HS: Mielipiteen ilmaisukin voi olla rikos

Helsingin Sanomat, mielipide: Mielipiteen ilmaisukin voi olla rikos 7.9.2019

VIHAPUHE loukkaa perus- ja ihmisoikeuksia ja levittää vihan ilmapiiriä yhteiskuntaan. Vihapuhe luo kasvualustan väkivallalle ja viharikoksille. Se voi johtaa äärimmäisiin tekoihin.

Lähihistoria ja viime vuosien tapahtumat tarjoavat tästä pelottavia esimerkkejä. Vihapuhe on vaarallista, koska se tekee itsensä hyväksyttäväksi ja normalisoituu.

Mutta mitä yhteiskunnassa saa sanoa ja mitä ei? Tai pikemminkin: Miten saa sanoa? Missä kulkee rikollisen viestinnän raja?

Moni pitää oikeutenaan sanoa mitä haluaa, oli sanottu laillista tai ei.

Oikeusjärjestys, jota ei koeta legitiimiksi, ei toimi, ja silloin rangaistussäännösten teho heikkenee. Mutta jos sananvapaus koetaan riittämättömäksi, kyse voi olla osin sananvapautta ja muita perusoikeuksia koskevasta tietämättömyydestä.

RIKOSLAISSA kielletään levittämästä viestejä, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansanryhmää ihonvärin, uskonnon, etnisen alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella. Myös sukupuoli kuuluu kiellettyihin syrjintäperusteisiin.

Panettelulla viitataan halveksuttaviin tekoihin, joihin ryhmän väitetään syyllistyneen. Solvaaminen on epäkunnioituksen osoittamista halventavilla ilmaisuilla, siis kansanomaisesti nimittelyä.

Suoranaisen uhkaamisen ohella myös ryhmään kohdistuvan väkivallan ihannointi, pitäminen suotavana tai hyväksyttävänä on kiellettyä. Tällaiset ilmaisut ovat omiaan aiheuttamaan vihaa, halveksuntaa ja suvaitsemattomuutta kansanryhmiä kohtaan, eivätkä ne kuulu sananvapauden piiriin.

Ihmiset syntyvät tasavertaisina, ja ihmisarvo on loukkaamaton. Panettelulla, solvaamisella ja uhkaamisella loukataan ihmisarvoa, koska tiettyihin ryhmiin kuuluvista ihmisistä tehdään muita alempiarvoisia, kakkosluokan ali-ihmisiä. Ihmisten vertaaminen loisiin, syöpäläisiin ja torakoihin ei ole sallittua.

Tummaihoisista ja maahanmuuttajista käytetyt haukkumasanat ovat kaikille tuttuja. Rikoksen raja on usein selvä, muttei aina. Kiperimmissä tapauksissa vaaditaan pidemmälle menevää pohdintaa, punnintaa sananvapauden ja muiden perusoikeuksien välillä.

TÄSSÄ punninnassa valtakunnansyyttäjä on keskeisessä asemassa. Koska viestintä on perusoikeusherkkä ala, ylimmällä syyttäjällä on sananvapauslain mukaan yksinomainen syyteharkintavalta julkaistun viestin sisältöön perustuvissa rikoksissa. Valtakunnansyyttäjä päättää, onko viesti sisällöltään rikollinen ja onko syyte nostettava.

Sananvapaus turvaa demokraattisen oikeusvaltion olemassaoloa. Ilman sananvapauteen kuuluvaa vapaata ja avointa tiedonvälitystä, kansalaiskeskustelua ja vallanpitäjien kontrollointia ei ole demokraattista oikeusvaltiota.

Eri kulttuurien ja ryhmien haitallisia ja ihmisoikeuksia loukkaavia tapoja ja käytänteitä saa ja pitää kritisoida. Samoin huonoa ja muiden hyvinvoinnista piittaamatonta käytöstä. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä.

Kiihottamisrikokseksi puhe muuttuu, kun negatiiviset väitteet ovat valheellisia, puolitotuuksia tai voimakkaita yleistyksiä tai arvostelmat ovat epäkunnioittavia ja koko ryhmää leimaavia. Sananvapauden rajat tulevat vastaan, kun väitetään, että jokin halveksittava piirre on tietyn ryhmän synnynnäinen ominaispiirre, ja alempiarvoisuus perustetaan tähän.

Jos ominaispiirteistä on puhuttava, on todettava, että väkivaltaisuus on koko ihmislajin ominaispiirre. Sitä on harjoitettu kautta aikojen kansalaisuuteen, etniseen alkuperään ja uskontoon katsomatta.

POLIITTINEN sananvapaus on sananvapauden ydinaluetta. Maahanmuuttoon liittyvistä uhista, turvallisuusriskeistä, taloudellisista rasituksista ja ongelmista on voitava keskustella avoimesti. Yhteiskunnallinen diskurssi ei saa johtaa siihen, että vastakkaiset mielipiteet tulkitaan ”väärinä” lainvastaisiksi.

Kysymys on siitä, mitä väitetään, miten mielipiteet ja kritiikki ilmaistaan. Rikosoikeus on tekorikosoikeutta. Pahoista ajatuksista ei voida rangaista. Niistä tulisi kuitenkin päästä eroon. Kärkeväkin kielenkäyttö on sallittu, mutta ihmisarvon ja ihmisten yhdenvertaisuuden loukkaaminen ei. Valtakunnansyyttäjä puuttuu yhteiskunnalliseen keskusteluun silloin, kun politiikkaa tehdään laittomalla retoriikalla.

Anu Mantila

Kirjoittaja on sananvapausasioihin erikoistunut valtionsyyttäjä Valtakunnansyyttäjänvirastossa.