Helsingin Sanomat: Oikeusministeri Henriksson: ”Tuomioistuimista ei ole tullut viestiä, että laki olisi sanan­vapauden suhteen epäselvä”

Helsingin Sanomat: Oikeusministeri Henriksson: ”Tuomioistuimista ei ole tullut viestiä, että laki olisi sanan­vapauden suhteen epäselvä” 28.11.2019

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) kommentoi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ehdotusta siitä, että rikoslakia tarkennettaisiin kansanryhmää vastaan kiihottamisen osalta.

KESKUSTELU sananvapauden rajoista Suomessa jatkuu vilkkaana. Keskiviikkona valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kävi HS:n haastattelussa läpi, millä periaatteella myös vanhoista ja osittain uskonnonvapauden piiriin kuuluvista lausunnoista voi saada rikossyytteen.

Sananvapausaihe on ajankohtainen, koska poliisi on käynnistänyt esitutkinnan kolmen kansanedustajan sanomisista: Hussein al-Taeeta (sd), Juha Mäenpäätä (ps) ja Päivi Räsästä (kd) epäillään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Toiviaisen mukaan jo nyt jokaisen pitäisi ymmärtää, mitä esimerkiksi rikoslakiin kirjatulla pykälällä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tarkoitetaan.

Hän on kuitenkin valmis pohtimaan, voitaisiinko rikoslakia kiihottamispykälän osalta tarkentaa.

”Ajattelen, että kiihottamispykälän ajatusta tietyn ihmisryhmän syrjinnästä voisi jotenkin täsmentää. Sitä ajatusta, että sillä tarkoitetaan ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Ei sitä oikein voi yhdellä sanalla selkeyttää, mutta säännöstä voisi jollakin tapaa terävöittää”, Toiviainen sanoi.

OIKEUSMINISTERI Anna-Maja Henriksson (r) kommentoi Toiviaisen avausta HS:lle puhelimitse keskiviikkoiltapäivällä.

Hän pitää hyvänä asiana, että valtakunnansyyttäjä osallistuu keskusteluun lakien soveltamisesta. Henrikssonin mukaan se on osa normaalia rikosoikeudellista pohdintaa, joka kuuluu syyttäjille.

Itse haastattelun sisältöä hän pitää osittain ristiriitaisena: Toiviainen toteaa itsekin, että nykyisen lain kiihottamispykälä on jo selkeä, eikä suomalaiseen oikeuskäytäntöön kuulu yksittäisten rangaistavien tekojen tai sanojen nimeäminen laissa.

Sen sijaan lakien soveltamisessa katsotaan, täyttyvätkö tietyn rikoksen tunnusmerkit.

”Asia on juuri kuten valtakunnansyyttäjä toteaa: sananvapausasioissa on aina kyse siitä kontekstista, jossa lausunto on annettu”, Henriksson toteaa.

VIIME KÄDESSÄ lakien soveltaminen on tuomioistuimien käsissä. Henriksson muistuttaa, että hän ei ota oikeusministerinä kantaa yksittäisiin oikeustapauksiin tai edes lain tulkintaan.

”Tuomioistuin on se, jotka ratkaisee. Tämä on meidän oikeusjärjestelmässämme perustavanlaatuinen asia”, Henriksson sanoo.

Mikäli tuomioistuimissa koettaisiin, että rikoslakia olisi sananvapausasioissa syytä muuttaa, tulisi tieto siitä myös ministeriöön. Nyt tällaista tilannetta ei Henrikssonin mukaan ole.

”Tuomioistuimista ei minun tietääkseni ole tullut viestiä, että laki olisi sananvapauden suhteen epäselvä”, Henriksson sanoo.

Ministeriössä seurataan lakien soveltamista ja niistä käytävää keskustelua. Se ei Henrikssonin mukaan tarkoita, että lakeja muutettaisiin sen mukaan, mistä juuri nyt julkisessa keskustelussa puhutaan.

KANSALAISTEN epätietoisuus sananvapauslakien soveltamista on Henrikssonin mukaan syytä on huomioon. Hänen mielestään etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuista tulisi tiedottaa paremmin, koska ne vaikuttavat myös suomalaiseen tuomiokäytäntöön sananvapaus- ja kiihottamisrikoksissa.

”Siinä olisi parantamisen varaa, sekä tiedottamisessa kansalaisille että yhteiskunnassa ylipäätään”, Henriksson sanoo.

Vaikka Henriksson ei kommentoi yksittäistapauksia, puhuu hän yleisesti Raamatun asemasta suomalaisessa kulttuurissa.

”Raamatun ääneen lukeminen ei tietenkään ole rikos, se on syytä sanoa ääneen.”

Perusoikeuksia, kuten sananvapautta ja uskonnonvapautta, peilataan aina muuhun lainsäädäntöön. Ne eivät oikeuta kokonaisia ihmisryhmiä loukkaavaan tai halventavaan puheeseen.

”Aina otetaan huomioon konteksti, jossa asia on sanottu tai kirjoitettu”, Henriksson sanoo.