sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

HS: Thaimaalaisten poimijoiden kohtelu testaa marjayritykset

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Thaimaalaisten poimijoiden kohtelu testaa marjayritykset 19.7.2015

Suomeen tulee tänäkin kesänä 3 500 metsämarjanpoimijaa Thaimaasta. Ensimmäiset poimijat saapuivat viikko sitten. Metsämarjat vain eivät ole vielä kypsiä. Odottaminen käy poimijoille kalliiksi, sillä he maksavat marjayrityksille yösijasta ja ruuasta, vaikka eivät saa tuloja. Paineita lisää se, että valtaosa tulijoista on ottanut lainaa lentolippuja varten ja maksanut Suomeen tulostaan thaimaalaiselle työnvälittäjälle.

Ennusteet metsämarjasadoista ovat onneksi tänä vuonna hyviä. Hyvää on myös se, että kaikki thaimaalaisia marjanpoimijoita Suomeen tuovat marjayhtiöt ovat ensimmäistä kertaa sitoutuneet uudenlaiseen itsesäätelyyn ja allekirjoittaneet yhteisen eettisen sopimuksen. Pontimena yritysten, työ- ja elinkeinoministeriön sekä ulkoasiainministeriön sopimukselle on ollut oikeudenkäyntiin johtanut kiista kesältä 2013, jolloin viitisenkymmentä poimijaa kieltäytyi poimimasta marjoja.

Sopimusta voi periaatteessa kiitellä. Se on kuitenkin karu todiste siitä, millaisella harmaalla vyöhykkeellä thaimaalaiset poimijat joutuvat liikkumaan.

Sopimuksessa suomalaiset marjayritykset sitoutuvat muun muassa siihen, ettei poimijoilta peritä matkapuhelinliittymistä keskimääräisistä kuluttajahinnoista poikkeavia maksuja. Erikseen on jouduttu listaamaan, että majapaikoissa täytyy olla lämmin vesi ja pesutilat. Marjanpoimijoille vuokrattavien autojen pitää olla katsastettuja, eikä polttoaineesta saa veloittaa ylimääräistä.

Esimerkiksi vähimmäisansioita tai työaikoja sopimuksessa ei mainita. Tämä johtuu siitä, että ulkomaalaisia marjanpoimijoita kohdellaan Suomessa yrittäjinä, vaikka he eivät täytä minkäänlaisia yrittäjyyden tunnusmerkkejä.

Alan itsesäätely on askel oikeaan suuntaan. Tämän kesän käytäntö myös osoitti, että sopimukseen sitoutuminen on edellytys sille, että marjayhtiöt saavat thaimaalaisille poimijoilleen viisumit. Jos sopimusta laiminlyödään, viisumien määrä pienenee neljänneksen.

Marjayritysten on vihdoin puhdistettava maineensa. Myös poliitikkojen on näytettävä vastuunsa ja pohdittava, pitäisikö ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden työn olla työsuhteista.

Marjabisneksessä liikkuu kymmeniä miljoonia euroja. Ulkomaisilla poimijoilla on ratkaiseva rooli siinä, että marjat saadaan teollisuuteen ja kauppaan.