Yle: "Sittenkö minua uskotaan, kun minut on tapettu?" Kolme Suomen käännyttämää turvapaikanhakijaa kertoo elämästään Bagdadissa

Yle: "Sittenkö minua uskotaan, kun minut on tapettu?" Kolme Suomen käännyttämää turvapaikanhakijaa kertoo elämästään Bagdadissa 12.2.2018

Al-Hajjar, Hasan ja Mohammed tekivät Suomeen hukkareissun. Nyt he piilottelevat Bagdadissa ja miettivät, kuinka pääsisivät takaisin Eurooppaan.

– Tästähän eläinkin teurastetaan.

26-vuotias Ali al-Hajjar osoittaa korvan takaa kaulan keskivaiheille kulkevaa arpeaan. Suurempi arpi kulkee solisluusta pitkälle olkapäähän. Molemmat on tehty veitsellä.

Miehiä oli neljä, al-Hajjar sanoo. Muuta hän ei kertomansa mukaan huomannut ennen kuin häntä puukotettiin pimeällä Bagdadin kadulla. Al-Hajjar kertoo heränneensä, kun häntä oltiin viemässä sairaalaan.

Arvet ovat osoitus Suomen Maahanmuuttoviraston virheestä, al-Hajjar väittää. Suomi käännytti hänet porteiltaan, kuten suurimman osan irakilaisista turvapaikanhakijoista. Maahanmuuttoviraston mielestä al-Hajjar ei ole Bagdadissa vaarassa.

– Kun minut paluuni jälkeen yritettiin tappaa, niin eikö se todista, että henkeni on uhattuna? al-Hajjar kysyy.

Myös kotinsa olohuoneen sohvalla istuvalla Seif Hasim Hasanilla on Suomelle asiaa. 29-vuotias Hasan näyttää toimittajille valokuvia runnellusta kehostaan. “Viisi kranaattia, suora osuma taloon”, lukee poliisin raportissa, joka Seifillä on tapahtumasta muistona. Se ja kymmeniä arpia eri puolilla kehoa. Neljä hänen ystäväänsä kuoli iskussa.

Lopuksi Seif näyttää valokuvaa kuolleesta miehestä. Se on Seifin mukaan hänen isänsä, joka tapettiin kesäkuussa 2016. Poika kuuli uutiset vantaalaiseen vastaanottokeskukseen. Pidettiin pienet, muodolliset hautajaiset. Henkilökunta yritti lohduttaa Seifiä, joka halusi palata heti Irakiin. “Älä huoli. Kun saat myönteisen turvapaikkapäätöksen, voit matkustaa näkemään perhettäsi”, Seif kertaa työntekijöiden sanoja. Kahden viikon päästä Seif sai Maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen.

– Istuin poliisilaitoksella aamupäivästä iltaneljään asti. Kaikki tuntui lopullisesti päättyneen.

Myös 22-vuotiaan Mohammadin isä tapettiin Bagdadissa. Veli tapettiin tätä ennen.

Mohammad yritti paeta vainoajia Suomeen, mutta epäonnistui. Turvapaikkapäätöksen mukaan Maahanmuuttovirasto uskoo, että Mohammad on Bagdadissa hengenvaarassa. Bagdadissa hän kuitenkin edelleen piileskelee, puolitoista vuotta käännytyksensä jälkeen. Paluustaan hän on uskaltanut kertoa vain kaikkein luotetuimmille läheisilleen.

Mohammadilla on puhevika, ja välillä ääni värisee tunnekuohun alla. Mutta viesti on selkeä.

– Minulle käy samoin kuin isälleni. Vain hitaammin.

Al-Hajjar, Hasan ja Mohammad eivät tunne toisiaan, mutta heillä on paljon yhteistä. Kaikki pakenivat Irakista kesällä 2015. Kaikki päätyivät Suomeen 32 000 turvapaikanhakijan joukossa. Kaikki kolme käännytettiin takaisin Irakiin kesällä 2016.

Tarinoiden alut ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

Armeijakarkurin pakomatka Suomeen – Ali al-Hajjarin tarina

Ali al-Hajjar ei halunnut olla sotilas, mutta muita töitä ei löytynyt. Pestin alkaessa elettiin vuotta 2010. Irakin sisällissota oli päättynyt, uusi näkyi jo horisontissa. Keväällä 2014 Isis liitti Irakin länsiosia kalifaattiinsa. Se käytti paikallisia klaaneja liittolaisinaan ja siviilikilpinä.

Al-Hajjar oli armeijassa liikunnanohjaajana, eikä halunnut taistelemaan. Kun mies komennettiin rintamalle, hän päätti karata.

– En halunnut taistella oman maani kansalaisia vastaan, al-Hajjar perustelee.

Karkuruus oli tuolloin yleistä. Upseerien esimerkillä kokonaiset komppaniat pudottivat aseensa paremmin varustautuneiden Isis-taistelijoiden edessä. Sunnifanaatikkojen nopeasta etenemisestä huolestuneena Irakin shiiayhteisön uskonnollinen johtaja Ali al-Sistani vetosi kansalaisia liittymään sotaan terrorijärjestöä vastaan. Kymmenet tuhannet vastasivat kutsuun. He eivät liittyneet uskottavuutensa menettäneeseen Irakin armeijaan, vaan puolisotilaallisiin joukkoihin, joita yleisesti kutsutaan shiiamilitioiksi.

Al-Hajjarin mukaan hänen asuinalueellaan vaikuttava shiiamilitia alkoi kysellä armeijakarkurista tämän isältä.

– He sanoivat isälleni, että olen petturi, ja jos en liittyisi heidän joukkoihinsa, minut tapetaan.

Pakkovärväystä ja armeijan rankaisua pelkäävä al-Hajjar muutti raskaana olevan vaimonsa kanssa toiselle asuinalueelle. Kun poika syntyi, tuore isä pakeni Suomeen. Tarkoitus oli saada perhe maahan perheenyhdistämisprosessin kautta. Vuoden päästä hän kuitenkin istui paluulennolla matkalla Bagdadiin.

Isän vaarallinen ammatti – Seifin tarina

_– _Vihaan tätä asuinaluetta, Seif Hasan sanoo.

Hasanien talo sijaitsee Bagdadin Hai al-Amelin asuinalueella. Talo on iso ja viihtyisäkin, mutta kokenut kovia. Ongelma oli perheen isän ammatti. Isä oli töissä Saddam Husseinin tiedustelupalvelussa.

Irakin sunnivähemmistöä suosineen Husseinin valtakauden jälkeen maassa oli paljon katkeruutta ja kostonhimoa. Kohteiksi valittiin juuri Hasanin isän kaltaisia: Shiia-alueella asuvia sunnimuslimeja, jotka olivat työskennelleet vihatun diktaattorin hallinnolle.

Seif Hasim Hasan kuuli isänsä kuolemasta ollessaan Suomessa vantaalaisessa vastaanottokeskuksessa.

Ahdinko alkoi vuonna 2006 uhkauskirjeellä. Shiiamilitia vaati perhettä poistumaan alueelta ja myymään talonsa. Hinnaksi asejoukko tarjosi puolta talon oikeasta arvosta.

– Se oli kiristämistä, Hasan sanoo.

Kun Hasanit eivät lähteneet, kotiin heitettiin kaksi kranaattia. Perhe vaihtoi asuinaluettaan, mutta palasi takaisin kotiin vuonna 2008. Paluun jälkeen kotiin tehtiin uusi isku, poliisin raportin mukaan kranaatinheittimellä.

Se jätti arvet Hasanin kehoon.

Maaliskuussa 2014 tuntemattomat miehet avasivat tulen Hasanin autoa kohti. Sairaalan hoitokertomuksen mukaan hän selvisi ruhjeilla ja sijoiltaan menneellä olkapäällä. Poliisilaitoksen raportin mukaan kyydissä ollut ystävä sen sijaan kuoli.

– Tämä on pelottava paikka. Pelkään etenkin nuoremman veljeni puolesta. He ottavat kohteikseen tavallisesti nuoria miehiä.

Ateisti odottaa kuolemaansa – Mohammadin tarina

Mohammadin isä tapettiin uskonsa vuoksi. Isä palvoi logiikkaa.

Kun Mohammadin suku ja naapurusto vietti muslimien pyhää kuukautta Muharramia perinteiden mukaan, isä jäi kotiin katsomaan televisiota. Hän ei nostanut profeetta Husein ibn Alin lippua katolle, eikä vienyt poikiaan kuuntelemaan uskonnollista luentoa. Kun hartaammat moittivat, isä kehotti heitä pitämään huolen omista asioistaan. Poikiaan isä varoitti papistosta, joka kehotti nuoria tarttumaan aseisiin.

– Täällä kaikki yrittävät tuputtaa sinulle uskontoaan ja tappavat toisiaan sen nimissä. Isäni ei kestänyt uskonnollista soopaa, hän oli rationaalinen. Hän oli esikuvani, Mohammad sanoo.

26.8.2015 paikallinen shiiamilitia Asa'ib Ahl al-Haq toimitti perheen kotiin kirjeen. “Olette häpäisseet uskontomme symboleja. Olette vääräuskoisia ja ateisteja. Menkää pois. Jos joku teistä tapetaan, se on opetus muille”, kirjeessä luki Suomen Maahanmuuttoviraston käännöksen mukaan.

Vanhemmat kielsivät poikiaan menemästä ulos, mutta pikkuveli hermostui nopeasti. Eräänä iltana hän lähti kahvilaan, eikä palannut. Poikaansa etsinyt isä löysi ruumiin sairaalasta. Muistotilaisuuden jälkeen meni muutama päivä, ja isä lähti taksillaan torille. Sen jälkeen isää tai taksia ei ole näkynyt.

– Asa'ib Ahl al-Haq sanoi, että etsiminen on turhaa. Emme tule näkemään häntä enää.

Kaikki tapahtui viikon sisällä. Mohammadin äiti lähetti ainoan poikansa Eurooppaan. Satojen tuhansien turvapaikanhakijoiden väylä Eurooppaan kulki Turkin Izmirin kautta. Satamakaupungissa Mohammadin ajatus kirkastui: hän pakenisi uskonnollista vainoa “rauhalliseen ja ateistiseen” Suomeen.

– Jotkut ystävät jäivät matkan varrella. Minä en halunnut jäädä jonnekin, missä olisi paljon turvapaikanhakijoita. Jatkoin matkaa niin pitkälle kuin mahdollista.

Al-Hajjar, Hasan ja Mohammad olivat varmoja, että he saisivat Suomesta turvapaikan. Suomen Maahanmuuttovirasto kuitenkin käännytti nuorista miehistä jokaisen, erilaisilla perusteilla.

"Nuori, perheetön ja työkykyinen mies" käännytetään Etelä-Irakiin

Mohammadin tarinasta Maahanmuuttovirasto uskoi kaiken. “Maahanmuuttovirasto katsoo sinun olevan kotimaassasi vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi”, päätöksessä todettiin. Perusteluna käännytykselle oli se, että Mohammad oli “nuori, perheetön ja työkykyinen mies”, ja hänen uskonnottomuutensa “ei tietona ollut julkista”. Sen vuoksi virasto katsoi, että Mohammad voisi muuttaa Bagdadin sijaan Etelä-Irakiin.

Mutta Mohammad jäi Bagdadiin. Etelään muuttaminen ei auta mitään, hän sanoo.

– Siellä on ihan samat tahot kuin täällä Bagdadissakin. Heillä on yhteysverkosto. Mitä tapahtui Bagdadissa, voi tapahtua etelässä.

Juuri paikasta toiseen siirtyminen on Mohammadin mukaan riski. Ensin kylän uudelta tulokkaalta tullaan kysymään kysymyksiä, kohta paikallinen shiiamilitia saa tiedon tulokkaasta. Maahanmuuttovirasto ei ymmärrä tätä, Mohammad sanoo.

– Suomessa ihmiset elävät rauhassa, siellä ei ole sortoa. Täällä joka puolella on tiedonantajia. Irakissa eloon jää se, ketä tuetaan. Köyhällä ei ole ketään.

Myös Hasanin tarina uskottiin. Maahanmuuttovirasto kuitenkin piti epäuskottavana, että hänen isänsä työstä koitunut vaara kohdistuisi myös häneen. Ampumavälikohtausta, jossa Hasanin ystävä kuoli, Maahanmuuttovirasto piti “satunnaisena väkivaltarikoksena”.

Hasanille Maahanmuuttovirasto ei ehdottanut kaupungista muuttamista. Toiselle Bagdadin asuinalueelle muuttaminen nähtiin riittävänä toimenpiteenä. Niin Hasan on tehnytkin. Hän ei nuku öitään Hai al-Amelissa. Hasan hymyilee hieman hämmentyneesti kun hän kysyy, minkälainen asiakirja hänen olisi pitänyt Maahanmuuttovirastolle tuoda, jotta hänen vaaraansa olisi uskottu?

– Mitä Maahanmuuttovirasto odottaa minulta? Että he näkisivät ruumiini?

Al-Hajjarin tarinaan Maahanmuuttovirasto suhtautui epäilevämmin. Armeijakarkuruuden Maahanmuuttovirasto uskoi, mutta sitä ei pidetä turvapaikan perusteena. Kuvailuja shiiamilitioiden uhkailuista Maahanmuuttovirasto ei uskonut, sillä ne olivat “yleisluonteisia”, eivätkä shiiamilitiat Maahanmuuttoviraston käsityksen mukaan yleisesti pakkovärvää jäseniä.

Puoli vuotta sitten al-Hajjaria kuitenkin puukotettiin. Al-Hajjar ei nähnyt hyökkääjiensä kasvoja. Hän on kuitenkin varma, että joku yrittää saada hänet hengiltä.

– He, jotka yrittivät tappaa minut, yrittävät sitä uudestaan. Olen 90-prosenttisen varma siitä. Sittenkö minua uskotaan, kun minut on tapettu?

Miehet eivät valittaneet päätöksistään – nyt he katuvat paluutaan

Al-Hajjar, Hasan ja Mohammad lähtivät Suomesta valittamatta turvapaikkapäätöksistään hallinto-oikeuteen. Jokaisella on siihen omat syynsä, jotka liittyvät perheeseen.

Al-Hajjarista oli juuri ennen pakomatkaansa tullut isä. Hasan puolestaan halusi lähteä Suomesta heti kuultuaan isänsä kuolemasta, sillä vanhimman pojan tuli ottaa perheestä vastuuta. Mohammad oli huolissaan äidistään, joka jäi Bagdadiin yksin ilman suojelijoita ja Mohammadin mukaan masentui kuullessaan poikansa kielteisestä päätöksestä.

Jokainen käännytetyistä myös katuu paluutaan. Mohammad sanoo kertoneensa paluustaan Bagdadiin vain luotettaville läheisilleen. Heitä ovat Mohammadin äiti sekä hyvä ystävä, joka järjestää Mohammadille maalauskeikkoja. Näin Mohammad voi rahoittaa elämistään olematta kenenkään kanssa suoraan tekemisissä.

– En käy juuri missään. Vainoajani eivät vielä tiedä, että olen palannut, Mohammad sanoo.

Al-Hajjar kertoo vaihtelevansa paikkaa siskonsa ja ystäviensä asuntojen välillä. Vaimo otti avioeron paluun jälkeen. Al-Hajjarin mukaan syynä oli se, että al-Hajjar ei pysty elättämään itseään tai takaamaan turvallisuuttaan. Al-Hajjar on varma, että häntä etsitään.

– Koskaan ei tiedä, tarkkaillaanko minua. En juuri käy ulkona. Enimmäkseen nostelen painoja.

"Jos luoja suo, saan vielä turvapaikkani Suomesta"

Kaikki käännytetyt myös kertovat suunnittelevansa uutta pakomatkaa.

– Yritän koota tarpeeksi rahaa, että pääsen Suomen lähetystöön Turkkiin selittämään tilannettani. Haluan vain elää turvassa, sanoo al-Hajjar.

Hasan yritti jo kerran. Hän esittelee lentolippuja, jotka turhaan osti Istanbuliin. Hasan ei päässyt lentokenttää pidemmäs, koska Turkki ei päästä maahan henkilöitä, jotka ovat kerran poistuneet Turkista salakuljettajien kyydillä.

– Heti kun keksin uuden keinon päästä Eurooppaan, lähden välittömästi. Jos luoja suo, saan vielä turvapaikkani Suomesta, Hasan sanoo.

Al-Hajjar, Hasan ja Mohammad ovat asuneet Bagdadissa yli vuoden. He eivät kuitenkaan pidä tätä osoituksena siitä, että Irak on heille turvallinen paikka elää.

– Minulle käy kuten isälleni ja veljelleni. Vaikka selviäisinkin vielä vuoden, se odottaa minua, sanoo Mohammad.

Kyse ei ole vain henkiin jäämisestä, hän lisää.

– Olen kuin isäni. Jos näen vääryyttä, kritisoin sitä. Kyse on vapaudesta.

Käännytettyjen tarinat on varmistettu Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä, puhuttelupöytäkirjoista, sekä haastateltujen omista dokumenteista. Mohammadin nimi on muutettu hänen turvallisuutensa takaamiseksi.