset työntekijät. Se, että juuri he ovat kokeneet häirintää, osoittaa häirinnän perustuneen heidän etniseen tai kansalliseen alkuperäänsä.
Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että työnantaja on rikkonut syrjinnän kieltoa.
Bahin palkkasyrjintä
Yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä etnisen tai kansallisen alkuperän perusteella. Välitön syrjintä tarkoittaa sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta vertailukelpoisessa tilanteessa. Epäsuotuisammalla kohtelulla tarkoitetaan lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen 44/2003 mukaan sellaista kohtelua, joka aiheuttaa yksilölle haittaa kuten esimerkiksi taloudellista tappiota.
Palkkakortin mukaan Bahin ansio oli ollut 25.5.2004-30.4.2005 kuusi euroa tunnissa, 1.5.2005 alkaen elokuulle 2006 seitsemän euroa tunnissa ja elokuusta 2006 alkaen yhdeksän euroa tunnissa.
Bah oli tullut vastaajayhtiön palvelukseen erityisen turvapaikanhakijoiden työllistämisprojektin puitteissa. Riidatonta on, että Antero Toivonen ja Päivi Sinkkonen olivat neuvotelleet alkupalkaksi kuusi euroa tunnissa.
Palkkakortin mukaan Nzembelen ansio oli ollut 2.10.2003-28.2.2004 kuusi euroa tunnissa, 1.3.2004 alkaen elokuulle 2006 kahdeksan euroa tunnissa ja elokuusta 2006 lähtien yhdeksän euroa tunnissa.
Nzembele ei ollut kuulunut turvapaikanhakijoihin, vaan hän oli itse hakeutunut töihin vastaajayhtiöön.
Bah on katsonut kokeneensa välitöntä syrjintää palkkauksensa osalta.
Bah on kertonut, ettei hänellä ollut ammattia tullessaan vastaajayhtiön palvelukseen. Työnantaja ei ollut kunnioittanut lupaustaan nostaa palkkaa sovitussa ajassa. Kantaja oli ottanut palkan osalta yhteyttä Rakennusliittoon, puhunut itse työnantajalle ja kantajan käsityksen mukaan myös liitosta oli oltu yhteydessä työnantajaan. Kantaja epäili työnantajan suuttuneen palkka-asiasta ja sen olleen työsuhteen purkamisen taustalla.
Todistaja Anna Bahin mukaan työpaikka oli ollut tärkeä kotoutumisen kannalta. Palkasta sekä ilta- ja yölisistä he olivat olleet yhteydessä liittoon ja todistaja oli käynyt miehensä kanssa puhumassa palkka-asiasta myös Tarja Toivosen kanssa.
Todistaja Tarja Toivosen mukaan turvapaikanhakijoita oli jäänyt yllättäen pois töistä eikä vastaaja tullut tietämään, mitä heille tapahtui. Bah oli vaimonsa kanssa käynyt alkuvuodesta 2008 todistajan puheilla, mutta todistaja ei muistanut, oliko puhuttu muusta kuin Bahin sairauslomasta.
Todistaja Sinkkosen mukaan kysymyksessä oli ollut harjoittelijan palkka ja oli sovittu, että kun työ opitaan, palkkaa nostetaan vähintään eurolla. Sen tuli tapahtua noin kolmen kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Toivonen oli ollut halukas ottamaan ulkomaalaisia työntekijöitä ja heille laillinen kokopäivätyö oli kuin lottovoitto. Työllistyminen oli hankalaa ja työpaikka saattoi auttaa turvapaikan saamisessa.
Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt nostamasta palkkaa sopimuksen mukaisesti tutustumisjakson jälkeen vedoten muun muassa siihen, ettei se ollut järjestäytynyt työnantaja. Todistaja oli suositellut työntekijöille siirtymistä muualle töihin. Todistajan käsityksen mukaan työnantaja oli käyttänyt hyväksi turvapaikan hakijoiden asemaa ja todistaja oli lopettanut yhteistyön.
Antero Toivonen on kertonut lajittelijoiden tuntipalkan olevan 8-9 euroa. Nzembelen palkka oli noussut kuudesta kahdeksaan euroon nopeammin kuin Bahin, koska hän oli ollut parempi työntekijä. Kuultava seurasi työntekijöiden työskentelyä ja kehitystä eikä palkka noussut kaikilla samaan tahtiin. Molemmat kantajat olivat tehneet samaa työtä. Kieliongelmia ei ollut ja työ oli yksinkertaista ja nopeaa oppia. Sekä suomalaisilla että ulkomaalaisilla oli samat valmiudet oppimiseen.
Todistaja Karjalainen, joka oli työskennellyt molempien kantajien kanssa ja toiminut lajittelulinjastolla konemiehenä, on kertonut, että Bah oli hyvä ja vastuullinen työntekijä, jolle voi antaa erilaisia tehtäviä. Nzembele teki ajoittain työnsä hyvin. Karjalainen oli aloittanut lajittelijana noin seitsemän vuotta sitten 8,5 euron alkupalkalla.
Todistaja Lindfors oli tullut lajittelijaksi vuonna 2002 ja muistellut alkupalkkansa olleen yhdeksän euroa. Hänellä oli ollut kokemusta sähkö- ja metallitöistä. Todistaja Hämäläinen on kertonut alkupalkkansa seitsemän vuotta sitten olleen kahdeksan tai yhdeksän euroa. Todistaja Kuldsaar oli työskennellyt 3,5 vuotta lajittelijana ja hänen tuntipalkkansa oli nyt kahdeksan euroa.
Näytön perusteella käräjäoikeus katsoo, että Bahin alkupalkka oli tosin erityisellä sopimuksella sovittu tavallista pienemmäksi, mutta työnantaja ei ole esittänyt pätevää syytä hänen muita hitaammalle palkkakehitykselleen. Antero Toivasen ja kantajien kanssa työskennelleen Karjalaisen kertomukset ovat Bahin osalta ristiriitaiset. Käräjäoikeus katsoo, että Bahia on etnisen tai kansallisen alkuperän vuoksi kohdeltu palkka-asiassa epäsuotuisammin kuin suomalaisia työntekijöitä ja hänelle on aiheutunut siitä taloudellista tappiota. Työnantaja on myös tältä osin rikkonut syrjinnän kieltoa.
Bahin työsopimuksen päättäminen
Näyttö
Työnantajasta tehty tutkintapyyntö
Bahille on toimitettu 8.2.2008 päivätty ilmoitus työsuhteen purkamisesta, jonka mukaan työsuhde päättyy 15.2.2008. Purkamisen syyksi on ilmoitettu: "Perättömän rikosilmoituksen tekeminen työnantajasta. Tästä johtuen työnantajan ja työntekijän välillä ei ole sellaista luottamusta, jota työsuhteessa edellytetään olevan."
Tutkintailmoituksesta käy ilmi, että Bah ja Nzembele ovat 5.2.2008 tehneet poliisille ilmoituksen, jonka perusteella poliisi on merkinnyt asianimikkeeksi laiton uhkaus. Selostusosassa kerrotaan Nzembelen kuulleen Antero Toivasen sanoneen, että jos joku leikkii hänen kanssaan, tämä kuolee ja Salonen -nimisen työntekijän sanoneen, että täällä tullaan ampumaan. Nzembele ja Bah ovat epäilleet uhkausten kohdistuneen heihin, koska Bahilla oli ollut työnantajan kanssa palkkakiistaa. Lisäksi on todettu, että molemmat olivat koko työsuhteensa ajan kokeneet, että heitä kohtaan oli suhtauduttu työpaikalla rasistisesti. Kumpikaan ei ole osannut yksilöidä rasismin ilmenemistä.
Tutkintailmoitus on johtanut kihlakunnansyyttäjän 12.12.2008 antamaan päätökseen syyttämättä jättämisestä.
Kantaja Bah on kertonut olleensa sairauslomalla, kun hän oli saanut kotiin kirjeen, että työsopimus päättyy samana päivänä kuin sairausloma. Työnantaja ei ollut etukäteen ollut yhteydessä kantajaan.
Antero Toivonen on kertonut työsuhteen purkamisen syyksi poliisille tehdyn perättömän ilmiannon työnantajasta. Joko Bah oli itse kertonut käyneensä poliisin luona tai poliisi oli ottanut kuultavaan yhteyttä.
Todistaja Anna Bahin mukaan ei ollut perustetta sille, että hänen miehensä olisi Nzembelen tukemiseksi ryhtynyt poliisitoimiin. Miehet eivät olleet niin läheisiä. He tulivat toimeen keskenään, mutta eivät tavanneet vapaa-aikanaan.
Todistaja Janne Karjalaisen mukaan Bah oli tehnyt ilmoituksen poliisille, koska ei ollut saanut pyytämäänsä palkankorotusta.
Todistaja Oilme Kuldsaar on kertonut olleensa Bahin kanssa samassa työvuorossa ja tulleensa hänen kanssaan hyvin toimeen.
Oikeudellinen arviointi
Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.
Lain perusteluissa (HE 157/2000) todetaan kyseisen lainkohdan osalta, että purkamisperuste täyttyisi silloin, kun sopijakumppani on rikkonut tai laiminlyönyt työsopimuksesta, työsopimuslaista tai muusta työoikeudellisesta laista johtuvia velvoitteitaan pykälässä tarkoitetulla tavalla. Myös muun lainsäädännön vakava rikkominen tai lainvastainen menettely voisi olla purkamisen perusteena, jos sillä on pykälässä tarkoitetulla tavalla vakavat vaikutukset sopijapuolten asemaan luottamukseen perustuvassa työsuhteessa.
Purkamisperusteen edellytyksenä olevan velvoitteen laiminlyönnin tai rikkomisen vakavuutta kuvattaisiin säännöksessä niin, että työnantajalta tai vastaavasti työntekijältä ei voitaisi vastapuolen menettelyn johdosta edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Purkamisperusteen täyttyminen edellyttäisi siten sitä, että sopijapuolen menettely loukkaa toista sopijapuolta niin syvästi, että hänen ei kohtuudella voitaisi edellyttää sietävän sopimusloukkausta, vaan hänellä olisi oikeus päättää sopimussuhde välittömin vaikutuksin. Purkamisperusteen täyttymistä tulisi harkita kokonaisarviolla, jolloin huomioon olisi otettava muun muassa kunkin sopimussuhteen erityispiirteet ja sopijapuolten asema kussakin sopimussuhteessa.
Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman lain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan sellaisena irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan turvautumista työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin.
Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä 157/2000 todetaan, että työsopimuksen päättäminen ei saa perustua siihen, että työntekijä on tehnyt valituksen tai osallistunut oikeudenkäyntiin työnantajaansa vastaan tämän väitetyn lainvastaisen menettelyn johdosta. Myöskään työntekijän kääntyminen toimivaltaisen hallintoviranomaisen, kuten työsuojeluviranomaisen tai tasa-arvovaltuutetun toimiston puoleen ei oikeuttaisi päättämään työntekijän työsuhdetta.
Tutkintailmoitus on koskenut myös kantajien rasistiseksi kokemaa kohtelua työpaikalla. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa asettaa epäedulliseen asemaan tai kohdella siten, että häneen kohdistuu kielteisiä seurauksia, koska hän on valittanut tai ryhtynyt toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Hallituksen esityksen 44/2003 mukaan pykälässä tarkoitetulta valitukselta tai toimenpiteiltä yhdenvertaisuuden turvaamiseksi edellytettäisiin, että niillä voisi olla haitallisia oikeudellisia tai tosiasiallisia seuraamuksia sille, jonka väitetään syyllistyneen syrjintään.
Käräjäoikeus on syrjintä-otsikon alla on selostanut kantajien asemaa ja tilannetta työpaikalla. Työsuhteella on ollut kantajille erityinen merkitys. Se on ollut tärkeä kotoutumisen kannalta ja mahdollisesti osaltaan oikeuttanut maassa oleskeluun.
Käräjäoikeus katsoo Bahin, Nzembelen ja Anna Bahin kertomusten osoittavan, että kantajien tarkoituksena on ollut poliisin puoleen kääntymällä saattaa tilanteensa sellaisen tahon tutkittavaksi, joka mahdollisesti voisi puuttua asioihin, joihin työnantaja ei velvollisuudestaan huolimatta ollut puuttunut. Kun otetaan huomioon tutkintapyyntöön johtaneet seikat työpaikalla, vaikka kysymys on ollut kantajien yksilöllisistä tuntemuksista, ja työnantajan suhtautuminen kantajien asioihin, kantajien toimintaa voidaan pitää oikeutettuna. Tutkintapyynnön taustalla olleita seikkoja kokonaisuutena tarkasteltuaan käräjäoikeus katsoo. ettei sitä voida pitää purkamisen eikä edes irtisanomisen perusteena.
Vastaaja on katsonut Bahin työsopimuksen päättämiseen johtaneen luottamuspulan syynä olleen myös sen, että Bah oli antanut tukea Nzembelen menettelylle työturvallisuuden vaarantajana. Käräjäoikeus toteaa, että näyttö ei miltään osin tue tätä väitettä.
Bahin terveydentila
Bah on katsonut, että hänen työsopimuksensa purkamisen syynä oli ollut myös hänen terveydentilansa. Hän on kertonut alkuvuodesta 2008 olleensa sairauslomalla kipeytyneen kätensä vuoksi. Kun sairauslomaa oli jatkettu ja Bah oli ilmoittanut siitä työnantajalle, Antero Toivonen oli soittanut ja huutanut puhelimessa, että ei täällä voi sairastaa. Jos et kestä työtä, hae toinen työ. Puhelun kuullut todistaja Anna Bah on kertonut samoin. Sen jälkeen Bah oli kutsuttu tapaamaan työnantajaa. Kantaja ja Anna Bah olivat käyneet yhdessä työpaikalla keskustelemassa Tarja Toivosen kanssa, joka oli pyytänyt anteeksi miehensä käytöstä. Anna Bahin mukaan he olivat keskustelleet palkkaan kuuluvista lisistä ja kantajan epäasiallisesta kohtelusta työpaikalla. Tarja Toivonen on muistanut vain keskustelun Bahin kädestä, joka jouduttaisiin operoimaan. Bahin työsopimus oli purettu 8.2.2008 päivätyllä kirjeellä hänen sairauslomansa aikana.
Selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoo, että Bahin terveydentila on ollut osasyynä hänen työsopimuksensa päättämiselle.
Nzembelen työsopimuksen päättäminen
Näyttö
Kantajalle on 8.2.2008 annettu kirjallinen ilmoitus työsuhteen purkamisesta välittömästi. Syyksi on ilmoitettu perättömän rikosilmoituksen tekeminen työnantajasta, mistä johtuen työnantajan ja työntekijän välillä ei ole sellaista luottamusta, jota työsuhteessa edellytetään olevan. Lisäksi on vedottu siihen, että Nzembelen taholta on esiintynyt uhkailua, joka on vaarantanut työturvallisuutta työpaikalla ja että uhkailusta on annettu kirjallinen huomautus.
Kantaja Nzembele on kiistänyt saaneensa koskaan kirjallista varoitusta. Kun kantaja oli kertonut kohtelustaan, Uusitalo oli neuvonut, että älä sano mitään, älä vastaa, jos muut provosoivat. Virolainen työntekijä oli 3.10.2007 kohottanut lapion lyödäkseen kantajaa. Antero Toivonen oli kutsuttu paikalle. Hän ei ollut mitenkään selvittänyt tapahtuman syytä, antanut vain kantajalle varoituksen, että sanoinhan sinulle, älä vastaa, ensi kerralla jäät kotiin.
Työsopimus oli purettu ensimmäisenä päivänä, kun kantaja oli tullut sairauslomalta töihin. Työnjohtaja Virtanen oli tuonut purkuilmoituksen allekirjoitettavaksi. Kantaja oli kieltäytynyt allekirjoittamasta. Työnantaja ei ollut ollut etukäteen kantajaan yhteydessä, paperi oli vain annettu käteen.
Kantaja ei ollut uhkaillut töissä ketään puukolla eikä sorkkaraudalla eikä muullakaan työkalulla. Hän ei ollut pyytänyt ketään tappelemaan kanssaan. Hän oli uhkaillut suullisesti ja riidellyt, mutta ei ollut käynyt käsiksi. Hän oli vain halunnut puolustautua syytteitä vastaan.
Hämäläinen, Lindfors, Karjalainen ja virolaiset työntekijät olivat kiusanneet kantajaa linjastolla esimerkiksi työntämällä roskia hänen puolelleen. Kantaja oli siirtynyt eri kohtaan yksin työskentelemään.
Bah oli neuvonut kantajaa, ettei herjauksiin pitänyt vastata, mutta kantaja ei ollut halunnut kuunnella hänen neuvojaan. Bah oli ollut vihainen ja siirtynyt toiseen työvuoroon.
Kuultava Antero Toivonen on kertonut, että Nzembelelle oli annettu kirjallisia huomautuksia 1-3 kappaletta. Syynä oli ollut hänen käytöksensä muita työntekijöitä kohtaan. Hän oli uhkaillut puukolla ja heilunut sorkkaraudan kanssa. Puukolla uhkailun jälkeen hänelle oli annettu kirjallinen varoitus opiksi, mutta muutosta käytökseen ei ollut tullut. Työnantaja oli huolestunut Nzembelen terveydestä ja häntä oli kehotettu käymään työterveyslääkärillä, minkä hän oli tehnytkin. Nzembelen käyttäytyminen oli alkanut olla vaaraksi muille ja työsuhde oli purettu uhkaavan käyttäytymisen vuoksi puolen vuoden sisään varoituksen antamisesta.
Todistaja Tarja Toivosen mukaan Nzembelen oloa oli pyritty helpottamaan kehottamalla menemään lääkäriin, koska tilanne oli kärjistynyt hankalaksi ja hänen oli katsottu tarvitsevan ammattilaisen keskusteluapua. Todistaja ei tiennyt, mitä lääkärin luona oli puhuttu. Työnantaja ei ollut myöhemmin enää käynyt asiaa Nzembelen kanssa läpi. Väkivaltaista käyttäytymistä oli alkanut ilmetä viimeisen työvuoden aikana. Todistaja oli kuullut Nzembelen käyttäytymisestä mieheltään ja muilta työntekijöiltä, hänellä itsellään ei ollut siitä havaintoja. Suomalaisia työntekijöitä ei ollut käynyt kertomassa, että ulkomaalaiset olisivat kohdelleet heitä huonosti.
Todistaja Anna Bah oli kuullut, että Nzembele oli ohjattu lääkäriin. Todistaja oli kuullut hänen vastailleen nimittelyihin, muttei ollut kuullut teräaseesta.
Todistaja Jussi Virta ei ollut itse nähnyt uhkailuja eikä häntä ollut uhkailtu, mutta työntekijät olivat kertoneet, että Nzembele oli heilutellut nyrkkejä ja puukkoa ilmassa. Todistaja oli kieltänyt sellaista tekemästä ja kehottanut rauhalliseen käyttäytymiseen. Uusitalo oli laatinut kirjallisen varoituksen, jonka todistaja oli kahvihuoneessa kahden kesken ojentanut Nzembelelle. Hän oli katsonut sitä, muttei ollut allekirjoittanut. Todistaja oli kertonut, mistä oli kysymys. Nzembele oli sanonut menevänsä paperin kanssa kysymään jostain neuvoa. Todistaja ei osannut sanoa, oliko varoitus jäänyt Nzembelen haltuun. Sen jälkeen työsuhde oli jatkunut entisellään. Varoituksen aiheena oli ollut uhkaava käyttäytyminen työmaalla. Todistajan mukaan varoitus oli annettu noin vuosi ennen työsuhteen päättymistä ehkä keväällä 2007.
Todistajan mukaan Nzembelen käytöksen taustalla oli se, että hän kuvitteli muiden puhuvan hänestä pahaa. Työporukassa puhuttiin mitä puhuttiin, mutta puheet eivät olleet kehenkään kohdistettuja.
Todistaja Janne Karjalainen on kertonut, että kun hän kerran oli mennyt lajittelukoppiin, Nzembele oli kopin perällä puukko kädessä huudellut, että tule tappelemaan. Todistaja oli kuullut myös sorkkaraudalla uhkaamisesta, muttei ollut sitä itse nähnyt. Puukolla uhkaaminen oli sattunut noin puoli vuotta ennen työsuhteen päättymistä.
Todistajan mielestä Nzembele oli aggressiivinen ja vainoharhainen. Kun todistaja oli työmatkalla autollaan ohittanut Nzembelen auton, hän oli seuraavana päivänä syyttänyt todistajaa seuraamisesta. Nzembele oli syyttänyt, että virolainen työntekijä oli naarmuttanut hänen autonsa kylkeä. Kun naarmua ei löytynyt, Nzembele oli sanonut virolaisen suunnittelevan auton naarmuttamista. Nzembele oli suuttunut ja huutanut Raija Hämäläiselle, kun tämä ei ollut jaksanut nostaa kaapelinippua lattialta. Todistaja ei tiennyt, mistä Nzembelen käytös työtovereitaan kohtaan johtui.
Todistaja Mika Lindforsin mukaan Nzembele nälvi virolaisia työntekijöitä. Käytös oli yksipuolista. Joku oli kertonut todistajalle puukon heiluttelusta, mutta hänellä itsellään oli havaintoja vain suunsoitosta.
Todistaja Raija Hämäläinen on kertonut pelänneensä Nzembeleä, koska tämä oli arvaamaton ja alkoi ykskaks huutaa. Todistaja oli pelännyt hänen käyvän päälle. Kun todistaja ei ollut jaksanut nostaa raskaita johtoja lattialta, Nzembele oli alkanut huutaa. Hän ei ollut uhkaillut todistajaa, mutta todistaja pelkäsi huutoa. Todistaja oli kuullut, että Nzembelellä oli joskus ollut puukko kädessä, mutta todistaja ei itse ollut tilannetta nähnyt.
Loppuvaiheessa oli ollut tilanne, että Nzembele oli ruvennut huorittelemaan virolaista Kuldsaarta eli Ursulaa. Ursula oli haukkunut neekeriksi ja räpännyt Nzembeleä käsivarteen. Todistaja oli saanut heidät lopettamaan uhkaamalla soittaa Antero Toivoselle.
Todistaja Seppo Uusitalo ei ollut itse nähnyt uhkailuja, mutta oli kuullut olleen kärhämää, suunsoittoa ja fyysistäkin yhteenottoa.
Todistaja oli avustanut työnjohtaja Virtaa kirjallisen varoituksen laatimisessa. Ajankohta oli saattanut olla vuoden 2007 keväällä tai kevättalvella. Syynä oli ollut uhkaava käytös muita työntekijöitä kohtaan. Varoituksen antamista todistaja ei ollut nähnyt, mutta Virta oli kertonut, ettei Nzembele ollut kuitannut sitä. Todistaja ei tiennyt, kenelle asiakirja oli jäänyt.
Todistaja Oilme Kuldsaar on kertonut, että häntä sanottiin Ursulaksi. Nzembelen kanssa oli ollut kinaa. Joka päivä hän oli sanonut, että miksi virolaiset olivat siellä töissä. Pari kertaa Nzembele oli sanonut todistajan haisevan. Todistaja kävi kyllä tupakalla. Virolaista miestyöntekijää hän oli pyytänyt tappelemaan jonnekin työpaikan ulkopuolelle.
Oikeudellinen arviointi
Työnantajasta tehty tutkintapyyntö
Käräjäoikeus katsoo samoilla perusteilla kuin edellä Bahin osalta, että poliisille tehty tutkintapyyntö ei ole oikeuttanut Nzembelen työsopimuksen purkamiseen eikä irtisanomiseen.
Työturvallisuuden vaarantaminen
Nzembele on myöntänyt uhkailleensa suullisesti ja riidelleensä muiden työntekijöiden kanssa, mutta kiistänyt uhkailleensa puukolla, sorkkaraudalla tai muulla työkalulla.
Todistaja Karjalainen on kertonut nähneensä, kun Nzembele oli lajittelukopin perällä seisonut puukko kädessä ja huutanut, että tule tappelemaan. Kukaan todistajista ei ole kertonut, että Nzembele olisi fyysisesti käynyt käsiksi kehenkään työntekijään. Todistaja Hämäläinen on kertonut Kuldsaaren "räpänneen" Nzembeleä käsivarteen ja nimittäneen häntä neekeriksi riidan yhteydessä. Riitaa on ollut erityisesti virolaisten työntekijöiden kanssa. Nzembele on väittänyt heidän yrittäneen tahallaan hermostuttaa häntä väkivaltaiseksi. Bah, Antero Toivonen ja todistaja Uusitalo ovat kehottaneet Nzembeleä olemaan välittämättä nimittelyistä ja vastaamatta niihin. Tilanteessa, jossa virolainen työntekijä oli uhannut Nzembeleä lapiolla, paikalle haettu Antero Toivonen oli Nzembelen mukaan syyllistänyt vain hänet.
Hallituksen esityksen 157/2000 mukaan työnantajalla voisi olla oikeus purkaa työsopimus silloin, kun työntekijä välinpitämättömyydellä vaarantaa työturvallisuutta työpaikalla. Todistaja Karjalaisen kertomus ei osoita Nzembelen suoranaisesti uhanneen puukolla ketään henkilöä. Todistajat Hämäläinen ja Kuldsaar ovat kertoneet pelänneensä Nzembelen huutamista. Todistaja Virran mukaan Nzembelen käytös johtui siitä, että hän kuvitteli muiden puhuvan hänestä pahaa selän takana. Samoin ovat kertoneet todistajat Hämäläinen ja Kuldsaar. Käräjäoikeus katsoo, että Nzembelen käytös on herättänyt muissa pelkoa ja ollut moitittavaa, mutta koska työnantaja ei ollut tutkinut tietoonsa tulleiden tapausten syitä ja taustoja, selvittämättä on jäänyt, ovatko kärjistyneet tilanteet aina olleet yksin Nzembelestä johtuvia. Näytön perusteella sanaharkka virolaisten kanssa on ainakin osittain ollut molemmin puolista.
Purkamisilmoituksessa ei ole yksilöity purkamisen syyksi esitettyä uhkailua. Työsopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan purkamisoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon purkamisperusteen täyttymisestä.
Käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole osoitettu Nzembelen syyllistyneen purkamisperusteeksi katsottavaan työturvallisuuden vaarantamiseen.
Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.
Nzembele on kiistänyt koskaan saaneensa kirjallista varoitusta ja suullisen varoituksen hän on yhdistänyt tapaukseen, jossa häntä itseään oli uhattu lapiolla. Todistaja Virta on kertonut menneensä ojentamaan kirjallista varoitusta, jota kantaja ei ollut allekirjoittanut. Todistaja ei ole ollut varma, oliko asiakirja jäänyt kantajalle. Todistaja Uusitalo oli laatinut varoituksen. Molempien todistajien mukaan syynä oli ollut uhkaava käyttäytyminen muita työntekijöitä kohtaan. Molemmat ovat muistelleet, että varoitus oli saatettu antaa keväällä 2007. Kumpikaan todistaja ei ole yhdistänyt varoitusta mihinkään tiettyyn tapahtumaan.
Käräjäoikeuden mukaan näytön perusteella ei ole selvää, että Nzembelen uhkailu olisi ollut yksin hänestä lähtevää ja aina aiheetonta. Työnantaja ei ole selvittänyt tapahtumia keskustelemalla tapahtumissa mukana olleiden osapuolten kanssa, vaan työnantaja on kiinnittänyt huomiota ainoastaan Nzembelen käyttäytymiseen. Huomioon ottaen purkamisilmoituksen perusteen epämääräisyys ja se, että kirjallisen varoituksen antamisajankohta ja sen sisältö on jäänyt selvittämättä, käräjäoikeus katsoo, että irtisanomisperuste on jäänyt näyttämättä. Arvioitavaksi ei siten tule myöskään se, olisiko peruste oikeuttanut irtisanomiseen varoitusta antamatta.
Työntekijän kuuleminen työsopimusta päätettäessä
Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä, kun työnantaja irtisanoo työsopimuksen työntekijän henkilöön liittyvällä perusteella tai purkaa työsopimuksen päättymään heti. Työntekijällä on oikeus saada tiedot perusteista ja oikeus esittää niistä oma näkemyksensä. Ennen kuulemista työntekijälle on varattava aikaa hankkia halutessaan avustaja kuulemistilaisuuteen. Bah oli saanut ennalta ilmoittamatta purkuilmoituksen postitse kotiinsa, kun hän oli sairauslomalla. Nzembele on kertonut palanneensa sairauslomalta töihin, kun työnjohtaja oli heti antanut purkamisilmoituksen allekirjoitettavaksi. Työnantajalta ei ollut ennalta tullut kummallekaan mitään yhteydenottoa työsuhteen päättämisestä eikä heitä ollut kuultu perusteista.
Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä
Koska kantajien työsopimukset oli päätetty perusteettomasti, heillä on työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada työnantajalta korvausta vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvaus määräytyy kokonaisharkinnan perusteella. Korvauksen suuruutta määrättäessä on mainitun lainkohdan 2 momentin perusteella otettava päättämisen syystä riippuen huomioon muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.
Kantajien työsopimukset on päätetty välittömästi heidän saamatta hyväkseen irtisanomisaikaa. Kantajat ovat siten oikeutettuja työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaiseen irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen irtisanomisajalta.
Kantajien tuntipalkan määrä ja korvausten laskentaperusteet ovat riidattomia.
Bahin korvaus Bahille on maksettu sairauspäivärahaa 31.8.2008 saakka. Hänelle on maksettu ansiosidonnaista päivärahaa 10.9.-12.10.2008 väliseltä ajalta yhteensä 1.021,20 euroa. Bah on ollut työttömänä 1.9.-12.10.2008 välisen ajan. Sen jälkeen hän on ollut koulutuksessa ja työharjoittelussa ja työllistynyt 26.5.2009 alkaen.
Bah on ollut vastaajayhtiön palveluksessa vähän alle neljä vuotta. Työsuhde ei ole kestänyt niin pitkään, että sillä olisi sen vuoksi erityistä merkitystä korvausta harkittaessa. Sairausloman johdosta Bahin varsinainen työttömyysaika on jäänyt lyhyeksi. Näillä seikoilla on korvausta alentava merkitys.
Työnantaja on laiminlyönyt työntekijän kuulemisen työsopimuksen päättämisen syistä. Työsopimus on irtisanottu sairausloman aikana ja terveydentilalla on katsottu olleen vaikutusta työsopimuksen päättämiseen. Työnantajan menettely on korvausta korottava seikka.
Ottaen huomioon korvauksen määrään edellä todetuin tavoin vaikuttavat seikat käräjäoikeus harkitsee kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kahdeksan kuukauden palkan eli 13.195,84 euroa. Sen ylittävältä osalta vaatimus hylätään.
Kun työsopimuksen päättämismenettelyyn on liittynyt Bahin henkilöä loukkaavia piirteitä, käräjäoikeus katsoo, että hänelle tuomitusta korvauksesta neljän kuukauden palkkaa vastaava määrä on korvausta aineettomasta vahingosta.
Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan Bahille määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta hänen menettämistään työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia hänelle 10.9.-12.10.2008 väliseltä ajalta maksetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta 1.021,20 eurosta. Käräjäoikeus katsoo mainituin perustein vähennettäväksi määräksi 765,90 euroa. Bahille maksettavan korvauksen määräksi tulee siten 12.429,94 euroa.
Yhtiön on edellä mainitun lainkohdan mukaan korvattava työttömyysvakuutusrahastolle Bahin korvauksesta vähennetyt 765,90 euroa viivästyskorkoineen.
Nzembelen korvaus
Nzembelelle on maksettu ansiosidonnaista päivärahaa ajalta 25.3.-13.4.2008 yhteensä 628,74 euroa. Hän on ollut työttömänä 9.2.-13.4.2008 välisen ajan. Selvityksen mukaan hän on aloittanut oppisopimuskoulutuksen 14.4.2008 ja työllistynyt 11.8.2008.
Nzembele oli ollut vastaajayhtiön palveluksessa noin 4 vuotta 4 kuukautta. Työsuhde ei ole kestänyt niin pitkään, että sillä olisi sen vuoksi erityistä merkitystä korvausta harkittaessa. Nzembelen työttömyysaika on jäänyt lyhyeksi, mikä on korvausta alentava seikka.
Riidatonta on, että hän on toistuvasti riidellyt ja ollut uhkaava muita työntekijöitä kohtaan ja siten omalla käyttäytymisellään työsuhteen aikana antanut aihetta työsopimuksensa päättämiseen, vaikka hänen menettelyään ei ole edellä perustelluista ja arvioiduista syistä katsottu työsuhteen päättämisperusteeksi. Menettely on kuitenkin korvauksen kokonaisharkinnassa katsottava alentavaksi seikaksi.
Työnantaja on laiminlyönyt työntekijän kuulemisen työsopimuksen päättämisen syistä. Työnantajan menettely on korvausta korottava seikka.
Ottaen huomioon korvauksen määrään edellä todetuin tavoin vaikuttavat seikat, käräjäoikeus harkitsee kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä seitsemän kuukauden palkan eli 11.546,36 euroa. Sen ylittävältä osalta vaatimus hylätään.
Kun työsopimuksen päättämismenettelyyn on liittynyt Nzembelen henkilöä loukkaavia piirteitä, käräjäoikeus katsoo, että hänelle tuomitusta korvauksesta kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä on korvausta aineettomasta vahingosta.
Nzembelellä on ollut oikeus kahden kuukauden irtisanomisaikaan. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen vähennys työttömyysvakuutusrahastolle määrätään laskennallisen irtisanomisajan jälkeen alkavalta ajanjaksolta eli 9.4.2008 lukien. Työttömyyspäivärahaa on maksettu 9.-13.4.2008 väliseltä ajalta yhteensä 134,73 euroa. Käräjäoikeus jättää työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla vähennyksen sen vähäisyyden vuoksi kokonaan tekemättä.
Hyvitys
Vastaajayhtiön on edellä todettu rikkoneen syrjintäkieltoa kummankin kantajan osalta.
Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa asettaa epäedulliseen asemaan tai kohdella siten, että häneen kohdistuu kielteisiä seurauksia, koska hän on valittanut tai ryhtynyt toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.
Työnantaja on ilmoittanut molempien kantajien työsopimuksen purkamisperusteeksi perättömän rikosilmoituksen tekemisen työnantajasta. Purkaminen on suoritettu ennen kuin viranomainen oli käsitellyt asiaa eli heti, kun työnantaja oli saanut tiedon tutkintapyynnöstä. Edellä selostettu näyttö osoittaa, että kantajiin oli työpaikalla kohdistunut syrjintää, jonka lopettamiseksi työnantaja ei ollut tehokkaasti toiminut. Hallituksen esitys 44/2003 mainitsee esimerkkinä vastatoimesta henkilön irtisanomisen sillä perusteella, että hän on ryhtynyt yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Työsuhteen päättämisellä vastaajayhtiö on rikkonut vastatoimien kieltoa.
Syrjintäkieltoa rikkonut työnantaja on yhdenvertaisuuslain 9 §:n nojalla velvollinen maksamaan loukkauksesta hyvitystä syrjinnän tai vastatoimen kohteeksi joutuneelle.
Hyvityksenä on suoritettava loukkauksen laadun mukaan enintään 15.560 euroa (työministeriön asetus 60/2007). Hyvityksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon muun muassa syrjinnän laatu ja laajuus sekä sen kesto, syrjintä- tai vastatoimien kieltoa rikkoneen suhtautuminen tekoonsa, työntekijän taloudellinen asema ja muut olosuhteet sekä samasta teosta muun lain nojalla henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta määrätty taloudellinen seuraamus.
Kantajat ovat kumpikin erikseen vaatineet hyvityksenä 12.500 euroa. Määrää arvioidessaan käräjäoikeus on ottanut huomioon seuraavat seikat. Näytön perusteella on pääteltävissä, että kantajien syrjintää on esiintynyt koko työsuhteiden ajan eli noin neljä vuotta. Se on lisääntynyt tai ainakin kohdistunut pelkästään kantajiin sen jälkeen, kun he olivat jääneet ainoiksi afrikkalaistaustaisiksi työntekijöiksi. Työnantajan edustaja on kiistänyt, että työpaikalla olisi kohdistunut kantajiin häirintää heidän etnisen tai kansallisen alkuperänsä vuoksi. Selvityksen mukaan vastaajayhtiön palveluksessa oli noin 30 työntekijää ja lisäksi oli vuokratyöntekijöitä. Vuosittainen liikevaihto oli noin 12 miljoonaa euroa.
Kantajille tuomittu korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä sisältää korvausta myös aineettomasta vahingosta. Mainittu korvaus ja hyvitys perustuvat samaan loukkaukseen. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukainen korvaus vähentää siten hyvityksen määrää. (Tiitinen-Kröger: Työsopimusoikeus, Helsinki 2008, s. 589).
Näillä perusteilla käräjäoikeus arvioi kohtuullisen hyvityksen määräksi kummallekin kantajalle erikseen 5.000 euroa. Sen ylittävältä määrältä vaatimukset hylätään.
Työaikakirjanpito
Työaikalain 37 §:n 2 momentin nojalla työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan on pyynnöstä oikeus saada kirjallinen selvitys työvuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon työntekijää koskevista merkinnöistä. Vastaajayhtiö ei ole ainakaan pyydetyssä laajuudessa toimittanut kyseistä selvitystä kantajille.
Oikeudenkäyntikulut
Kantajien vaatimuksista hyväksymättä jäänyt osa on kokenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, joten heillä on oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan.
Vastaaja on myöntänyt vaatimukset määrältään muuten oikeiksi mutta katsonut, että pääkäsittelypäivältä palkkio piti kummankin osalta alentaa neljää tuntia vastaavaksi. Käräjäoikeus toteaa, että kumpikin lasku sisältää pääkäsittelypäivältä myös osuuden edestakaisesta matka-ajasta Turun ja Tampereen välillä, joten käräjäoikeus hyväksyy kuluvaatimuksen.
Lainkohdat
Työsopimuslaki 6 luku 2 § 1 momentti, 7 luku 2 § 1 momentti, 2 momentti 4) kohta, 8 luku 1 § 1 momentti, 9 luku 2 § 1 momentti, 12 luku 2 § 1 ja 2 momentit, 3 § 1 momentti 1) kohta, 3 momentti
Bah lisäksi: työsopimuslain 7 luku 2 § 2 momentti 1) kohta
Nzembele lisäksi: työsopimuslain 7 luku 2 § 3 ja 5 momentit, 8 luku 2 § ja 12 luku 3 § 2 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 6 §, 8 § ja 9 §
Työaikalaki 37 § 2 momentti
Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §
Tuomiolauselma
Kanne I
Toivonen Yhtiöt Oy velvoitetaan suorittamaan Mouctar Bahille
1. korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 12.429,94 euroa,
2. irtisanomisajan palkkaa 1.649,48 euroa ja lomakorvausta irtisanomisajalta 191,80 euroa sekä
3. yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 5.000 euroa,
kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 12.2.2009 lukien.
Bahin vaatimukset enemmälti hylätään.
Lisäksi Toivonen Yhtiöt Oy velvoitetaan antamaan Bahille kirjallinen selvitys työaikakirjanpidon häntä koskevista merkinnöistä koko työsuhteen ajalta.
Toivonen Yhtiöt Oy velvoitetaan korvaamaan Bahin oikeudenkäyntikulut 8.756,22 euroa mainittuine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä.
Toivonen Yhtiöt Oy velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle Bahin korvauksesta vähennetty määrä 765,90 euroa mainittuine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä. (Suoritus on maksettava tilille Nordea 200118-123591).
Kanne II
Toivonen Yhtiöt Oy velvoitetaan suorittamaan Arimoya Nzembelelle
1. korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 11.546,36 euroa,
2. irtisanomisajan palkkaa 3.298,96 euroa ja lomakorvausta irtisanomisajalta 383,60 euroa sekä
3) yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 5.000 euroa,
kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 12.2.2009 lukien.
Nzembelen vaatimukset enemmälti hylätään.
Lisäksi Toivonen Yhtiöt Oy velvoitetaan antamaan Nzembelelle kirjallinen selvitys työaikakirjanpidon häntä koskevista merkinnöistä koko työsuhteen ajalta.
Toivonen yhtiöt Oy velvoitetaan korvaamaan Nzembelen oikeudenkäyntikulut 7.689,98 euroa mainittuine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä.
Muutoksenhakuohjeet.
Hyväksytty tyytymättömyyden ilmoitus:
- vastaaja Toivonen Yhtiöt Oy ilmoittanut tyytymättömyyden koko tuomioon.
Valituksen määräpäivä keskiviikko 30.12.2009.
Vastavalituksen määräpäivä keskiviikko 13.1.2010.
| Käräjätuomari | Maija Kunnas |
Tekstit
