Yle: Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi

Yle: Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi 18.1.2020
Yle: Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia

Syyttäjälle tuli viime vuonna yli puolet vähemmän rikosasioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kuin vuotta aiemmin.

Rasistiset nettikirjoitukset päätyvät rikostutkintaan huomattavasti harvemmin kuin aiempina vuosina.

Syyttäjälle on tullut neljän viime vuoden aikana vireille yhteensä 227 rikosasiaa nimikkeellä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Viime vuonna juttujen määrä suorastaan romahti.

Kun vuonna 2018 syyttäjälle tuli vielä 76 rikosepäilyä, seuraavana vuonna saapuneiden asioiden määrä oli enää 31.

Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.

Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.

– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Poliisilla kiihottamisrikoksista kirjattujen ilmoitusten määrä laski selkeästi jo vuonna 2018. Sen sijaan viime vuonna määrä kääntyi taas nousuun.

"En oikein uskoisi siihen"
Kun epäillyn rikoksen nimikkeenä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan, sen syyteoikeus on valtakunnansyyttäjällä. Tällä järjestelyllä on pyritty muun muassa siihen, että ratkaisut olisivat yhdenmukaisia.

Mutta voiko juttujen väheneminen johtua yksinkertaisesti siitä, että ihmiset kirjoittaisivat jotakin ihmisryhmää uhkaavia, solvaavia tai panettelevia viestejä vähemmän kuin ennen?

– En oikein uskoisi siihen, kun kuitenkin monelta eri taholta kuulee, kuinka kovia jakolinjoja somessa otetaan ja miten siellä keskustellaan. Joten en usko, että tämä olisi ilmiönä vähentynyt – pikemminkin päinvastoin, Toiviainen sanoo.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist on toiveikkaampi. Hän kertoo uskovansa, että aiheesta käyty vilkas julkinen keskustelu on voinut opettaa "vihankylväjille", missä rikoksen raja menee.

– Mutta kyllä viharyhmän alasajolla on ollut oma vaikutuksensa, kun aktiivinen paljastava toiminta on vähentynyt.

Alle puolet syyteharkinnoista johtaa tuomioon
Alle puolet syyttäjän pöydälle etenevistä kiihottamisrikoksista tuo tekijälleen tuomion. Vuosina 2015–2019 lopullisesti ratkaistuista jutuista 49 prosentissa nostettiin syytteet.

Kun kiihottamisesta kansanryhmää vastaan joutuu käräjille, seurauksena on ollut viime vuosina lähes poikkeuksetta sakot. Vain viidessä tapauksessa 78:sta syytteet on hylätty.

Toisin sanoen syyttäjä on vienyt epäselviä tapauksia käräjille vain harvoin. Niissä on päädytty jo aiemmin syyttämättäjättämispäätökseen tai esitutkinnan rajoittamiseen.

Suurin osa syyttäjän tutkimista tapauksista on ollut rasistia nettikirjoituksia. Viime vuosina kiihottamisena kansanryhmää vastaan on kuitenkin tutkittu myös ainakin yhtä tapausta, jossa epäilty oli liimannut juutalaisvastaisia tarroja naapurustoon. Siitä ei noussut syytettä.

Lain mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jonkin ryhmän uhkaamista, panettelemista tai solvaamista esimerkiksi, rodun, ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Laissa tekotavaksi on määritelty viestin levittäminen yleisölle tai tai pitäminen saatavilla. Tuomio vaatii tahallisuutta.

Päivi Räsäsen rikostutkinnasta tullut palautevyöry yllätti
Kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävä laki on ollut viime aikoina yksi eniten keskustelua herättäneistä Suomen laeista. Tähän vaikutti varsinkin kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) vanhasta pamflettikirjoituksesta syksyllä 2019 aloitettu esitutkinta.

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen määräsi aloitettavaksi esitutkinnan Räsäsen kirjoituksesta, jonka Luther-säätiö julkaisi vuonna 2004.

Moni ei ymmärtänyt ratkaisua, toiset suorastaan suuttuivat. Esimerkiksi entinen kansanedustaja James Hirvisaari kutsui Twitterissä "kaikki oikeamieliset psyykkaamaan Toiviaisen pois virastaan".

Toiviainen myöntää saaneensa Räsäsen tapauksesta palautetta "ehkä enemmän kuin mistään aikaisemmasta ratkaisusta". Osin palaute on ollut myös yllättävää.

– Aiemmin olen saanut hyvin asiallista ja rakentavaakin kritiikkiä. Tämän keskustelun kohdalla se ryöpsähti ihan toisille luvuille. Mutta se ei ole vaikuttanut oikeudelliseen harkintaani millään tavalla.

_________________________________________

Yle: Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia

Eikö mitään saa enää sanoa? Syyttäjän ja poliisin aiemmin julkaisemattomat ratkaisut osoittavat, että saa – paljonkin.

Poliisin ja syyttäjän ratkaisut netin vihapuhetutkinnoista antavat jopa yllättävän kuvan sananvapauden rajoista Suomessa.

Suomen lain mukaan et saa levittää yleisön keskuuteen sellaista viestiä, joka uhkaa, solvaa tai panettelee jotakin ihmisryhmää esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tällä lailla on kielletty kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Se on myös yksi Suomen kiistellyimmistä lakipykälistä. Arvostelijat ovat pitäneet sitä epäselvänä ja sananvapautta rajoittavana. Puolustajien mukaan se päinvastoin turvaa yhteiskunnallista keskustelua.

– Julkisessa keskustelussa esiintyy usein käsitys, että mitään ei saisi sanoa sakkojen pelossa, kuvaa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Ylen pyytämät ratkaisut viime vuosien vihapuhejutuista näyttävät, että näin ei ole. Välillä maallikon on vaikea hahmottaa, miksi jostakin tapauksesta on nostettu syyte ja toisesta ei. Syytteen nostamisen raja on kuitenkin vedetty ratkaisujen perusteella korkealle.

Tässä jutussa pääset punnitsemaan oikeustajuasi 10 todellisen rikosjutun kohdalla. Suuri osa niistä on aiemmin julkaisemattomia ratkaisuja, joista syytettä ei ole nostettu. Mukana on kuitenkin myös käräjäoikeudessa sakkotuomioon johtaneita juttuja.


Tapaus 1/10
Mies kirjoitti maahanmuuttovastaiseen Facebook-ryhmään kuulleensa, että afgaanit olisivat raiskanneet 14-vuotiaan tytön kauppakeskuksen läheisyydessä "keskellä kirkasta päivää". Lisäksi hän väitti, että poliisit olisivat neuvoneet olemaan jättämättä rikosilmoitusta tapahtuneesta, "kun se on heidän kulttuurissaan niin tavanomaista". Kyse oli todentamattomasta huhusta. Mies katui julkaisua jälkeenpäin. Hän sanoi juoneensa alkoholia ja kirjoittaneensa tekstin "provosoituneessa tilassa ja tunnekuohun vallassa". Myöhemmin hän poisti kirjoituksen ja lähti myös Facebookin maahanmuuttovastaisista ryhmistä.

Tuliko tästä tuomio?


Kun jotakuta epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, syyteoikeus kuuluu valtakunnansyyttäjälle. Tällä on pyritty siihen, että kansalaiset saisivat oikeuslaitokselta mahdollisimman yhdenmukaista kohtelua.

Neljän viime vuoden aikana syyttäjälle tuli vireille 227 rikosepäilyä tällä nimikkeellä. Viime vuonna tutkittavien juttujen määrä suorastaan romahti.

Aiemmin poliisilla oli erillinen yksikkö, joka etsi ja tutki netin vihakirjoituksia aktiivisesti. Nykyään rikosjuttuja tulee vireille lähinnä kansalaisten poliisille tekemien ilmoitusten perusteella.

Myös valtakunnansyyttäjä voi myös määrätä poliisin aloittamaan esitutkinta jostakin tapauksesta. Näin tapahtui viimeksi Päivi Räsäsen vanhasta pamflettikirjoituksesta nousseessa jutussa. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei muista toista vastaavaa tapausta viime vuosilta.

Syyttäjälle tulleista kiihottaminen kansanryhmää vastaan -jutuista hieman alle puolet on johtanut syytteeseen viime vuosina.


Tapaus 2/10
Mies kirjoitti Suomen somalialaisten liiton Facebook-sivulle pitkän ryöpytyksen solvaavia tekstejä, kuten "somalit kuuluvat maahamme, mutta siihen kuuluu kaks metrii sitä maata päälle!" Lisäksi hän kehotti raiskaamaan musliminaisia. Mies myönsi kirjoitukset, mutta sanoi olleensa humalassa ja tulleensa provosoiduksi.

Tuliko tästä tuomio?


Kiihottamisen kansanryhmää vastaan kieltävä laki on säädetty suojelemaan vähemmistöjä. On periaatteessa mahdollista, että siihen voisi syyllistyä myös valtaväestöä kohtaan. Se on kuitenkin epätodennäköistä.

Tämän jutun esimerkeissä kohteena ovat olleet somalit, afgaanit, romanit sekä tummaihoiset, maahanmuuttajat ja muslimit yleensä. Valtakunnansyyttäjä ei tunne viime vuosilta yhtään syyteharkintaan tullutta tapausta, joissa maalitauluna olisivat olleet suomenruotsalaiset tai saamelaiset.

– Lainvastaisiin lausumiin syyllistyneet vetoavat usein sananvapauteen. He eivät kuitenkaan ollenkaan huomioi, että omalla toiminnallaan he rajoittavat jonkin ihmisryhmän perusoikeuksia, sanoo Toiviainen.

– Vihapuhe johtaa konkreettisimmillaan siihen, että sen kohteena olevat ihmiset eivät uskalla olla esillä, koska he tulevat syrjityksi.

Lakia on arvosteltu myös siitä, että pelkkä pelko rikostutkinnan ja tuomion mahdollisuudesta rajoittaa sananvapautta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen mielestä sananvapautta rajoittaa enemmän nykyinen ylilyöntien ja vihapuheen kyllästämä keskustelukulttuuri.


Tapaus 3/10
Mies kirjoitti Facebookissa paikallisen seurakunnan seinälle voivansa tulla "mamun kaveriksi", mutta ottavansa mukaan lyömäaseen ja vihjasi myös "mamun" hautaamisella. Lisäksi hän linkkasi omalle Facebook-seinälleen "Tämä taivas, tämä maa" -kappaleen videon ja kirjoitti saatesanoiksi: "Pidetään Suomi Suomena, tapetaan mamut". Tutkinnassa mies sanoi kirjoitusten olleen "vain heittoja". Siinä vaiheessa kun rikosepäilyä tutkittiin, seurakunnan sivuille tehty julkaisu oli jo poistettu ja miehen omille sivuille tehty julkaisu oli hautautunut muun viestitulvan sekaan.

Tuliko tästä tuomio?


Tapaus 4/10
Mies kannusti omalla Facebook-seinällään tappamaan maahanmuuttajat, hautaamaan heidät kuoppaan ja kaatamaan "sammuttamatonta kalkkia niskaan". Hän tiedusteli myös somalipoliitikon osoitetta, koska hänen tuttavillaan olisi tälle "ehkä asian tynkää". Poliisi ei ollut ihan varma, oliko mies kirjoittanut julkaisut itse, koska asiaa tutkittiin jälkikäteen kuvakaappausten pohjalta. Mies arveli kirjoittaneensa tekstit, mutta puolustautui vetoamalla sairauteensa. Sairastumisensa jälkeen hän ei ollut pystynyt hallitsemaan kiivastumistaan. Myöhemmin hän sanoi pitävänsä kirjoituksia asiattomina ja järkyttävinä.

Tuliko tästä tuomio?


Suomessa saa siis julkisesti ehdottaa maahanmuuttajien tappamista ja selvitä ilman rikossyytettä, ainakin joissakin tapauksissa.

Teko saattaa sinänsä olla rikos. Riippuu viestin levinneisyydestä, taustatekijöistä ja tekijän omasta suhtautumisesta, viekö syyttäjä asian oikeuteen.

– On ollut tuomioon johtaneita tapauksia, joissa epäilty tunnustaa syrjivää tai rasistista ideologiaa, ja on kuulusteluissa myöntänyt rikoksen, valtakunnansyyttäjä Toiviainen sanoo.

Sen sijaan yksittäisen ihmisen hetken mielijohteesta kirjoittama törkeäkään kommentti ei syyttäjän ratkaisujen perusteella välttämättä johda syytteeseen.


Tapaus 5/10
Paikallispoliitikko kirjoitti perussuomalaisten blogisivustolle tekstin, jossa arvosteltiin islaminuskon tunnustajia. Kirjoittaja ennusti muun muassa, että Suomeen tunkeudutaan, vääräuskoiset tapetaan, naiset ja lapset raiskataan, moskeijat pystytetään ja demokratia kukistetaan. Samat sanat olivat tuoneet naiselle jo aiemmin lainvoimaisen sakkotuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Nyt hän julkaisi ne uudelleen osana pidempää tekstiä.

Tuliko tästä tuomio?


Pyysimme neljää oikeusoppinutta arvioimaan, mitä syyttämättäjättämispäätökset kertovat sananvapauden ja rangaistavan vihapuheen rajoista Suomessa. He olivat viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.

Osassa tapauksista syyttämättäjättämispäätös oli asiantuntijoille jopa yllätys. Epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistu epäillyn eduksi, kuten oikeusvaltiossa pitäisikin.

– Otos näyttäisi kumoavan väitteet siitä, että tavallinen kansalainen voisi vahingossa syyllistyä kiihottamisrikokseen. Monet julkisuudessa olleet tuomiot eivät ole olleet vahinkoja, vaan jopa tarkoitushakuista syytteen ja tuomion hakemista, arvioi Neuvonen.

Tolvasen mielestä pykälän tulkitsemisessa on kolme vaikeaa asiaa: julkaisun levinneisyyden määrittely, kiihottamisen ja sananvapauden suhde sekä kansanryhmän määrittely. Hän viittaa tapaukseen, joissa juutalaisvastaisten tarrojen liimaajaa ei tuomittu.

– Talmud-kirjan provosoiva siteeraaminen ei ole syyttäjän mukaan kiihottamista juutalaisia vastaan. Vastaavasti Raamatun siteeraamisen ei pitäisi olla kiihottamista, vaikka Raamatussa kirjoitettaisiin jostakin kansanryhmästä rumasti.


Tapaus 6/10
Paikallispoliitikko julkaisi Facebook-sivullaan liikennemerkkiä jäljittelevän kuvan, jossa musta hahmo raiskaa valkoista hahmoa. Kun toinen ehdotti kommentissaan kuvan alla tummaihoisten pahoinpitelemistä, poliitikko kommentoi olevansa samaa mieltä. Lisäksi keskustelussa ehdotettiin liikennemerkkien viemistä vastaanottokeskusten porteille. Mies sanoi, ettei ollut laatinut liikennemerkkikuvaa, vaan ainoastaan jakanut sen. Hän ei myöskään ollut tarkoittanut mitään tiettyä etnistä ryhmää. Lisäksi hän ei kokenut olevansa vastuussa toisten kirjoituksista. Hän muisteli Facebook-sivunsa olleen yksityinen, jolloin julkaisun olisivat voineet nähdä vain hänen kaverinsa, noin 4 600 käyttäjää.

Tuliko tästä tuomio?


Kiihottamisen kansanryhmää vastaan kieltävässä laissa puhutaan kolmesta teosta: uhkailu, solvaaminen, panettelu. Uhkailun merkitys on kaikille selvää, mutta mitä eroa on solvaamisella ja panettelulla?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan solvaaminen on sukua kunnianloukkaukselle, jossa aiheutetaan toiselle vahinkoa loukkaamalla tätä jollakin valheellisella tiedolla tai vihjauksella. Panettelua on esimerkiksi se, kun kaikkia muslimeja väittää terroristeiksi tai romaneja varkaiksi.


Tapaus 7/10
Ahvenanmaalainen mies jakoi postilaatikoihin ja omille nettisivuilleen kirjoituksen, jossa vaadittiin kansanäänestyksen järjestämistä pakolaisten vastaanottamisesta. Hän suhtautui kriittisesti etenkin Syyriasta, Afganistanista, Somaliasta, Libyasta ja Kosovosta tuleviin. Irakilaisten hän kirjoitti syyllistyvän raiskaukseen 53 kertaa todennäköisemmin kuin suomalaisten.

Tuliko tästä tuomio?


Tapaus 8/10
Mies arvosteli netin blogisivustolla maahanmuuttoa ja sitä koskevaa päätöksentekoa. Hän kirjoitti muun muassa: "vastaterrorismi, jossa kantaeurooppalaiset iskevät moskeijoita ja muslimeja vastaan, lienee siis ainoa tapa vähentää muslimimaalaisten siirtolaisuutta". Lisäksi hän uumoili, että mahdollisesti myös Suomessa "joku ministeri menettää henkensä vähemmistön tyranniaan kyllästyneen kansalaisen käsissä". Kirjoittaja kuitenkin kiisti hyväksyvänsä väkivallan itse tai kannustavansa siihen.

Tuliko tästä tuomio?


Tapaus 9/10
Perussuomalaisten kansanedustaja kirjoitti Twitterissä päiväkodin lastenhoitajien pienistä palkoista: "Päiväkodin lastenhoitajan palkka ei riitä korkeaan vuokraan sekä autoon. Suomalainen somaliperhe asuu isossa asunnossa ja lapset tuodaan hoitoon autolla. Kumpikaan vanhemmista ei käy töissä. Miten meni niin kuin työssäkäyvän veronmaksajan näkökulmasta?"

Tuliko tästä tuomio?


Tapaus 10/10
Toinen perussuomalaisten kansanedustaja jakoi laitonta pillerikauppaa käsittelevän Ylen uutisen Facebook-sivullaan. Hän kommentoi uutista toivottamalla "romanit Romaniaan" ja nimitti pillerikaupan pyörittäjiä "maallemme täysin hyödyttömille rikollisiksi". Rikosilmoituksen jättäneen mielestä kansanedustaja yleisti romanit rikollisiksi.

Tuliko tästä tuomio?


Yle pyysi tätä juttua varten yhteensä 12 syyttäjän tai käräjäoikeuden päätöstä netin sananvapausrikoksista viime vuosilta. Sattumaa tai ei, epäiltyjen ja tuomittujen joukossa oli useita poliittisesti aktiivisia ihmisiä.

Joukossa oli kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa ja kolme entistä tai nykyistä paikallispoliitikkoa. Lisäksi mukana oli ihmisiä, joilla oli yhteyksiä äärioikeistolaisiin järjestöihin.

Toiviaisen mukaan poliitikoille ja poliittisesti aktiivisille ihmisille ei nosteta syytteitä sen herkemmin kuin muillekaan.

Tässä jutussa viitatut tuomiot ovat tulleet poliitikoille muista kuin varsinaiseen päätöksentekoon liittyvistä kirjoituksista. Maahanmuuttopolitiikkaa on sen sijaan saanut kritisoida ankarastikin – jopa osin valheellisilla väittämillä.

Yhdessä syyttäjän ratkaisussa todetaan suoraan, että maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä on suvaittava, koska "poliittinen sananvapaus on sananvapauden absoluuttista ydintä".