HS: Yksin maahan tullut nuori tarvitsee perheensä

Helsingin Sanomat, Vieraskynä: Yksin maahan tullut nuori tarvitsee perheensä 31.7.2015

Nuorten radikalisoitumisriski vähenee, jos heille turvataan mahdollisuus perhe-elämään.

Suomessa on kesän aikana keskusteltu yksin Suomeen tulleiden maahanmuuttajanuorten riskistä joutua ääriliikkeiden värväämiksi. Uhkakuvien esittämisen sijaan olisi pohdittava, miten nykyinen maahanmuuttopolitiikka tukee nuorten sosiaalisten siteiden muodostumista.

Viime vuosien aikana Suomeen saapuneista turvapaikkaa hakevista lapsista ja nuorista vuosittain parisen sataa on tullut maahan yksin. Tämän vuoden tammi–toukokuussa määrä oli Maahanmuuttoviraston mukaan 141.

Yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten lähtömaita ovat muun muassa Afganistan, Algeria, Somalia, Syyria, Irak ja monet muut maailman kriisipesäkkeet. Valtaosa tulijoista on teini-ikäisiä, mutta joukossa on myös hyvin nuoria lapsia.

Nämä lapset ja nuoret matkustavat usein salakuljetettuina. He ovat nähneet entisissä kotimaissaan ääriliikkeiden väkivaltaa, ja osa on joutunut sen uhriksi itsekin.

Monen lapsuutta ja nuoruutta on hallinnut pelko ja huoli perheen turvallisuudesta. Huoli perheestä vaikuttaa voimakkaasti heidän elämäänsä myös Suomessa. Lisäksi he potevat yksinäisyyttä ja ikävää.

Suomi on jo vuosia suhtautunut erittäin tiukasti perheenyhdistämiseen. Vuonna 2013 vain yksi kansainvälistä suojelua saaneen lapsen huoltaja pääsi Suomeen. Hakijoita oli 157.

Perheenyhdistämisen hakeminen hankaloitui entisestään kolmisen vuotta sitten, jolloin käyttöön otettiin biometrinen tunnistaminen. Vuonna 2014 hakemusten määrä väheni. Tämä johtuu ennen kaikkea käytäntöjen tiukentumisesta, ei yhdistämistarpeen vähentymisestä.

Perheenyhdistämistä koskevissa päätöksissä arvioidaan useita seikkoja: perhesiteen todellisuutta, lähtöä edeltäviä olosuhteita ja niitä syitä, jotka ovat pakottaneet lapsen tai nuoren jättämään perheensä.

Kielteistä päätöstä perustellaan usein sillä, ettei huoltajan ja muiden perheenjäsenten kertomuksista voida yksiselitteisesti päätellä perheen viettäneen yhteistä perhe-elämää eikä sitä, kuka on toiminut lapsen huoltajana.

Usein vedotaan myös siihen, ettei lapsen lähettäminen yksin salakuljettajien matkaan ollut lapsen edun mukaista ja että perhe on näin tehdessään kiertänyt maahantulosäännöksiä tietoisesti. Tämä tuntuu nykyisen pakolaiskriisin aikana täysin epähumaanilta.

Yksin maahan tulleiden nuorten perheenyhdistämishakemuksia koskevien päätösten keskeiseksi perusteeksi tulisi kansallisten ja EU:n rajojen vartioimisen sijaan ottaa lapsen oikeus perhe-elämään ja ihmisarvoiseen tulevaisuuteen.

Perheenyhdistämistä rajoittava laintulkinta haittaa lapsen oikeuksien toteutumista. Se ei auta lasta ylläpitämään tärkeitä sosiaalisia suhteita vaan jättää hänet yksin traumaattisten kokemusten kanssa.

Suomeen yksin tullut lapsi tai nuori jää pysyvästi vaille omaa perhettään, jolloin muista sosiaalisista verkostoista tulee hänelle tärkeitä. Yksin Suomeen tulleet asuvat täysi-ikäisiksi asti perheryhmäkodeissa. Niissä tehty työ auttaa nuoria luomaan uusia siteitä mutta ei poista yksinäisyyttä ja omaa perhettä kohtaan tunnettua ikävää.

Monet asiantuntijat arvioivat, että yksinäisyys lisää selvästi radikalisoitumisen riskiä. Kun työskentelin yksin maahan tulleiden nuorten kanssa, he kertoivat minulle pitävänsä ystävystymistä erityisesti suomalaisnuorten kanssa vaikeana.

Yksi syy tähän on koulutusjärjestelmämme, joka vaikeuttaa maahanmuuttajien ja suomalaisnuorten kohtaamista. Esimerkiksi valmistavalla luokalla opiskelu on oleellinen vaihe kielen oppimisen kannalta, mutta se myös ylläpitää erityisesti niiden teini-ikäisten sosiaalista eriytymistä, joilla on vain muutama vuosi oppivelvollisuutta jäljellä.

Suomessa pitäisi keskustella siitä, miten yksin tulleita nuoria voitaisiin tukea sosiaalisten siteiden luomisessa. Lisäksi maahanmuuttajille suunnattu opetus pitäisi integroida entistä syvemmin muuhun opetukseen. Olisi myös selvitettävä, vastaako monikulttuurinen nuorisotyö yksin tulleiden nuorten tarpeisiin.

Perheenyhdistäminen antaisi lapsille ja nuorille mahdollisuuden elää läheistensä kanssa ja kokea turvallisuuden tunnetta. Tämä vähentäisi nuorten riskiä joutua ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteiksi.

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen
Kirjoittaja on dosentti ja akatemiatutkija Tampereen yliopistossa.