HS: Professori: Suomen turvapaikkapolitiikassa ei enää kiristämisvaraa

Helsingin Sanomat: Professori: Suomen turvapaikkapolitiikassa ei enää kiristämisvaraa 22.5.2019

SUOMESSA toimitaan perus- ja ihmisoikeuksien riskirajoilla ainakin pakolaisten perheenyhdistämisasioissa, arvioi ihmisoikeusinstituutin johtaja Elina Pirjatanniemi Åbo Akademista.

Käytännössä kyse on tulorajoista, jotka on asetettu perheenyhdistämisten ehdoiksi.

”Suomessa mennään hyvin riskirajoilla. Se riippuu esimerkiksi siitä, miten tulorajoja käytännössä tulkitaan. Ne on laitettu koskemaan esimerkiksi lapsia”, Pirjatanniemi sanoo.

Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta liian kireät perheenyhdistämiskäytännöt voivat rikkoa lapsen oikeuksia sekä oikeutta perheeseen. Pirjatanniemen mukaan myös yhteiskuntatieteellinen tutkimus tukee käsitystä, että perhe helpottaa integroitumista uuteen yhteiskuntaan.

”Väittäisin, että perhe on tärkeä jokaisella riippumatta siitä, mistä hän tulee. Jos ihmiset kokevat, että perheenyhdistäminen on tehty epäreilulla tavalla vaikeaksi, se voi herättää sellaista turhautumista, jota emme varmasti tarvitse.”

SISÄMINISTERIÖN perheenyhdistämiskäytäntöjä kiristävä lakiluonnos aiheutti jo vuonna 2016 poliittisen myrskyn. Erityisesti vihreät ja vasemmistoliitto pitivät esitystä järjettömänä.

Ennen lakimuutosta perheenyhdistämisen tulorajat eivät koskeneet kansainvälistä suojelua saaneiden perheitä, jotka oli perustettu ennen kuin suojelua saava oli saapunut Suomeen. Lakimuutoksen jälkeen tulorajat ovat koskeneet myös tätä joukkoa.

Kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämishakemukset lisääntyivät vuoden 2015 jälkeen merkittävästi. Myönteisten perheenyhdistämispäätösten osuudet ovat vaihdelleet vuosina 2015–2018 noin 70 ja 80 prosentin välillä, mutta kattavaa selvitystä tai arviota lakimuutoksen vaikutuksesta ei ole tehty.

Esimerkiksi vuonna 2015 kansainvälistä suojelua saaneista myönteisen perheenyhdistämispäätöksen sai 70 prosenttia ja viime vuonna 69 prosenttia hakijoista.

ISONA ongelmana tämän hetken turvapaikkapolitiikassa oikeustieteilijät pitävät sitä, että useiden kiristysten vaikutuksesta puuttuu kokonaiskuva.

”On lyhennetty valitusaikoja, kiristetty perheenyhdistämistä ja tehty oikeusapuun muutoksia. Ne saattavat vaikuttaa yksittäisinä muutoksina pieniltä, mutta kokonaisuus on se, mistä on suuri huoli”, Pirjatanniemi sanoo.

Myös valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta arvioi, että kiristysten vaikutus yhdessä voi olla enemmän kuin osiensa summa.

”Jos pitäisi erilaisista oikeusturvaongelmista ja asiaryhmistä nostaa esiin jokin, nostaisin ensimmäisenä ulkomaalaisasioihin liittyvät oikeusturva-asiat.”

HS:N selvityksen perusteella hallinto-oikeudet ovat muuttaneet turvapaikkapäätöstä tai palauttaneet sen Maahanmuuttovirastolle (Migri) vajaassa kolmasosassa käsittelemistään turvapaikkajutuissa helmikuusta 2017 maaliskuun 2019 loppuun.

Helmikuusta 2017 saakka turvapaikka-asioiden käsittely on hajautettu neljään eri hallinto-oikeuteen.

Viime vuonna Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa muuttui tai palautui Maahanmuuttovirastolle noin 26 prosenttia päätöksistä, mikä oli vähiten. Eniten Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiä taas pyörsi tai palautti Turun hallinto-oikeus, noin 36 prosenttia.

Hallinto-oikeuksien tapa tilastoida päätökset varsin yleisiin luokkiin ei kuitenkaan kerro juuri mitään siitä, miksi näin on tapahtunut.

TURVAPAIKKOJA koskevassa päätöksenteossa on ollut Ojasen käsityksen mukaan kangerteluja aivan keskeisissä asioissa, jotka takaavat prosessien laillisuuden.

”Esimerkiksi turvapaikkapuhutteluissa ja tulkkauksissa on käsitykseni mukaan mättänyt. Kuitenkin koko meidän systeemimme lähtee siitä, että ensivaiheen päätöksenteossa viranomaisessa eli Maahanmuuttovirastossa asiat selvitetään jo mahdollisimman hyvin.”

Maahanmuuttoviraston oman tilastoinnin mukaan vuonna 2016 laintulkinta- ja menettelyvirheet olivat syynä 3,8 prosentissa hallinto-oikeuden virastolle palauttamista päätöksistä.

Vuonna 2017 luku oli 4,1 prosenttia ja viime vuonna 4,85 prosenttia. Tämän vuoden puolella laintulkinta- ja menettelyvirheet ovat olleet syynä alle kahdessa prosentissa palautetuista päätöksistä.

PROFESSORIT Ojanen ja Pirjatanniemi uskovat, että lainsäätäjän olisi syytä selvittää kokonaisvaikutukset ulkomaalaislainsäädännön kiristyksistä.

Kesäkuussa valmistuu sisäministeriön tilaama selvitys turvapaikkaprosessista, mutta se ei ole suoranainen vaikutusarvio muutoksista.

Selvityksen tarkoituksena on esimerkiksi tunnistaa turvapaikkaprosessin kehittämiskohtia ja tarkastella viranomaisten välisiä toimintatapoja ja hallinto-oikeuksien toimintaa.

OJANEN on sitä mieltä, että oikeusvaltion tilaan ja erityisesti tuomioistuinten resursseihin sekä oikeusturvan parantamiseen keskittyviä linjauksia ei ole näkynyt parin viimeisen hallituksen ohjelmissa.

Vyö on vedetty kireälle samaan aikaan kun oikeuden pitäisi yhä paremmin ottaa huomioon kansainvälisten sopimusten velvoitteet.

”Tuomioistuinten vallankäytöllinen rooli on Euroopan unionin jäsenyyden ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten myötä huomattavasti lisääntynyt ja tuomioistuinjuttujen luonne monimutkaistunut”, Ojanen sanoo.

Turvapaikkapolitiikassa on hänen mukaansa pyritty viime vuosina määrätietoisesti siihen, että ainoastaan vähimmäisvelvoitteet täyttyisivät.

”Rima vähintään tutisee koko ajan. Ainakaan tästä tiukempaan suuntaan ei voida mennä. Jos Suomi todella haluaisi jotain vielä tiukempaa, sen pitäisi toimia niin, että turvapaikkalainsäädäntöä koskevia direktiivejä ja kansainvälisiä velvoitteita aletaan muuttaa. Tätä ei voi kuitenkaan suositella.”