Demari: Halla-aho kysyy kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista: "Välttämätöntä pitää tiukkaa seulaa"

Demari: Halla-aho kysyy kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista: "Välttämätöntä pitää tiukkaa seulaa" 7.10.2013
Jussi Halla-aho: Kirjallinen kysymys epäterveistä vetovoimatekijöistä

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps.) kysyy kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden maasta poistamisesta.

- Turvapaikkamenettelyn tarkoituksena on tarjota suojelua niille, jotka täyttävät tietyt, kansallisessa lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa määritellyt kriteerit. Jos niin myönteisen kuin kielteisenkin päätöksen saanut henkilö voi niin halutessaan jäädä pysyvästi maahan, koko turvapaikkamenettely asettuu naurettavaan valoon.

Halla-aho viittaa uutiseen, jonka mukaan Suomessa on 500–700 kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen saanutta ihmistä, joille Suomi saattaa myöntää jatkuvan oleskeluluvan sillä perusteella, ettei maasta poistaminen kahden vuoden sisällä onnistu. Tilanne on mahdollinen, kun henkilö ei suostu vapaaehtoiseen paluuseen eikä vastaanottava maa suostu pakkopalautukseen.

- Suomen on välttämätöntä pitää tiukkaa seulaa turvapaikanhakijoiden vastaanotossa.

Halla-aho kysyy, miten ja missä aikataulussa hallitus aikoo kehittää lainsäädäntöä siten, että kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen saanut henkilö voidaan poistaa maasta riippumatta hänen omasta tahdostaan tai lähtömaan haluttomuudesta ottaa kansalaistaan vastaan.

________________________________

Jussi Halla-aho: Kirjallinen kysymys epäterveistä vetovoimatekijöistä

Yleisradion 6.10.2013 julkaiseman uutisen mukaan Suomessa on 500-700 kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen ja maastapoistumismääräyksen saanutta ihmistä, joille mahdollisesti ollaan myöntämässä jatkuva oleskelulupa sillä perusteella, että maasta poistaminen ei käytännön syistä onnistu. Henkilöt ovat lähinnä Irakin, Iranin, Somalian ja Afganistanin kansalaisia.

Taustalla on Korkeimman hallinto-oikeuden aiemmin kuluvana vuonna tekemä laintulkinta (KHO:2013:78), jonka mukaan henkilölle on myönnettävä ulkomaalaislain (301/2004) 51 §:n nojalla tilapäinen oleskelulupa, jos hän ei suostu vapaaehtoiseen paluuseen eikä vastaanottava maa suostu pakkopalautukseen. Jos olosuhteet eivät kahden vuoden aikana muutu, henkilölle myönnetään jatkuva oleskelulupa.

Kansalliseen lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan turvapaikkamenettelyn tarkoituksena on tarjota suojelua niille, jotka täyttävät tietyt, erikseen määritellyt kriteerit. Käytännössä turvapaikan hakemisesta on kuitenkin tullut siirtolaisuuden väylä. Koska turvapaikanhakijoiden työllistymis- ja yleinen integroitumisennuste on sekä Suomessa että muissa länsimaissa heikko verrattuna muihin maahanmuuttajiin, turvapaikan ja muiden humanitaarisin perustein annettujen oleskelulupien myöntämisessä on vastaanottajamaan etu huomioiden välttämätöntä noudattaa tiukkaa seulaa. Tämä on tarpeellista myös sen varmistamiseksi, että järjestelmä nauttii sen rahoittajien, siis veronmaksajien, luottamusta.

Erityisen tärkeää selkeä ja tiukka oleskelulupakäytäntö on siksi, että Suomessa, toisin kuin useimmissa muissa Euroopan Unionin jäsenmaissa, on ns. asumisperusteinen sosiaaliturva. Jokainen maassa laillisesti oleskeleva on oikeutettu samoihin julkisin varoin kustannettuihin tulonsiirtoihin kuin Suomen kansalainen.

Koko humanitaarista maahanmuuttoa varten luotu lainsäädäntö ja suojelutarpeen selvittämisprosessi asettuvat kuitenkin naurettavaan valoon, jos esimerkiksi matkustusasiakirjojen puuttuminen tai turvapaikanhakijan haluttomuus poistua maasta ovat peruste oleskeluluvan myöntämiselle. Onhan lähtökohtaisesti selvää, että kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen saanut henkilö on haluton poistumaan maasta.

Jos niin myönteisen kuin kielteisenkin päätöksen saaneet turvapaikanhakijat voivat niin halutessaan jäädä pysyvästi Suomeen, turvapaikkahakemusten käsittely näyttäytyy lähinnä ilveilynä.

Maasta poistaminen voi eräissä tapauksissa olla haastavaa mm. puutteellisten liikenneyhteyksien vuoksi tai siksi, että lähtömaa on haluton ottamaan kansalaistaan vastaan. Samalla on kuitenkin todettava, että nämä puutteelliset liikenneyhteydet eivät estä useita Suomesta oleskeluluvan saaneita henkilöitä oleskelemasta alkuperäisessä kotimaassaan joko henkilökohtaisista syistä tai jopa osallistuakseen siellä sotatoimiin. Tällainenkin toiminta on omiaan lisäämään suomalaisten kyynistä suhtautumista turvapaikanhakijoihin ja koko turvapaikkamenettelyyn.

Kielteisen turvapaikka- ja oleskelulupapäätöksen saaneen henkilön haluttomuus poistua maasta ei voi missään tilanteessa olla maasta poistamisen este. Jos poistaminen on muista syistä väliaikaisesti mahdotonta, päätöksen täytäntöönpanoa odottavalle henkilölle ei missään tapauksessa tule myöntää jatkuvaa oleskelulupaa, vaan maasta poistaminen on voitava panna täytäntöön heti, kun olosuhteet sen sallivat.

Sisäministeri Päivi Räsänen myöntää Aamulehdessä 7.10.2013, että oleskeluluvan myöntäminen lähtöhaluttomuuden perusteella on vääränlainen vetovoimatekijä ja että lakimuutos on välttämätön. On ensiarvoisen tärkeää, että asia ei jää makaamaan komiteoihin ja työryhmiin, vaan että se valmistellaan eduskunnan hyväksyttäväksi mahdollisimman nopeasti. On huomionarvoista, että hallitus ja maahanmuuttoasioista vastaava ministeri heräävät puheena olevaan epäkohtaan vasta, kun media nostaa sen esille. Herää kysymys, seuraako ministeriö lainkaan oma-aloitteisesti, miten tuomioistuimet ja viranomaiset tulkitsevat lakia, ja millaisia ongelmia laissa mahdollisesti olevat porsaanreiät synnyttävät. Se, että sisäministeriö on jo vuoden ajan viivytellyt perheenyhdistämistä koskevan lakiuudistuksen kanssa, antaa aiheen epäillä hallituksen todellista sitoutumista epäterveiden vetovoimatekijöiden karsimiseen.

Kuten edellä todettiin, turvapaikkamenettelystä on tullut siirtolaisuuden väylä, mihin sitä ei ole tarkoitettu. Lähtökohtana tulisi olla se, että kun akuutti vaara lähtömaassa poistuu, oleskeluluvan humanitaarisin perustein saanut henkilö palaa kotiinsa. Vaikka tämän pitäisi olla pääsääntö, se on nykyään harvinainen poikkeus. Lainsäädäntöä tulisi jatkossa kehittää siten, että suojelun tarpeen nojalla Suomessa oleskeleville henkilöille ei pääsääntöisesti myönnettäisi jatkuvia oleskelulupia, ja että tällaiset henkilöt palautettaisiin kotimaahansa, kun olosuhteet sen sallivat.

Miten ja missä aikataulussa hallitus aikoo kehittää lainsäädäntöä siten, että kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen saanut henkilö voidaan poistaa maasta riippumatta hänen omasta tahdostaan; etteivät lähtömaan haluttomuus ottaa kansalaistaan vastaan tai poistamisen tiellä olevat teknisluontoiset esteet voi olla peruste jatkuvan oleskeluluvan myöntämiselle; ja että turvapaikkaa tai toissijaista suojelua hakevalle henkilölle voidaan myöntää oleskelulupa vain, jos hän täyttää turvapaikalle tai toissijaiselle suojelulle Suomen lainsäädännössä ja sitä ohjaavissa kansainvälisissä sopimuksissa asetetut kriteerit?