Aamulehti: Analyysi: Järjestelmän vastaisku äärioikeistolle 7.10.2013
Demari, pääkirjoitus: Soini pelaa vastuunkannolla
Eurovaaleihin on aikaa enää reilut puoli vuotta ja useassa Euroopan unionin maassa äärioikeistoa edustavat puolueet ovat joutumassa ahtaalle. Lain koura on tarttunut rasistisia mielipiteitä esittäneisiin ryhmittymiin ja edustajiin.
Aiemmin mielipidekyselyissä arvioitiin, että EU-kriittiset puolueet saavat huomattavasti lisää kannatusta. Eurovaalien lähestyessä suunta saattaakin kääntyä, sillä valtaosa eurooppalaisista ei millään tavalla voi suvaita rasistisia ja natsiajatuksilla leikitteleviä liikkeitä.
Nyt Kreikan Kultainen aamunkoitto -puolueen, Saksan NPD:n ja NSU:n, Unkarin Jobbikin, Tshekin SSDS:n ja Ranskan Front Nationalin tapaiset äärioikeistolaiset puolueet ovat joutuneet omissa valtioissaan ahtaalle.
Kyse on selvästikin siitä, että demokratiaa ja sen arvoja puolustavien Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden mitta on tullut täyteen muukalaisvastaisten ja ihmisoikeuksia loukkaavien ryhmittymien kanssa.
Euroopan äärioikeistolaiset liikkeet ovat saaneet polttoainetta rajuihin mielipiteisiinsä ja otteisiin jo viisi vuotta jatkuneen talouskriisin ansiosta. Kun euroalueen talous näyttää vihdoin elpyvä, myös muukalaisvastaisten äärioikeistolaisten liikkeiden kannatus voi laskea.
Yleensä talouslaman aikana ääriryhmät ryhtyvät syyttämään kaikesta ulkomaalaisia, juutalaisia, muslimeja ja kaikkia niin sanotulle tavalliselle elämänmuodolle vieraita ilmiöitä, kuten sukupuolivähemmistöjä.
Kiperimmin eurokriisistä kärsivässä Kreikassa Kultaisen aamunkoiton puoluejohtoa on pidätetty ja puheenjohtaja Nikolaos Michaloliakos määrättiin vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.
Kreikan pääministeri Antonis Samaras julisti, ettei maassa enää hyväksytä tippaakaan väkivaltaan ulkomaalaisia vastaan kehottavia puolueita. Kreikasta on ensi vuoden alussa tulossa EU-puheenjohtajamaa, joten demokraattisten ihmisoikeusarvojen on oltava kunnossa. Muuten Kreikan puheenjohtajakausi on uhattuna. Hallitus on sanonut tavoitteenaan olevan, että koko Kultainen aamunkoitto -puolue hajotetaan.
Unkarissa äärinationalistinen ja vähemmistöön väkivaltaisesti suhtautuva Jobbik-puolue on menettämässä kannatustaan.
EU-jäsenmaat ovat selvästi ottaneet oppia vuoden 2000 tapauksesta, jossa Itävallan äärioikeistolaisen vapauspuolueen, jo edesmenneen Jörg Haiderin rasistiset lausunnot johtivat maan boikottiin EU:ssa.
Nyt yksittäisten maiden boikotointia vältetään, ja valtiojärjestelmät iskevät suoraan äärioikeistolaisiin ryhmittymiin ja puolueisiin.
Tshekissä oikeus tuomitsi natsi-ideologiaa toitottaneen SSDS-puolueen lopetettavaksi.
Saksassa pohditaan rasistista vihaa ulkomaalaisia kohtaan kehottavan NPD-puolueen kieltämistä. Uusnatsiryhmittymä NSU:n edustajia vastaan käytiin juuri oikeudenkäyntiä vuonna 2006 tehdystä Halit Yozgatin murhasta. NSU:n on epäilty tehneen kaikkiaan yhdeksän ulkomaalaisiin kohdistunutta murhaa.
Mielenkiintoista äärioikeistoon kohdistetussa vastaiskussa on, että EU-kriittiset puolueet ovat saaneet olla rauhassa, jos ne eivät ole liehuttaneet natsilipun kopiota ja kehottaneet väkivaltaisiin iskuihin ulkomaalaisia kohtaan.
Eurokriittiset puolueet ovat alkaneetkin siivota äärimmäisiä aineksiaan, joista yhtenä esimerkkinä on Suomessa perussuomalaisten James Hirvisaaren erottaminen. Natsitervehdyksen kuvaaminen eduskunnassa oli jo perussuomalaisten enemmistölle liikaa.
Voidakseen toimia hallitusvastuuseen tähtäävänä puolueen puheenjohtajana Timo Soinin on puhdistettava myös muita selvästi rasistisia kannanottoja lausuneita edustajiaan eduskuntaryhmästä.
1. EU on ottanut opiksi vuoden 2000 Itävalta-boikotista.
2. Nyt vastaiskut kohdistetaan suoraan rasistisia mielipiteitä esittäviin ryhmiin.
3. Eurokriittiset puolueet voivat toimia, jos pidättäytyvät väkivaltaisuuksista.
Pekka Kymäläinen
_______________________________________
Demari, pääkirjoitus: Soini pelaa vastuunkannolla
Perussuomalaiset ottivat vihdoin tiukan linjan rasistiseen toimintaan ja erottivat kansanedustaja James Hirvisaaren puolueesta natsitervehdykseen liittyneen jupakan vuoksi. Voi sanoa, että parempi puuttua myöhään kuin ei milloinkaan tai edes joskus kuin ei koskaan.
Nytkään puheenjohtaja Timo Soinin johdolla tehty irtisanoutuminen ääri-ilmiöistä ei tapahtunut oma-aloitteisesti vaan vasta sitten, kun puhemies Eero Heinäluoma (sd.) oli antanut Hirvisaarelle perustuslain mukaisen huomautuksen.
Perussuomalaisten suurvoitto nosti lainsäätäjiksi kirjavan joukon poliittisia toimijoita. Oli odotettavissa, että eduskuntatyössä syntyy hämmentäviä tilanteita ja mediakohua. Sekään ei ole yllätys, että harmittoman hölmöilyn lisäksi on jouduttu todistamaan demokraattisten arvojen ja kansanedustuslaitoksen arvovallan loukkaamista.
Timo Soini on tasapainoillut sanktioiden määräämisen ja läpi sormien katsomisen välillä. Hän ei ole pystynyt peittämään tuskastumistaan, mutta sääliä hän ei ansaitse.
Ei pidä unohtaa, että ennen eduskuntavaaleja tiedettiin täysin, kuinka perussuomalaisten ehdokaslistat olivat avoinna äärioikealle kallistuville edustajille. Soinin tuolloin suurimmillaan ollut suosio aurasi kymmenkunnalle heistä tien eduskuntaan.
Eduskuntavaaleihin perussuomalaiset lähtivät haalimaan eduskuntapaikkoja hinnalla millä hyvänsä. Riskinä oli ryhmän hajoaminen pian arjen koitettua, mutta Soinin joustava suhtautuminen poukkoiluihin on pitänyt joukon koossa. Nyt kun puolueen seuraava nousu tarkoittaisi yltämistä hallitukseen, syrjintää ja maahanmuuttovaisuutta on pakko kitkeä.
Perussuomalaisten tähänastinen kasvojenpesu on ollut vasta pintahuuhtaisu. On mahdollista, että puolue lähtee eurovaaleihin Jussi Halla-aho kärkiehdokkaana. Perussuomalaisille on vaarassa mennä monen sellaisenkin ääni, joka ei tahdo samanlaista muukalais- ja monikulttuurivastaista Eurooppaa kuin Halla-aho.
Nähtäväksi jää, huojuttaako Hirvisaaren erottaminen Soinin kannattelemaa puolueyhtenäisyyttä. Hirvisaaren osasta entisistä puoluetovereistaan blogissaan esittämät hyvinkin kriittiset arviot eivät vaikuta syntyneen pelkästään hetken katkeruudesta. Huomionarvoista on, että poispotkittu tuo esiin juovan maahanmuuttovastaisten ja muiden puolueen kansanedustajien välillä. Erottava raja jää, vaikka yksi pääpukareista siivottiin riveistä.