Yle: Analyysi: Ali ei kuollut koska Suomi ei uskonut hänen vaaraansa, vaan koska hänen vaaransa oli vääränlaista

Yle: Analyysi: Ali ei kuollut koska Suomi ei uskonut hänen vaaraansa, vaan koska hänen vaaransa oli vääränlaista 16.11.2019

Rohkea riskinotto turvapaikkapolitiikassa johtaa väistämättä siihen, että silloin tällöin joku kuolee, toimittaja Eero Mäntymaa kirjoittaa.

Turvapaikkapolitiikka on tasapainoilua kahden riskin välillä.

Toisessa vaakakupissa on riski siitä, että suojelua annetaan henkilölle, joka ei sitä ansaitse. Henkilölle, joka kiitollisuutensa sijaan tuokin mukanaan ongelmia, kuten rikollisuutta.

Toisessa vaakakupissa on riski siitä, että suojelua ei anneta henkilölle, joka sitä tarvitsee. Henkilölle, joka tästä syystä joutuu kärsimään tai kuolee.

Suomen käännyttämä ja käännytyksen jälkeen Irakissa tapettu Ali on osoitus siitä, että vuosina 2015–2017 Suomi valitsi riskeistä herkästi jälkimmäisen.

Onko Alin tapaus ainutlaatuinen?

Ei ole. Olen itsekin tutustunut muutamaan vastaavaan kielteiseen turvapaikkapäätökseen. Ehkä sellaisia on tehty kymmenen, ehkä sata, ehkä tuhat. Ehkä osa käännytetyistä on tapettu, ehkä ei. Emme koskaan saa tietää.

Tiedämme kuitenkin, että kun turvapaikanhakijoiden määrä moninkertaistui, myös irakilaisten käännytyspäätökset moninkertaistuivat.

Tiedämme myös, että syynä tähän ei ollut pelkästään turvapaikanhakijoiden tarinoiden uskottavuuden mahdollinen heikentyminen. Suomi otti tietoisesti tavoitteekseen yhdenmukaistaa turvapaikkalinjaansa muiden Pohjoismaiden tasolle.

Se tarkoitti linjan tiukennusta. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan tehtiin leikkauksia, hakemusten käsittelyä nopeutettiin ja maalinjauksia muutettiin.

Tavoitteessa onnistuttiin. Yli 11 000 irakilaista käännytettiin.

Samalla virheet kasvoivat.

Vuonna 2015 hallinto-oikeus palautti kielteisistä päätöksistä uusintakäsittelyyn 0,2 prosenttia siitä syystä, että Maahanmuuttovirasto oli tehnyt selkeän virheen esimerkiksi laintulkinnassa. Vuonna 2017 osuus oli neljä prosenttia. Neljä prosenttia tarkoittaa satoja laintulkintavirheitä.

Ottakaa huomioon: Ali, joka tapettiin Irakissa, ja jonka käännyttämisestä EIT juuri Suomen tuomitsi, ei ollut näiden virheellisiksi todettujen päätösten joukossa. Alin kielteinen turvapaikkapäätös meni sukkana läpi koko prosessista.

Millainen oli tämä tarina, jota yksikään viranomainen Maahanmuuttovirastosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei pitänyt riittävänä perusteena turvapaikkaan?

Ali oli sunnimuslimi, joka sai vihamiehen shiiavirkamiehestä, joka väitetysti kuului yhteen maan vaarallisimmista shiia-aserymistä eli Badr-prikaatiin.

Korkea-arvoinen poliisi, joka tutki työkseen korruptiota ja ihmisoikeusrikoksia. Se on vaarallinen ammatti Bagdadin kaltaisessa kaupungissa sisällissodan aikana.

Mies, joka ensin uhattiin tappaa ja sitten yritettiin tappaa kaksi kertaa ennen pakoa Suomeen.

Kaikkia näitä asioita Maahanmuuttovirasto piti tosiasioina. Miksi Alin ei näistä syistä huolimatta nähty olevan suojelun tarpeessa?

Ensinnäkin: Koska vainon syynä ei kirkkaasti ollut Alin etninen alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide.

Alin vainon syy oli henkilökohtainen. Ja Suomi oli juuri tiukentanut ehtojaan henkilökohtaisten syiden vuoksi annetusta suojelusta. Juuri ennen kuin Ali saapui Suomeen, Suomi poisti ulkomaalaislaistaan säädöksen, jonka mukaan turvapaikanhakijalle oli voitu myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella.

Toiseksi: Juuri ennen Alin saapumista Suomi totesi, että Bagdadin turvallisuustilanne oli parantunut. Kaupunkia ei enää pidetty niin vaarallisena, että pelkästään siellä eläminen nähtiin riittävän vahvaksi syyksi turvapaikalle. Tämä pitää paikkansa. Bagdad oli joulukuussa 2017 rauhallisempi kuin joulukuussa 2015. Se ei kuitenkaan ollut turvallinen paikka Alille.

Kolmanneksi: Koska Maahanmuuttovirasto teki virheen. Alin tarinan olisi pitänyt riittää suojeluun kaikesta huolimatta. Alin taustan olisi voinut rinnastaa vainottuun ryhmään, jos olisi haluttu. Käännyttäessään Alia Suomi otti tietoisen riskin, jonka hinnan Ali maksoi lopulta hengellään.

Alin kuolemasta ovat ensisijaisesti vastuussa hänen tappajansa. Samalla on mahdollista, että ilman Suomen turvapaikkapolitiikan muutoksia, hän olisi elossa. Elämän ja kuoleman kannalta ratkaisevaa ei siis ollutkaan sormi, joka veti liipaisimesta vaan myös se, että Suomi tiukensi turvapaikkaa koskevia ehtojaan.

Turvapaikkapolitiikka tosiaankin on politiikkaa. Ensin pohditaan yhdessä, kuinka anteliaasti turvaa halutaan antaa. Sääntöjä muutetaan ja tulkitaan tämän pohdinnan mukaan.

Ajattelutapa on ristiriidassa kansainvälisen suojelun idean kanssa. Idean mukaan merkitystä pitäisi olla vain sillä, onko joku mahdollisesti kuolemanvaarassa vai ei. Eikä esimerkiksi sillä, kuinka kalliiksi auttaminen yhteiskunnalle käy.

Mutta kuten on nähty, suomalaiset ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.