Aamulehti: Kiky-intoileva hallitus muuttuu kasvujarruksi kun ulkomaalaisia olisi saatava inhimillisesti töihin

Aamulehti, pääkirjoitus: Kiky-intoileva hallitus muuttuu kasvujarruksi kun ulkomaalaisia olisi saatava inhimillisesti töihin 13.11.2017

Kun lakialoitteeseen panevat ensimmäisenä allekirjoituksensa vasemmistoliittolainen ja kokoomuslainen kansanedustaja, herää uteliaisuus: mistähän on kyse? Ja kun samaan paperiin kertyy nimiä politiikan laidalta toiselle sekä seitsemästä puolueesta, tulee mieleen, että aloitteella on mahdollisuudet mennä läpi.

Mutta niin loogista ei politiikka ole.

Aloite, josta tässä puhutaan, tähtää siihen, että ulkomaalaislaissa olevasta työvoiman saatavuusharkinnasta luovuttaisiin. Esityksen panivat syyskuussa liikkeelle tamperelainen Anna Kontula (vas.) ja helsinkiläinen Juhana Vartiainen (kok.). Seuraavina olivat Veronica Rehn-Kivi (r.), Emma Kari (vihr.) ja Tytti Tuppurainen (sd.). Yhteensä allekirjoituksia kertyi toista sataa, ja keskustalaisistakin suurin osa tuli mukaan. Vain perussuomalaiset ja siniset pysyttelivät kokonaan ulkona.

Viime viikolla Keskuskauppakamarin johtaja Johanna Sipola otti selkeäsanaisesti kantaa samaan suuntaan. Elinkeinoelämäkin siis toivoo, että työvoiman liikkuvuuden esteitä purettaisiin.

Saatavuusharkinta koskee harvoja. Nykylait edellyttävät, että ennen kuin Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelta tänne töihin pyrkivä saa oleskeluluvan, on selvitettävä, löytyisikö samalle paikalle työntekijä kotimaisilta työmarkkinoilta. Käytännössä se tapahtuu avaamalla ulkomaalaiselle ehdolla oleva työpaikka kymmeneksi päiväksi työvoimahallinnon järjestelmään kaikkien haettavaksi.

Saatavuusharkinta on byrokratiaa. Se antaa myös työnantajalle mahdollisuuden kontrolloida työntekijän elämistä ja oleskelua maassa. Pahimmissa tapauksissa se altistaa ihmisyksilön hyväksikäytölle.

Erilaisissa selvityksissä ei ole havaittu, että saatavuusharkinta ja siihen liittyvät menettelyt mitenkään edistäisivät niin sanottujen kantasuomalaisten työllistymistä ja hyvinvointia.

Esimerkiksi rakennusalan ay-toimijat pelkäävät, että nykykäytännön purkaminen johtaisi palkkojen alenemiseen, mikä sitten heikentäisi suomalaisenkin duunarin asemaa. Aloitteen tekijät eivät siihen usko, sillä koko ilmiön kannalta rakennusala on marginaalinen. Lupia on tarvittu eniten maatalous- ja puutarhatyöntekijöille. Seuraavina tulevat siivoojat sekä ravintola- ja suurtaloustyöntekijät.

Mikä sitten mättää? Vastaus löytyy nykyisen, keskustajohtaja Juha Sipilän vetämän hallituksen kokoonpanosta. Ministeristö koottiin alkujaan keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen riveistä. Nyt perussuomalaisten hajottua on viiden ministerin viiteryhmänä siniset.

Sinisiin kuuluva työministeri Jari Lindström ilmoitti viimeksi vajaa viikko sitten, ettei hallitus aio ryhtyä toimiin saatavuusharkinnasta luopumiseksi. Ilmeisesti keskusta ja kokoomus tarvitsevat sinisiä nyt niin paljon, että kilpailukyvystä koko ajan puhuva hallitus on valmis leimautumaan tässä tapauksessa kasvun jarruttajaksi.

Kasvuun ja työllisyyteen työlupakäytännöillä tosin ei paljon vaikuteta suuntaan tai toiseen. Oleellista olisi byrokratian poistamisen lisäksi ihmisyksilöiden oikeuksien parantaminen.

Sopii toivoa, että käytännön elämä siirtää ajan mittaa saatavuusharkinnan historiaan, vaikka aloite itsessään pölyttyisikin Juho Eerolan (ps.) johtaman hallintovaliokunnan hyllyllä.

Jotain omintakeista koko tämäkin prosessi vain paljastaa suomalaisesta politiikan tekemisestä.