HS: Mitä tapahtui turvapaikanhakijoiden määrille ruuhkavuoden 2015 jälkeen, ja kuinka moni hakijoista sai luvan jäädä Suomeen? Todennäköisesti monen suomalaisen vastaus on väärä

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Mitä tapahtui turvapaikanhakijoiden määrille ruuhkavuoden 2015 jälkeen, ja kuinka moni hakijoista sai luvan jäädä Suomeen? Todennäköisesti monen suomalaisen vastaus on väärä 25.11.2017

KAKSI VUOTTA sitten monen suomalaisen maailmankuva järkkyi. Yhtäkkiä Suomeen tuli tuhansia turvapaikanhakijoita. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua haki yhteensä 32 477 ihmistä. Vilkkaimpana kuukautena, syyskuussa, hakemuksia jätettiin yli 10 000. Vielä loka- ja marraskuussa ylitettiin 5 000 hakemuksen raja.

Tutkimuslaitos Pew julkisti runsas vuosi sitten selvityksen siitä, miten ihmiset hahmottavat itseään ympäröivän yhteiskunnan. Pew kysyi muun muassa, miten suureksi eri maissa asuvat ihmiset arvioivat maassaan asuvan muslimiväestön. Esimerkiksi Ranskassa vastausten keskiarvoksi tuli, että maan väestöstä 31 prosenttia olisi muslimeja. Oikea vastaus olisi ollut 7,5 prosenttia. Ranskalaisilta kysyttiin myös, paljonko he olettavat muslimeja olevan maassa vuonna 2020. Vastausten keskiarvoksi tuli 40 prosenttia väestöstä. Väestöennusteiden mukaan oikea vastaus on runsaat kahdeksan prosenttia.

Jos suomalaisilta kysyttäisiin nyt, kuinka vuolaana tulijoiden virta jatkui vuoden 2015 syksyn jälkeen, vastaus olisi todennäköisesti vahvasti yläkantissa. Oikea vastaus olisi, että turvapaikanhakijoiden määrä laski nopeasti pitkän ajan keskiarvolle, noin viiteentuhanteen vuodessa. Pieleen menisi ehkä myös arvio siitä, kuinka moni vuoden 2015 ruuhkasta on saanut myönteisen päätöksen. Myönteisiä ratkaisuja tuli vain kolmasosalle hakijoista.

Voi olla, että arvio yleisimmästä Suomeen tulevien maahanmuuttajien lähtömaastakin olisi pielessä. Oikea vastaus on Venäjä. Jos arviointivirhe tulee tärkeässä asiassa muutamalle joka kerta tai kaikille harvakseltaan, murhe ei ole suuri. Mutta jos enemmistö elää sitkeästi väärässä tilannekuvassa, yhteiskunnan kehittämisestä tulee hankalaa.

Vuoden 2015 ruuhka on siis ohi, ja normaalitilanne on palannut. Nyt pitäisi jo oikaista maailmankuvaa vastaamaan todellisuutta. Kannattaisi keskittyä pohtimaan sitä, miten tuona vuonna, aiemmin tai vuoden 2015 jälkeen turvapaikan saaneet tai muuten maahan muuttaneet integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Rajat kiinni -politiikka ei tähän väkeen tehoa, koska he ovat jo rajojen sisällä ja pysyvät, jos haluavat.

Monet maahanmuuttoa vastustavat muistuttavat, että tulijat ovat rasitteita suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Maahanmuuton kustannuksista on monia laskelmia, eikä mitään niistä voi pitää lopullisena totuutena. Laskelman lopputulokseen vaikuttaa se, minkä ikäinen tulija on, kumpaa sukupuolta hän on ja millainen koulutus hänellä on. Erityisen paljon vaikuttaa se, kuinka pitkälle ajalle hyödyt ja kulut jyvitetään.

Yksi asia on kuitenkin selvä kaikissa laskelmissa. Mitä pikemmin maahanmuuttaja kotoutetaan ja saadaan työhön, sitä parempi.

Vattin taannoinen laskelma kertoo, että jos tulija on parhaassa työiässä ja hän onnistuu siirtymään nopeasti kantaväestön palkoille, hän on julkisen talouden kannalta parempi diili kuin Suomeen syntyvä kantasuomalaislapsi. Laskelman selitys on, että lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvät julkisen talouden menot – kuten esimerkiksi koulutus – on maksettu yhteiskunnassa, josta maahanmuuttaja lähti.

Valtionhallinnossa on tehty sommitelmia kotouttamisen kehittämiseksi. Ne vaikuttavat hieman vanhakantaisilta, hitailta ja byrokraattisilta ”opettamisen kehittämisen tukemisineen”. Koska työhön pääsy on tulijalle vahva motivoija ja valtiolle kustannusten kutistaja, yksityinen sektori pitäisi kytkeä kotouttamiseen vahvemmin ja työvoiman hinnan pitäisi joustaa näiden erityisryhmien osalta nykyistä enemmän. Yrityksiä ei tarvinne paljon houkutella, sillä taantuma on ohi ja työvoimasta on jo pulaa.