Yle: Näkökulma: Apua, kaverini kääntyi muslimiksi - osa 2

Yle: Näkökulma: Apua, kaverini kääntyi muslimiksi - osa 2 22.10.2013

Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Kati Leskinen valmistautuu ensi viikon tiistaina TV2:lla esitettävään Islam-iltaan. Toisessa näkökulmakirjoituksessaan hän vierailee moskeijassa.

Naisten puoli. Ensin peseydytään: jalat ja kädet pestään, koska Jumalan edessä on oltava puhdas. Koraanin mukaan myös kasvot on pestävä ennen rukousta, mutta naisilla näyttää olevan edelleen meikit naamassa. Imaami alkaa puhua, ääni tulee seinällä olevasta kovaäänisestä.

On perjantairukouksen aika Turun suurimmassa ja vanhimmassa rukoushuoneessa Yliopistonkadulla.

Istun rukoushuoneen perällä, hieman ulkopuolisena, vaikkakin Sailalta lainattu huivi päässäni. Viereeni tulee nuori nainen lapsensa kanssa. Hänellä on farkut jalassaan. Näen omieni lisäksi vielä yhdet pitkät housut, muilla on pitkät hameet, myös Sailalla.

Pienillä somalitytöillä on kaunis ruusukoriste huiveissaan. Vanhemmilla somalinaisilla on päällään koko kehon peittävä vaate. Saila on ainoa kantasuomalainen muslimi, vaikka muitakin kääntyneitä moskeijalla kuulemma käy.

Värejä, paljon erivärisiä kankaita. Ja hymyjä. Kaikki ymmärtävät, että en ole tullut tänne rukoilemaan.

"Pitää erottaa islam uskontona ja yksittäisen muslimin teot"

Tänään imaamina on Jordaniasta tullut vierailija. Arabiankielisen puheen jälkeen sen pääpointit käännetään lyhyesti suomeksi – imaamin mukaan kaikki moskeijassa kävijät eivät ymmärrä arabiaa. Ja siksi lyhyesti, että rukousporukoilla kuulemma raksuttavat parkkimittarit ulkona, joten parempi hoitaa homma tehokkaasti läpi. Päivän rukoushetket eivät lopu vielä tähän iltapäiväkeikkaan.

Jordanialainen imaami on puhunut työstä: islam kehottaa muslimeja työn tekemiseen. Muhammedkin hoiti lampaita ja sai siitä korvausta. Profeetta Idris ompeli vaatteita, ja Aatami oli maanviljelijä. Työllä pyöritetään valtion taloutta.

Yhdyskunnan puheenjohtaja Abdullahi Abdurahman kertoo, että puheet käsittelevät aina ajankohtaisia aiheita. Pari viikkoa sitten käsiteltiin islamin ääriaineksia.

- Me valistamme ihmisiä ääriaineksista. Pitää erottaa islam uskontona ja yksittäisen muslimin teot. Täällä ei sallita islamin ääriajattelua, sanoo Abdurahman.

Turun Sanomat kertoi vähän aikaa sitten, että Turussa asuu useita satoja äärijihadisteja. Suojelupoliisi ei vahvistanut lehtiväitteitä ja piti lukemaa ylimitoitettuna. Yhdyskunnan puheenjohtaja Abdurahman korostaa, että islamiin liittyvistä peloista pitää puhua avoimesti, mutta esimerkiksi median yleistykset muslimeista ovat vaarallisia.

- Suomalainen extremismi eli ääriajattelu, pelko muslimeja kohtaan, voi aiheuttaa musliminuorten turvautumista muuhun, esimerkiksi ääriaineksiin. Kun nuoret kokevat, että heitä ei hyväksytä, he tippuvat yhteiskunnasta pois ja perustavat omia ryhmiään.

Sailan mukaan muslimina joutuu koko ajan olemaan puolustusasemissa, kun heistä puhutaan uhkana: ikään kuin jokainen tavallinen muslimi olisi vastuussa kaikista islamiin liitetyistä kielteisistä ilmiöistä, kuten jihadista. Tämä ikuisessa puolustusasemassa oleminen aiheuttaa turhautumista.

Mietin vapaa-ajalla käymiäni keskusteluja islamista: naisen asema tai jihad. Harva tuntee henkilökohtaisella tasolla muslimeja. Ja kun itse tutustuin yhteen ja kirjoitin hänen arjestaan tämän näkökulman ensimmäisen osan, sain pääosin palautetta, että suhtaudun kritiikittömästi islamiin. Kukkahattutäti.

Islam on muutakin kuin jihadia

Saila on kyllästynyt siihen, että koskaan ei puhuta muusta kuin jihadista tai naisen asemasta. Hänen mukaansa suomalaiset toimittajat eivät voi kirjoittaa kuin näistä aiheista, koska jos esimerkiksi kertoo muslimien arjesta neutraaliin sävyyn, saa valtavan negatiivisen palauteryöpyn, jopa uhkauksia osakseen.

Saila puhuu minulle kyllästymiseen asti (kyllä - minuakin kiinnostavat islamissa naisten asema ja jihad) islamin isoista ajatuksista.

- Islamin perusperiaate on, että tee hyvää toiselle. Islamin opetuksiin kuuluu, että ei saa mennä nukkumaan, jos naapuri on nälkäinen. Almujen antaminen on myös yksi islamin viidestä pilarista: jokainen antaa vuosittain 2,5 prosenttia omaisuudestaan almuina esimerkiksi moskeijalle, joka vie apua eteenpäin esimerkiksi Syyrian pakolaisille. Egyptissä ollessamme annamme rahat suoraan köyhille. Idea on se, että kerran vuodessa muslimi puhdistaa omaisuutensa liiasta itsekkyydestä.

Sailan mukaan elämän tarkoitus ei ole kokea pelkkiä nautintoja ja elämyksiä, kuten monissa länsimaissa ajatellaan. Meidät on luotu jotain tarkoitusta varten, ja kaikella sillä mitä teemme, on tarkoitus.

On perjantai-iltapäivä ja ollaan jo todella lähellä sitä hetkeä, kun työviikko vaihtuu viikonloppuun ja jolloin saa palkita ahkeran itsensä viinilasillisella, ehkä jopa karaokeillalla. Se on nautintoa (ymmärrän, että karaoke ei ole sitä kaikille).

Mitä pahaa on nautinnoissa? Jos ihminen ei voi irrotella elämässään, niin purkautuuko "liian säädyllinen elämä", tarkat ohjeet ja säännöt jotain muuta kautta? Joistakin vanhoillislestadiolaisista voisi tehdä tällaisen tulkinnan. En tässä rinnasta näitä kahta ryhmää, muslimeja ja lestadiolaisia, mutta uskontoihin liittyy aina ehdottomuutta, jota on vaikea ymmärtää.

Saila tosin sanoo, että islam ei kiellä muslimeilta kaikkia nautintoja, ainoastaan sellaiset, joista voisi olla heille haittaa. Islamissa ihmisen elämän on oltava tasapainoinen.

- Ekstremismi eli ääriajattelu uskonnollisissa asioissakaan ei ole suositeltua.

Imaami kovanäänisessä

Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen.

Kunnia Jumalalle, maailman Herralle,

Armeliaalle Armahtajalle,

Tuomiopäivän Ruhtinaalle.

Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi.

Johdata meidät oikealle tielle,

niiden tielle, joille sinä olet suosiollinen,

ei niiden, joiden päälle Sinun vihasi lankeaa

ja jotka vaeltavat eksyksissä.

(surat al-fatiha, Avauksen suura)

Imaamin puheen jälkeen alkaa varsinainen rukous, keskipäivän rukous eli salat al duhr. Liike käy ylös ja alas, monta kertaa peräkkäin. Yhtäaikaisessa rukoilussa on jotain taianomaista - islamin ajatus ummasta, maailmanlaajuisesta muslimien yhteisöstä, on läsnä. Joka puolella Suomea ja maailmaa rukoillaan suurin piirtein nyt.

- Olemme samalla matkalla, vaikka kaikki tekevät henkilökohtaista rukousta, selittää Saila.

Imaamin ääni on mielestäni aina ollut pelottava. Varsinkin, kun ääni tulee kovaäänisestä, eikä äänen fyysinen hahmo ole huoneessa paikalla.

"Islam tuntuu yliseksualisoituneelta uskonnolta"

On naisten huone, on miesten huone. Naisten huoneen edessä olevasta televisiosta voi seurata miesten puolen rukousmeininkiä.

Minulla on outo olo. Haluan nähdä imaamin livenä! Haluan, että hän katsoo minua silmiin! Entä miksi miehet eivät voi ottaa lapsiaan toiselle puolelle, että naiset saisivat rukoilla rauhassa?

Saila kertoo, että lapsia on miestenkin puolella, mutta mistä sen tietää, kun puolelle ei näe? Miksi erotella naiset ja miehet? Eivätkö esimerkiksi pariskunnat haluaisi rukoilla yhdessä moskeijassa? Saila sanoo, että kotona voi rukoilla yhdessä, mutta "rukouksen intiimin luonteen takia ei moskeijassa."

Ei riitä. Tämä on epäreilua!

- Jos miehet ja naiset olisivat samassa tilassa, rukoukseen keskittyminen voisi herpaantua, sanoo yhdyskunnan puheenjohtaja Abdurahman.

Vastaan hänelle, että islam tuntuu yliseksualisoituneelta uskonnolta. Että muka kesken rukouksen, kun juttelee Allahin kanssa, alkaisi ajatella jotain kaksimielistä eikä pystyisi enää keskittymään?

Eikö muslimin usko Allahiin ole tarpeeksi luja, jos tällainen vaara on olemassa? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos keskittyminen herpaantuu? Toisaalta - tuleehan niitä liikennekolareitakin kesäisin naisten minihameiden takia.

Saan keskustelusta lisää kierroksia ja kysyn Abdurahmanilta, että jos kääntyisin muslimiksi ja haluaisin kesähelteellä tulla rukoilemaan lyhyessä kukkahameessani ilman huivia, niin voisinko tehdä sen. En saa suoraa vastausta, mutta viesti on selvä.

- Moskeija on Allahin koti, täällä täytyy olla asianmukaisissa vaatteissa. Kun on Jumalan edessä, täytyy peittää itsensä niin, että ruumiinosia ei näe. Tämä koskee niin naisia kuin miehiäkin. Esimerkiksi mies ei saa rukoilla lyhyissä sortseissa.

Jumalahan näkee kaiken, mitä vaatteet auttavat?

Saila sanoo, että häntäkin mietitytti alussa moskeijan jakaminen naisten ja miesten puoleen.

- Sitten mietin, että onko se kuitenkaan tasa-arvon edellytys, että miehet ja naiset ovat samassa tilassa? Mielestäni on luonnollista, että miehet rukoilevat omassa tilassaan, naiset omassaan. En näe sitä tasa-arvokysymyksenä. Siinä kunnioitetaan sekä naisten että miesten yksityisyyttä.

En kiistele asiasta enempää, koska ymmärrän, että mielipiteet tässä asiassa eivät muutu. Voisivatko muuttua? Saila sanoo, että islamia voi tulkita vallitsevan yhteiskunnan oloista käsin ja käyttää tulkinnassa myös maalaisjärkeä. Minun maalaisjärkeni sanoo, että naiset ja miehet voisivat sekoittua moskeijoissa, jos haluavat.

Juttelen yhdyskunnan puheenjohtajan kanssa miesten puolella - se on ihan okei, kun rukoushetki on jo ohi. Jokainen voi myös valita, tuleeko moskeijaan sisään miesten vai naisten puolen ovesta. Käytännössä naiset tulevat naisten ovesta ja miehet miesten.

Saila korjaa huiviani tiukemmalle ja lähdemme moskeijalta kohti Turun kauppatoria. Ohikulkijoiden katseista lisää seuraavassa näkökulmassa.

Kati Leskinen on Ajankohtaisen kakkosen toimittaja, joka valmistelee tulevaa Islam-iltaa. Seuraavaksi hän kokeilee huivia ja kertoo sen aiheuttamista reaktioista turkulaisissa.

A2 Islam-ilta lähetetään TV2:lla tiistaina 29. lokakuuta klo 21 alkaen.